Ordsprogene 13
1 Viis Søn elsker tugt, spotter hører ikke paa skænd.
Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
2 Af sin Munds Frugt nyder en Mand kun godt, til Vold staar troløses Hu.
Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
3 Vogter man Munden, bevarer man Sjælen, den aabenmundede falder i Vaade.
Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
4 Den lade attraar uden at faa, men flittiges Sjæl bliver mæt.
Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.
5 Den retfærdige hader Løgnetale, den gudløse spreder Skam og Skændsel.
Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
6 Retfærd skærmer, hvo lydefrit vandrer, Synden fælder de gudløse.
Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
7 Mangen lader rig og ejer dog intet, mangen lader fattig og ejer dog meget.
Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.
8 Mands Rigdom er Løsepenge for hans Liv, Fattigmand faar ingen Trusel at høre.
Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
9 Retfærdiges Lys bryder frem, gudløses Lampe gaar ud.
Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.
10 Ved Hovmod vækkes kun Splid, hos dem, der lader sig raade, er Visdom.
Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
11 Rigdom, vundet i Hast, smuldrer hen, hvad der samles Haandfuld for Haandfuld, øges.
Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
12 At bie længe gør Hjertet sygt, opfyldt Ønske er et Livets Træ.
Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
13 Den, der lader haant om Ordet, slaas ned, den, der frygter Budet, faar Løn.
Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
14 Vismands Lære er en Livsens Kilde, derved undgaas Dødens Snarer.
Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.
15 God Forstand vinder Yndest, troløses Vej er deres Undergang.
Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
16 Hver, som er klog, gaar til Værks med Kundskab, Taaben udfolder Daarskab.
Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
17 Gudløs Budbringer gaar det galt, troværdigt Bud bringer Lægedom.
Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
18 Afvises Tugt, faar man Armod og Skam; agtes paa Revselse, bliver man æret.
Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
19 Opfyldt Ønske er sødt for Sjælen, at vige fra ondt er Taaber en Gru.
Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.
20 Omgaas Vismænd, saa bliver du viis, ilde faren er Taabers Ven.
Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
21 Vanheld følger Syndere, Lykken naar de retfærdige.
Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
22 Den gode efterlader Børnebørn Arv, til retfærdige gemmes Synderens Gods.
Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
23 Paa Fattigfolks Nyjord er rigelig Føde, mens mangen rives bort ved Uret.
Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
24 Hvo Riset sparer, hader sin Søn, den, der elsker ham, tugter i Tide.
Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
25 Den retfærdige spiser, til Sulten er stillet, gudløses Bug er tom.
Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.
