Ordsprogene 12
1 At elske Tugt er at elske Kundskab, at hade Revselse er dumt.
Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
2 Den gode vinder Yndest hos HERREN, den rænkefulde dømmer han skyldig.
Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
3 Ingen staar fast ved Gudløshed, men retfærdiges Rod skal aldrig rokkes.
Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
4 En duelig Kvinde er sin Ægtemands Krone, en daarlig er som Edder i hans Ben.
Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
5 Retfærdiges Tanker er Ret, gudløses Opspind er Svig.
Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
6 Gudløses Ord er paa Lur efter Blod, retsindiges Mund skal bringe dem Frelse.
Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
7 Gudløse styrtes og er ikke mer, retfærdiges Hus staar fast.
Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 For sin Klogskab prises en Mand, til Spot bliver den, hvis Vid er vrangt.
Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
9 Hellere overses, naar man holder Træl, end optræde stort, naar man mangler Brød.
Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
10 Den retfærdige føler med sit Kvæg, gudløses Hjerte er grumt.
Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
11 Den mættes med Brød, som dyrker sin Jord, uden Vid er den, der jager efter Tomhed.
Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
12 De ondes Fæstning jævnes med Jorden, de retfærdiges Rod holder Stand.
Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
13 I Læbernes Brøde hildes den onde, den retfærdige undslipper Nøden.
Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
14 Af sin Munds Frugt mættes en Mand med godt, et Menneske faar, som hans Hænder har øvet.
Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
15 Daarens Færd behager ham selv, den vise hører paa Raad.
Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
16 En Daare giver straks sin Krænkelse Luft, den kloge spottes og lader som intet.
Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
17 Den sanddru fremfører, hvad der er ret, det falske Vidne kommer med Svig.
Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
18 Mangens Snak er som Sværdhug, de vises Tunge læger.
Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
19 Sanddru Læbe bestaar for evigt, Løgnetunge et Øjeblik.
Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
20 De, som smeder ondt, har Svig i Hjertet; de, der stifter Fred, har Glæde.
Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
21 Den retfærdige times der intet ondt, gudløse oplever Vanheld paa Vanheld.
Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
22 Løgnelæber er HERREN en Gru, de ærlige har hans Velbehag.
Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
23 Den kloge dølger sin Kundskab, Taabers Hjerte udraaber Daarskab.
Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
24 De flittiges Haand skal raade, den lade tvinges til Hoveriarbejde.
Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
25 Hjertesorg bøjer til Jorden, et venligt Ord gør glad.
Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
26 Den retfærdige vælger sin Græsgang, gudløses Vej vildleder dem selv.
Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
27 Ladhed opskræmmer intet Vildt, men kosteligt Gods faar den flittige tildelt.
Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
28 Paa Retfærds Sti er der Liv, til Døden fører den onde Vej.
Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
