Job 3
1 Derefter oplod Job sin Mund og forbandede sin Dag,
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 og Job tog til Orde og sagde:
Job lausui ja sanoi:
3 Bort med den Dag, jeg fødtes, den Nat, der sagde: »Se, en Dreng!«
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 Denne Dag vorde Mørke, Gud deroppe spørge ej om den, over den straale ej Lyset frem!
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Mulm og Mørke løse den ind, Taage lægge sig over den, Formørkelser skræmme den!
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 Mørket tage den Nat, den høre ej hjemme blandt Aarets Dage, den komme ikke i Maaneders Tal!
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Ja, denne Nat vorde gold, der lyde ej Jubel i den!
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 De, der besværger Dage, forbande den, de, der har lært at hidse Livjatan;
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 dens Morgenstjerner formørkes, den bie forgæves paa Lys, den skue ej Morgenrødens Øjenlaag,
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 fordi den ej lukked mig Moderlivets Døre og skjulte Kvide for mit Blik!
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 Hvi døde jeg ikke i Moders Liv eller udaanded straks fra Moders Skød?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 Hvorfor var der Knæ til at tage imod mig, hvorfor var der Bryster at die?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 Saa havde jeg nu ligget og hvilet, saa havde jeg slumret i Fred
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 blandt Konger og Jordens Styrere, der bygged sig Gravpaladser,
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 blandt Fyrster, rige paa Guld, som fyldte deres Huse med Sølv.
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 Eller var jeg dog som et nedgravet Foster, som Børn, der ikke fik Lyset at se!
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 Der larmer de gudløse ikke mer, der hviler de trætte ud,
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 alle de fangne har Ro, de hører ej Fogedens Røst;
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 smaa og store er lige der og Trællen fri for sin Herre.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 Hvi giver Gud de lidende Lys, de bittert sørgende Liv,
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 dem, som bier forgæves paa Døden, graver derefter som efter Skatte,
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 som glæder sig til en Stenhøj, jubler, naar de finder deres Grav —
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 en Mand, hvis Vej er skjult, hvem Gud har stænget inde?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 Thi Suk er blevet mit daglige Brød, mine Ve raab strømmer som Vand.
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 Thi hvad jeg gruer for, rammer mig, hvad jeg bæver for, kommer over mig.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 Knap har jeg Fred, og knap har jeg Ro, knap har jeg Hvile, saa kommer Uro!
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
