Salme 132
1 Herre! kom David i Hu for alle hans Lidelser,
Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
2 ham, som tilsvor Herren og lovede Jakobs mægtige:
hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
3 „Jeg vil ikke gaa ind i mit Hus's Telt, jeg vil ikke opstige paa min Sengs Leje;
"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
4 jeg vil ikke lade mine Øjne sove, eller mine Øjenlaage blunde,
minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
5 førend jeg finder et Sted for Herren, en Bolig for Jakobs mægtige.‟
ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
6 Se, vi hørte om den i Efrata; vi fandt den paa Jaars Mark.
Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
7 Vi ville gaa ind i hans Bolig, vi ville tilbede for hans Fødders Fodskammel.
Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
8 Herre! staa op til din Hvile, du og din Magts Ark.
Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
9 Lad dine Præster klæde sig med Retfærdighed og dine hellige synge med Fryd.
Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
10 For David, din Tjeners Skyld, forskyd ikke din Salvedes Ansigt!
Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
11 Herren tilsvor David den Sandhed, fra hvilken han ikke vilde vige: „Af dit Livs Frugt vil jeg sætte en Mand paa din Trone.‟
Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
12 Dersom dine Børn holde min Pagt og mine Vidnesbyrd, som jeg vil lære dem, da skulle og deres Børn altid sidde paa din Trone.
Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
13 Thi Herren har udvalgt Zion, han har begæret sig den til Bolig:
Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
14 „Den er min Hvile altid, her vil jeg bo; thi jeg har begæret den.
"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
15 Jeg vil velsigne Spisen der, jeg vil mætte de fattige der med Brød.
Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
16 Og jeg vil klæde dens Præster med Salighed, og dens hellige skulle synge med Fryd.
Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
17 Der vil jeg lade et Horn opvokse for David; jeg har beredt en Lampe for min Salvede.
Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
18 Hans Fjender vil jeg klæde i Skam, men paa ham skal hans Krone blomstre.
Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
