Ordsprogene 1
1 Ordsprog af Salomo, Davids Søn, Israels Konge,
Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
2 for af dem at faa Visdom og Undervisning, for at forstaa Forstandens Ord;
viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
3 for at modtage Undervisning i Klogskab, modtage Ret og Retfærdighed og Retvished;
taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
4 for at give de uvidende Vid, de unge Kundskab og Kløgt.
mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
5 Hvo som er viis, høre til og gaa frem i Lærdom, og hvo som er forstandig, vinde Evne til at styre;
Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
6 for at forstaa Ordsprog og Gaader, Vismænds Ord og deres mørke Taler.
ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
7 Herrens Frygt er Begyndelse til Kundskab; Daarerne foragte Visdom og Undervisning.
Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
8 Hør, min Søn! din Faders Undervisning, og forlad ikke din Moders Lov;
Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
9 thi de ere en yndig Krans til dit Hoved og Kæder til din Hals.
sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
10 Min Søn! naar Syndere lokke dig, da samtyk ikke!
Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
11 Dersom de sige: Gak med os, vi ville lure efter Blod, vi ville efterstræbe den uskyldige, som er uden Sag;
Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
12 vi ville, som Dødsriget, sluge dem levende, ja hele og holdne, som de, der nedfare i Hulen; (Sheol h7585)
nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; (Sheol h7585)
13 vi ville finde alle Haande dyrebart Gods, vi ville fylde vore Huse med Rov;
me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
14 du skal tage din Lod iblandt os, vi ville alle sammen have een Pose:
heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
15 Min Søn! vandre ikke paa Vej med dem, hold din Fod tilbage fra deres Sti;
Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
16 thi deres Fødder haste til ondt, og de skynde sig for at udøse Blod;
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
17 thi forgæves udspændes Garn for alle Fugles Øjne;
Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:
18 og de lure paa deres eget Blod, de efterstræbe deres eget Liv.
omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
19 Saa ere enhvers Veje, som er hengiven til Gerrighed; den tager sine egne Herrers Liv.
Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
20 Visdommen raaber udenfor, den opløfter sin Røst paa Gaderne;
Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
21 paa Hjørnet af de befærdede Gader raaber den; ved Indgangene til Portene, i Staden, taler den sine Ord:
meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
22 Hvor længe ville I uvidende elske Uvidenhed, og Spotterne have Lyst til Spot, og Daarer hade Kundskab?
Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
23 Vender eder til min Revselse; se, jeg vil udgyde min Aand over eder, jeg vil kundgøre eder mine Ord.
Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
24 Efterdi jeg raabte, og I vægrede eder, jeg udrakte min Haand, og ingen gav Agt;
Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
25 og I lode alt mit Raad fare og vilde ikke vide af min Revselse:
vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
26 Saa vil jeg, jeg selv le i eders Ulykke, jeg vil spotte, naar det kommer, som I frygte for;
niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
27 naar det, som I frygte for, kommer som en Ødelæggelse, og eders Ulykke kommer som en Hvirvelvind, naar Angest og Trængsel kommer over eder:
kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
28 Da skulle de paakalde mig, men jeg skal ikke svare, de skulle søge mig, men ikke finde mig.
Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
29 Fordi de hadede Kundskab og udvalgte ikke Herrens Frygt,
Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
30 fordi de ikke vilde vide af mit Raad, men foragtede al min Revselse:
eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
31 Saa skulle de æde Frugten af deres Veje og blive mætte af deres egne Raad.
saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
32 Thi de uvidendes Frafald skal volde dem Død, og Daarers Tryghed skal ødelægge dem selv.
Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
33 Men hvo mig lyder, skal bo tryggelig og være rolig, uden Frygt for det onde.
Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
