Job 6
1 Men Job svarede og sagde:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 Gid min Harm maatte vejes, og man ligervis vilde lægge min Ulykke i Vægtskaaler!
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 Thi den er nu svarere end Sand i Havet; derfor bruse mine Ord frem.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 Thi den Almægtiges Pile ere i mig, min Aand inddrikker deres Gift; Guds Rædsler stille sig op imod mig.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Mon Vildæselet skryder, naar det har Græs? eller mon Oksen bøger, naar den har Foder?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Mon det vamle kan ædes uden Salt? eller er der Smag i det hvide om Æggeblommen?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 Hvad min Sjæl vægrede sig ved at røre, det er blevet mig som en usund Spise.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 Gid det, jeg begærer, maatte komme, og Gud vilde opfylde mit Haab!
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 og at Gud vilde knuse mig, at han vilde lade sin Haand løs og afskære mig!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Da havde jeg endnu Trøst og kunde glæde mig i Smerten, i hvilken han ikke skaaner; thi jeg har ikke fornægtet den helliges Tale.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 Hvad er min Kraft, at jeg skulde haabe? og hvad Ende venter mig, at jeg skulde forlænge mit Liv?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Mon min Kraft er Kraft af Sten? mon mit Kød er af Kobber?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Sandelig, der er ikke Hjælp i mig, og Kraften er vegen fra mig!
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 Den ulykkelige kan kræve Medynk af sin Ven, selv om han forlader den Almægtiges Frygt.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Mine Brødre have skuffet som en Bæk, som i Dalene Strømme, der fare forbi,
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 de, der ere mørke af Is, i hvilke Sneen skjuler sig.
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 Paa den Tid de optøes, da blive de borte; naar det bliver hedt, da forsvinde de fra deres Sted.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Rejsetog bøje af fra deres Vej, de drage op i Ørken og omkomme.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Rejsetog fra Thema skuede hen efter dem, vejfarende fra Seba satte Lid til dem.
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 De bluedes, at de havde forladt sig paa dem; de kom lige til dem og bleve skuffede.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Saaledes ere I nu blevne som intet; I se Rædsel og frygte.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Mon jeg har sagt: Giver mig og skænker for min Skyld noget af eders Formue?
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 eller redder mig af Fjendens Haand, og udløser mig af Voldsmænds Haand?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Lærer mig, og jeg vil tie, og viser mig, hvori jeg har faret vild.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 Hvad ere Oprigtigheds Taler kraftige! Men hvad bevise eders Beviser?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Agte I Ord for at være Bevis og den mistrøstiges Taler for Mundsvejr?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Ja, I kunne kaste Lod om en faderløs og grave Grav for eders Næste.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Og nu, om I ville, da vender Ansigtet til mig, og mon jeg skulde lyve for eders Ansigt?
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Kære, vender om, lader Uretfærdighed ikke ske; ja, vender om, endnu skal min Retfærdighed kendes i denne Sag!
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Mon der være Uret paa min Tunge? mon min Gane ikke skulde skelne, hvad ondt er?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
