Job 37
1 Ta, over dette forfærdes mit Hjerte og farer op fra sit Sted.
"Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
2 Hører, ja hører hans Røsts Drøn og Bulderet, der udgaar af hans Mund.
Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
3 Han lader det fare ud under al Himmelen og sit Lys over Jordens Flige.
Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
4 Efter ham brøler Røsten, han tordner med sin Højheds Røst; og han holder dem ikke tilbage, naar hans Røst høres.
Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
5 Gud tordner vidunderligt med sin Røst; han gør store Ting, og vi kunne ikke kende dem.
Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
6 Thi han siger til Sneen: Fald til Jorden! og ligesaa til Regnskyllene, ja til hans Vældes Regnskyl.
Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
7 Han forsegler hver Mands Haand, at alle Folk, som ere hans Skabning, skulle kende det.
Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
8 Da gaa de vilde Dyr i Hule og blive i deres Boliger.
Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
9 Fra Syden kommer Stormen, og med Nordenvindene kommer Kulden.
Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10 Ved Guds Aande kommer Is, og det brede Vand snævres ind.
Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11 Ja, med Fugtighed fylder han Skyen; han udbreder sin lysopfyldte Sky.
Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
12 Og den vender sig i Kredse, alt som han styrer den til dens Gerning, til alt, hvad han byder den, hen over Jordens Kreds:
Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13 Enten til Revselse eller til hans Lands Bedste eller til Velgerning lader han den ramme.
Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
14 Job, vend dine Øren til dette; staa stille og agt paa Guds underfulde Ting!
Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15 Ved du, naar Gud tænker derpaa, og naar han lader sin Skys Lys skinne?
Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
16 Ved du hvorledes Skyerne svæve? de underfulde Ting af ham, som er fuldkommen i al Kundskab?
Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
17 du, hvis Klæder blive varme, naar han gør Landet lummert fra Sønden?
Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
18 Udspænder du med ham de øverste Skyer, der ere faste som et støbt Spejl?
kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
19 Lad os vide, hvad vi skulle sige til ham! vi kunne ikke fremføre noget ud fra Mørket.
Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
20 Skal det fortælles ham, at jeg taler? eller mon nogen har ønsket, at han maatte blive opslugt?
Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
21 Og nu, ser man ikke Lyset, som straaler i de øverste Skyer: Saa farer et Vejr frem og renser dem.
Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
22 Af Norden kommer Guld; over Gud er der forfærdelig Majestæt.
Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
23 Den Almægtige, ham kunne vi ikke naa til, ham, som er stor i Kraft; Ret og Retfærdigheds Fylde undertrykker han ikke.
Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
24 Derfor frygte Folkene ham; han ser ikke til nogen, som er viis i Hjertet.
Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
