Job 9
1 Men Job svarede og sagde:
Job vastasi ja sanoi:
2 Sandelig, jeg ved, at det er saaledes; og hvorledes skulde et Menneske være retfærdigt for Gud?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Om det har Lyst til at trætte med ham, kan det ikke svare ham til et af tusinde.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 Han er viis af Hjerte og stærk af Kraft; hvo forhærdede sig imod ham og havde Fred?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 han, som flytter Bjergene, inden de mærke til det, han, som omkaster dem i sin Vrede;
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 han, som bevæger Jorden fra dens Sted, og dens Piller bæve;
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 han, som taler til Solen, og den gaar ikke op, og som sætter Segl for Stjernerne;
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 han er ene den, som udbreder Himmelen, og som træder paa Havets Bølger;
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 han, som gjorde Bjørnen, Orion, og Syvstjernen og Stjernekamrene imod Syden;
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 han, som gør store Ting, saa de ikke staa til at ransage, og underlige Ting, saa der ikke er Tal derpaa!
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Se, han gaar forbi mig, og jeg ser ham ikke, og han farer frem, og jeg mærker ham ikke.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Se, han griber, hvo kan faa ham til at give igen? hvo vil sige til ham: Hvad gør du?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Gud kalder ikke sin Vrede tilbage; de, som ville hjælpe den hovmodige, maatte bøje sig under ham.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 Langt mindre skulde jeg kunne svare ham, vælge mine Ord over for ham.
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Thi om jeg end var retfærdig, kunde jeg ikke svare; jeg maatte bede om Naade hos min Dommer.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Om jeg end kaldte, og han svarede mig, da kunde jeg dog ikke tro, at han vilde bøje Øren til min Røst.
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 Thi han vilde sønderknuse mig med en Storm og gøre mig mange Saar uden Aarsag.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Han vilde ikke tilstede mig at drage min Aande, men mætte mig med Bitterheder.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Kom det an paa den stærkes Kraft, siger han: „Se her!” og kom det an paa Ret: „Hvo stævner mig?”
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Var jeg end retfærdig, saa skulde dog min Mund dømme mig at have Uret; var jeg end skyldfri, da skulde han dog forvende min Sag.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Jeg er skyldfri, men jeg kender ikke mig selv; jeg foragter mit Liv.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Det kommer ud paa eet! Derfor sagde jeg: Han udrydder den uskyldige med den skyldige.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Dræber Svøben hastelig, da spotter han de uskyldiges Prøvelse.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Et Land bliver givet i en ugudeligs Haand; han tilhyller dets Dommers Ansigt; gør han det ikke, hvo gør det da?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Og mine Dage have været lettere end en Løber; de flyede bort, de have ikke set det gode.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 De ere fremfarne som ilende Skibe, som en Ørn, der flyver efter Spise.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Naar jeg siger: Jeg vil glemme min Klage, jeg vil lade mit Ansigts sorrigfulde Mine fare og vederkvæge mig,
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 da maa jeg frygte for alle mine Smerter; jeg ved, at du lader mig ikke være uskyldig.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Jeg skal jo være skyldig! hvorfor skulde jeg da forgæves gøre mig Møje?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Om jeg end toede mig med Snevand og rensede mine Hænder med Sæbe,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 da vilde du dog dyppe mig ned i Pølen, saa mine Klæder vilde væmmes ved mig.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Thi han er ikke en Mand som jeg, at jeg kunde svare ham, at vi kunde møde med hinanden for Dommen.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Der er ingen, som kan skille Trætten ad imellem os, og som kan lægge sin Haand paa os begge.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Han borttage sit Ris fra mig, og hans Rædsel forfærde mig ikke!
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Da vilde jeg tale og ikke frygte for ham; thi jeg er ikke af den Slags, det ved jeg med mig selv.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
