Žalmy 129

1 Píseň stupňů. Veliceť jsou mne ssužovali hned od mladosti mé, rciž nyní Izraeli,

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2 Veliceť jsou mne ssužovali hned od mladosti mé, a však mne nepřemohli.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3 Po hřbetě mém orali oráči, a dlouhé proháněli brázdy své.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4 Ale Hospodin jsa spravedlivý, zpřetínal prostranky bezbožných.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5 Zahanbeni a zpět obráceni budou všickni, kteříž nenávidí Siona.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6 Budou jako tráva na střechách, kteráž prvé než odrostá, usychá.

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7 Z níž nemůže hrsti své naplniti žnec, ani náručí svého ten, kterýž váže snopy.

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8 Aniž řeknou tudy jdoucí: Požehnání Hospodinovo budiž s vámi, aneb: Dobrořečíme vám ve jménu Hospodinovu.

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.