Žalmy 106
1 Halelujah. Oslavujte Hospodina, nebo dobrý jest, nebo na věky milosrdenství jeho.
Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Kdo může vymluviti nesmírnou moc Hospodinovu, a vypraviti všecku chválu jeho?
Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
3 Blahoslavení, kteříž ostříhají soudu, a činí spravedlnost každého času.
Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
4 Pamatuj na mne, Hospodine, pro milost k lidu svému, navštěv mne spasením svým,
Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
5 Abych užíval dobrých věcí s vyvolenými tvými, a veselil se veselím národu tvého, a chlubil se spolu s dědictvím tvým.
Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
6 Zhřešili jsme i s otci svými, neprávě jsme činili, a bezbožnost páchali.
Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
7 Otcové naši v Egyptě nerozuměli předivným skutkům tvým, aniž pamatovali na množství milosrdenství tvých, ale odporni byli při moři, při moři Rudém.
Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
8 A však vysvobodil je pro jméno své, aby v známost uvedl moc svou.
Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
9 Nebo přimluvil moři Rudému, a vyschlo; i provedl je skrze hlubiny, jako po poušti.
Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
10 A tak zachoval je od ruky toho, jenž jich nenáviděl, a vyprostil je z ruky nepřítele.
Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
11 V tom přikryly vody ty, kteříž je ssužovali, nezůstalo ani jednoho z nich.
Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
12 A ačkoli věřili slovům jeho, a zpívali chválu jeho,
Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
13 Však rychle zapomenuli na skutky jeho, a nečekali na radu jeho;
Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
14 Ale jati jsouce žádostí na poušti, pokoušeli Boha silného na pustinách.
He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
15 I dal jim, čehož se jim chtělo, a však dopustil hubenost na život jejich.
Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
16 Potom, když horlili proti Mojžíšovi v vojště, a Aronovi, svatému Hospodinovu,
Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
17 Otevřevši se země, požřela Dátana, a přikryla zběř Abironovu.
Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
18 A roznícen byl oheň na rotu jejich, plamen spálil bezbožníky.
Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
19 Udělali i tele na Orébě, a skláněli se slitině.
He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
20 A změnivše slávu svou v podobiznu vola, jenž jí trávu,
Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
21 Zapomněli na Boha silného, spasitele svého, kterýž činil veliké věci v Egyptě.
He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
22 A předivné v zemi Chamově, přehrozné při moři Rudém.
Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
23 Pročež řekl, že je vypléní, kdyby se byl Mojžíš, vyvolený jeho, nepostavil v té mezeře před ním, a neodvrátil prchlivosti jeho, aby nehubil.
Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
24 Za tím zošklivili sobě zemi žádanou, nevěříce slovu jeho.
Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
25 A repcíce v staních svých, neposlouchali hlasu Hospodinova.
Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
26 A protož pozdvihl ruky své proti nim, aby je rozmetal po poušti,
Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
27 A aby rozptýlil símě jejich mezi pohany, a rozehnal je do zemí.
Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
28 Spřáhli se také byli s modlou Belfegor, a jedli oběti mrch.
Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
29 A tak dráždili Boha skutky svými, až se na ně obořila rána,
Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
30 Až se postavil Fínes, a pomstu vykonal, i přetržena jest rána ta.
Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
31 Což jest mu počteno za spravedlnost od národu do pronárodu, a až na věky.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
32 Opět ho byli popudili při vodách sváru, až se i Mojžíšovi zle stalo pro ně.
Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
33 Nebo k hořkosti přivedli ducha jeho, a pronesl ji rty svými.
Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
34 K tomu nevyplénili ani národů těch, o kterýchž jim byl Hospodin poručil,
Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
35 Ale směšujíce se s těmi národy, naučili se skutkům jejich,
Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
36 A sloužili modlám jejich, kteréž jim byly osídlem.
Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
37 Obětovali zajisté syny své a dcery své ďáblům.
Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
38 A vylili krev nevinnou, krev synů svých a dcer svých, kteréž obětovali trapidlům Kananejským, tak že poškvrněna jest země těmi vraždami.
Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
39 I zmazali se skutky svými, a smilnili činy svými.
Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
40 Protož rozpáliv se v prchlivosti Hospodin na lid svůj, v ošklivost vzal dědictví své.
Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
41 A vydal je v ruce pohanů. I panovali nad nimi ti, jenž je v nenávisti měli,
Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
42 A utiskali je nepřátelé jejich, tak že sníženi jsou pod ruku jejich.
Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
43 Mnohokrát je vysvobozoval, oni však popouzeli ho radou svou, pročež potlačeni jsou pro nepravost svou.
Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
44 A však patřil na úzkost jejich, a slyšel křik jejich.
Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
45 Nebo se rozpomenul na smlouvu svou s nimi, a želel toho podlé množství milosrdenství svých,
Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
46 Tak že naklonil k nim lítostí všecky, kteříž je u vězení drželi.
Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
47 Zachovej nás, Hospodine Bože náš, a shromažď nás z těch pohanů, abychom slavili jméno tvé svaté, a chlubili se v chvále tvé.
Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
48 Požehnaný Hospodin Bůh Izraelský od věků až na věky. Na to rciž všecken lid: Amen, Halelujah.
Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
