Príslovia 20
1 Víno činí posměvače, a nápoj opojný nepokojného; pročež každý, kdož se kochá v něm, nebývá moudrý.
Viina tekee pilkkaajaksi, ja väkevät juotavat tekevät tyhmäksi: joka niitä halajaa, ei hän ikinä viisaaksi tule.
2 Hrůza královská jako řvání mladého lva; kdož ho rozhněvá, hřeší proti životu svému.
Kuninkaan peljättämys on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen: joka hänen vihoittaa, hän tekee omaa henkeänsä vastoin.
3 Přestati od sváru jest to každému ku poctivosti, ale kdožkoli se do nich zapletá, blázen jest.
Miehen kunnia on olla ilman riitaa; vaan jotka mielellänsä riitelevät, ovat kaikki tyhmät.
4 Lenoch neoře pro zimu, pročež žebrati bude ve žni, ale nadarmo.
Kylmän tähden ei tahdo laiska kyntää; sentähden hän elonaikana kerjää, ja ei saa mitään.
5 Rada v srdci muže voda hluboká, muž však rozumný dosáhne jí.
Neuvo on miehen sydämessä niinkuin syvä vesi; mutta toimellinen ammuntaa sen ylös.
6 Větší díl lidí honosí se účinností svou, ale v pravdě takového kdo nalezne?
Monta ihmistä kerskataan hyväksi; vaan kuka löytää jonkun, joka todella hyvä on?
7 Spravedlivý ustavičně chodí v upřímnosti své; blažení synové jeho po něm.
Vanhurskas siveydessä vaeltaa; hänen lastensa käy hyvin hänen perässänsä.
8 Král sedě na soudné stolici, rozhání očima svýma všecko zlé.
Kuningas, joka istuu istuimella tuomitsemaan, hajoittaa kaikki, jotka pahat ovat, silmillänsä.
9 Kdo může říci: Očistil jsem srdce své? Èist jsem od hříchu svého?
Kuka sanoo: minä olen puhdas sydämessäni, ja vapaa synnistäni?
10 Závaží rozdílná a míra rozdílná, obé to ohavností jest Hospodinu.
Monenlainen vaaka ja mitta ovat molemmat kauhistus herralle.
11 Po skutcích svých poznáno bývá také i pachole, jest-li upřímé a pravé dílo jeho.
Nuorukainen tunnetaan menostansa, jos hän siviäksi ja toimelliseksi tuleva on.
12 Ucho, kteréž slyší, a oko, kteréž vidí, obé to učinil Hospodin.
Kuulevaisen korvan ja näkeväisen silmän on Herra molemmat tehnyt.
13 Nemiluj snu, abys nezchudl, otevři oči své, a nasytíš se chlebem.
Älä rakasta unta, ettes köyhtyisi: avaa silmäs, niin sinä saat kyllän leipää.
14 Zlé, zlé, říká ten, kdož kupuje, a odejda, tedy se chlubí.
Paha, paha, sanoo ostaja; mutta mentyänsä pois hän kerskaa.
15 Zlato a množství perel, a nejdražší klínot jsou rtové umělí.
Kultaa ja kalliita kiviä löydetään kyllä, vaan toimellinen suu on kallis kappale.
16 Vezmi roucho toho, kterýž slíbil za cizího, a kdo za cizozemku, základ jeho.
Ota hänen vaattensa joka muukaisen takaa: ja ota häneltä pantti tuntemattoman edestä.
17 Chutný jest někomu chléb falše, ale potom ústa jeho pískem naplněna bývají.
Varastettu leipä maistuu miehelle hyvin; vaan sitte pitää hänen suunsa oleman täynnä teräviä kiviä.
18 Myšlení radou upevňuj, a s opatrnou radou veď boj.
Aivoitukset menestyvät, kuin ne neuvotella toimitetaan, ja sodat myös pitää toimella pidettämän.
19 Kdo vynáší tajnost, chodí neupřímě, pročež k lahodícímu rty svými nepřiměšuj se.
Älä sekoita sinuas sen kanssa, joka salaisuuden ilmoittaa, ja joka panettelee, ja jolla petollinen suu on.
20 Kdo zlořečí otci svému neb matce své, zhasne svíce jeho v temných mrákotách.
Joka isäänsä ja äitiänsä kiroilee, hänen kynttilänsä pitää sammuman synkiässä pimeydessä.
21 Dědictví rychle z počátku nabytému naposledy nebývá dobrořečeno,
Perintö, johon varhain kiiruhdetaan, on viimeiseltä ilman siunausta.
22 Neříkej: Odplatím se zlým; očekávej na Hospodina, a vysvobodí tě.
Älä sano: minä kostan pahan; odota Herraa, hän auttaa sinua.
23 Ohavností jsou Hospodinu závaží rozdílná, a váhy falešné neoblibuje.
Monenlaiset puntarit ovat Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.
24 Od Hospodina jsou krokové muže, ale člověk jak vyrozumívá cestě jeho?
Jokaisen retket tulevat Herralta: kuka ihminen taitaa ymmärtää tiensä?
25 Osídlo jest člověku pohltiti věc posvěcenou, a po slibu zase toho vyhledávati.
Se on ihmiselle paula, kuin hän pilkkaa pyhää, ja etsii sitte lupauksia.
26 Král moudrý rozptyluje bezbožné, a uvodí na ně pomstu.
Viisas kuningas hajoittaa jumalattomat, ja antaa ratasten käydä heidän päällitsensä.
27 Duše člověka jest svíce Hospodinova, kteráž zpytuje všecky vnitřnosti srdečné.
Herran kynttilä on ihmisen henki: hän käy läpi koko sydämen.
28 Milosrdenství a pravda ostříhají krále, a milosrdenstvím podpírá se trůn jeho.
Laupius ja totuus varjelee kuninkaan, ja hän vahvistaa istuimensa laupiudella.
29 Ozdoba mládenců jest síla jejich, a okrasa starců šediny.
Nuorten miesten väkevyys on heidän kunniansa, ja harmaat karvat on vanhain kaunistus.
30 Modřiny ran jsou lékařství při zlém, a bití vnitřnostem života.
Haavoilla pitää pahuus ajettaman pois, ja koko sydämen kivulla.
