Jób 13
1 Aj, všecko to vidělo oko mé, slyšelo ucho mé, a srozumělo tomu.
Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
2 Jakož vy znáte to, znám i já, nejsem zpozdilejší než vy.
Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
3 Jistě žeť já s Všemohoucím mluviti, a s Bohem silným o svou při jednati budu.
Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
4 Nebo vy jste skladatelé lži, a lékaři marní všickni vy.
Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
5 Ó kdybyste aspoň mlčeli, a bylo by vám to za moudrost.
Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
6 Slyštež medle odpory mé, a důvodů rtů mých pozorujte.
Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
7 Zdali zastávajíce Boha silného, mluviti máte nepravost? Aneb za něho mluviti máte lest?
Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
8 Zdaliž osobu jeho přijímati budete, a o Boha silného se zasazovati?
Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
9 Zdaž vám to k dobrému bude, když na průbu vezme vás, že jakož člověk oklamán bývá, oklamati jej chcete?
Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
10 V pravdě žeť vám přísně domlouvati bude, budete-li povrchně osoby jeho šetřiti.
Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
11 Což ani důstojnost jeho vás nepředěšuje, ani strach jeho nepřikvačuje vás?
Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
12 Všecka vzácnost vaše podobná jest popelu, a hromadám bláta vyvýšení vaše.
Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
13 Postrptež mne, nechať já mluvím, přiď na mne cokoli.
Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
14 Pročež bych trhati měl maso své zuby svými, a duši svou klásti v ruku svou?
Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
15 By mne i zabil, což bych v něho nedoufal? A však cesty své před oblíčej jeho předložím.
Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
16 Onť sám jest spasení mé; nebo před oblíčej jeho pokrytec nepřijde.
Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
17 Poslouchejte pilně řeči mé, a zprávu mou pusťte v uši své.
Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
18 Aj, jižť začínám pře své vésti, vím, že zůstanu spravedliv.
Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
19 Kdo jest, ješto by mi odpíral, tak abych nyní umlknouti a umříti musil?
Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
20 Toliko té dvoji věci, ó Bože, nečiň mi, a tehdy před tváří tvou nebudu se skrývati:
Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
21 Ruku svou vzdal ode mne, a hrůza tvá nechť mne neděsí.
Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
22 Zatím povolej mne, a buduť odpovídati; aneb nechať já mluvím, a odpovídej mi.
Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
23 Jak mnoho jest mých nepravostí a hříchů? Přestoupení mé a hřích můj ukaž mi.
Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
24 Proč tvář svou skrýváš, a pokládáš mne sobě za nepřítele?
Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
25 Zdaliž list větrem se zmítající potříti chceš, a stéblo suché stihati budeš?
Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
26 Že zapisuješ proti mně hořkosti, a dáváš mi v dědictví nepravosti mladosti mé,
Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
27 A dáváš do klady nohy mé, a šetříš všech stezek mých, na paty noh mých našlapuješ;
Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
28 Ješto člověk jako hnis kazí se, a jako roucho, kteréž jí mol.
Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
