Jób 12
1 Odpověděv pak Job, řekl:
Niin vastasi Job ja sanoi:
2 V pravdě, že jste vy lidé, a že s vámi umře moudrost.
Te olette miehet; taito kuolee teidän kanssanne.
3 I jáť mám srdce jako vy, aniž jsem zpozdilejší než vy, anobrž při komž toho není?
Minulla on niin sydän kuin teilläkin, enkä ole alemmaisempi teitä: kuka se on, joka ei näitä tiedä?
4 Za posměch příteli svému jsem, kteréhož, když volá, vyslýchá Bůh; v posměchuť jest spravedlivý a upřímý.
Joka lähimmäiseltänsä pilkataan, niinkuin minä, hän rukoilee Jumalaa, ja hän kuulee häntä: hurskas ja vakaa pilkataan.
5 Pochodně zavržená jest (podlé smýšlení člověka pokoje užívajícího) ten, kterýž jest blízký pádu.
Hän on ylönkatsottu kynttiläinen ylpeiden ajatuksissa, valmistettu, että he siihen loukkaavat jalkansa,
6 Pokojné a bezpečné příbytky mají loupežníci ti, kteříž popouzejí Boha silného, jimž on uvodí dobré věci v ruku jejich.
Ryövärein majoissa on kyllä, ja he härsyttelevät rohkiasti Jumalaa, ehkä Jumala on sen antanut heidän käteensä.
7 Ano zeptej se třebas hovad, a naučí tě, aneb ptactva nebeského, a oznámí tobě.
Kysy siis eläimiltä, ja he opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, ja he sanovat sinulle.
8 Aneb rozmluv s zemí, a poučí tě, ano i ryby mořské vypravovati budou tobě.
Taikka puhu maan kanssa, ja hän opettaa sinua; ja kalat meressä ilmoittavat sinulle.
9 Kdo nezná ze všeho toho, že ruka Hospodinova to učinila?
Kuka se on, joka ei kaikkia näitä tiedä, että Herran käsi on ne tehnyt?
10 V jehož ruce jest duše všelikého živočicha, a duch každého těla lidského.
Että hänen kädessänsä on kaikkein elävien sielu, ja kunkin lihan henki?
11 Zdaliž ucho slov rozeznávati nebude, tak jako dásně pokrmu okoušejí?
Eikö korva koettele puhetta, ja suu maista ruokaa?
12 Při starcích jest moudrost, a při dlouhověkých rozumnost.
Vanhoilla on taito, ja pitkä-ijällisillä ymmärrys.
13 Nadto pak u Boha moudrost a síla, jehoť jest rada a rozumnost.
Hänen tykönänsä on taito ja voima; hänen on neuvo ja ymmärrys.
14 Jestliže on boří, nemůže zase stavíno býti; zavírá-li člověka, nemůže býti otevříno.
Katso, koska hän kukistaa, niin ei auta rakentamaan: koska hän jonkun salpaa, niin ei kenkään taida avata.
15 Hle, tak zastavuje vody, až i vysychají, a tak je vypouští, že podvracejí zemi.
Katso, koska hän pidättää veden, niin kaikki kuivettuu, ja koska hän laskee, niin se kääntää maan.
16 U něho jest síla a bytnost, jeho jest ten, kterýž bloudí, i kterýž v blud uvodí.
Hän on vahva Ja pysyväinen: hänen on se joka eksyy, ja se joka eksyttää.
17 On uvodí rádce v nemoudrost, a z soudců blázny činí.
Hän johdattaa kavalat niinkuin saaliin, ja saattaa tuomarit tyhmäksi.
18 Svazek králů rozvazuje, a pasem přepasuje bedra jejich.
Hän päästää kuningasten siteet, ja vyöttää heidän kupeensa.
19 On uvodí knížata v nemoudrost, a mocné vyvrací.
Papit vie hän niinkuin saaliin, ja väkevät kukistaa.
20 On odjímá řeč výmluvným, a soud starcům béře.
Hän vääntää pois totisten huulet, vanhain toimen ottaa hän pois.
21 On vylévá potupu na urozené, a sílu mocných zemdlívá.
Hän kaataa ylönkatseen päämiesten päälle, ja voimallisten väkevyyden hajoittaa.
22 On zjevuje hluboké věci z temností, a vyvodí na světlo stín smrti.
Hän ilmoittaa pimiät perustukset, ja kuoleman varjon saattaa hän valkeuteen.
23 On rozmnožuje národy i hubí je, rozšiřuje národy i zavodí je.
Hän saattaa kansat suureksi, ja taas hukuttaa heidät; hän levittää kansan, ja taas vie pois heidät.
24 On odjímá srdce předním z lidu země, a v blud je uvodí na poušti bezcestné,
Hän ottaa pois maan kansan ruhtinasten sydämet, ja eksyttää heitä korvessa, jossa ei tietä ole.
25 Aby šámali ve tmě bez světla. Summou, činí, aby bloudili jako opilý.
Ja he koperoitsevat pimeydessä ilman valkeutta; ja hän eksyttää heitä kuin juopuneita.
