Oihaih Laa 3
1 Kai loe anih palungphuihaih quiboeng hoiah patang ka khang boeh.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Anih mah khodai ai, khoving thungah ang hoih.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Anih mah ang thuitaek; athun qui vaihi hoi vaihi a ban hoiah ang thuitaek.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Anih mah ka ngan hoi ahin ang hmawnsak; ka huhnawk doeh angkhaehsak.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Kai tuk hanah misatuh kaminawk to pakhueng moe, kakhaa hoi karai hmuen hoiah ang takui khoep.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Canghnii ah kadueh kami baktiah, khoving thungah ang suek.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Sipae hoi ang takui khoep pongah, ka loih thai ai; kazit sumqui hoiah ang pathlet.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Ka hangh moe, lawk ka thuih naah doeh, lawk ka thuihaih to ang pakaa pae ving.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Ka caehhaih loklam to thlung hoiah ang pakaa pae khoep moe, kang koih loklam to ang pazuisak.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Anih loe kai hanah, moi angang taqom baktih, amtueng ai ahmuen ah kaom kaipui baktiah oh.
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Anih mah kai loklam amkhraengsak moe, ang taprawt pet pacoengah, kai hae amrosak.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Anih mah kalii anueng moe, kai to palaa kahhaih ahmuen ah ang suek.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Kalii tabu thung ih anih ih palaanawk mah ka kaeng ah cop.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Kai loe kaimah ih kaminawk mah pahnui thuih han ih ni ka oh sut boeh; ni thokkruek laasak thuih hanah ka oh.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Anih mah kakhaa tui hoiah ang bawh moe, kakhaa ahmuet hoiah ang paquisak.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Anih mah thlung hoiah ka ha angkhaehsak moe, maiphu hoiah ang phumh.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Monghaih hoi kangthla ah ka hinghaih pakhra na suek ving boeh pongah, khosak hoihaih to ka pahnet boeh.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 To pongah Angraeng khae ih thacakhaih hoi oephaih to om ai boeh, tiah ka thuih.
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Patangkhanghaih hoi raihaih, kakhaa tui hoi kakhaa ahmuet doeh ka pahnet ai vop.
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 To baktih hmuennawk to ka hinghaih pakhra mah panoek poe moe, ka thung ah angam sut boeh.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Palung thungah ka poek poe pongah oephaih ka tawnh.
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Angraeng amlunghaih loe boeng thai ai, anih mah palungnathaih tawn ai nahaeloe, aicae loe amro tih boeh.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 Akhawnbang kruek tahmenhaih kangtha a hnuk o; na oep thohhaih loe paroeai len.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 Angraeng loe kai ih taham ah oh, tiah ka hinghaih pakhra mah thuih pongah, anih to ka zing han.
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Angraeng hoihhaih loe anih oephaih tawn kami, hinghaih pakhra hoi anih pakrong kaminawk khaeah oh.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Kami loe Angraeng pahlonghaih to oep moe, zing han hoih.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Kami loe thendoeng nathuem ah tok karai sak han hoih.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Anih nuiah hmuen to amtik boeh pongah, angmabueng anghnut moe, anghngai duem han oh.
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Oephaih om tih hmang tiah poek nahaeloe, a mikhmai to maiphu pongah akuep nasoe.
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Anih tabaeng kami khaeah tangbaeng patueng pae nasoe loe, ahmin sethaih hoiah koi nasoe.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Sithaw mah aicae dungzan khoek to vaa mak ai;
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 anih mah palungsethaih phaksak, toe paroeai pop anih palungnathaih hoi amlunghaih to amtuengsak let tih.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Anih loe kaminawk nuiah palungsethaih hoi amtanghaih phaksak han koeh ai.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 Long ah thongkrah kaminawk boih khok hoiah cawh moe,
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 sang koek Sithaw hmaa ah kami mah toenghaih baktiah hnuk han koi hmuen lak pae ving pacoengah,
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 kami mah hnuk han koi hmuen sungsak ving hanah Angraeng mah koeh ai.
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Angraeng lokpaekhaih om ai ah, mi mah maw a thuih ih lok baktiah angcoengsak thaih?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Sang koek Sithaw ih pakha thung hoiah na ai maw kahoih hoi kasae hmuen to angzo hmaek?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Kami mah a zaehaih pongah danpaek naah, tipongah kahing kami loe laisaep khing loe?
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 To tiah oh pongah loe a caeh o haih loklam hae pakrong tanoek si loe, Angraeng khaeah amlaem o let si.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Vannawk ranui ah kaom Sithaw khaeah, ban a payangh o moe, lawk a thuih o naah, poekhaih palungthin doeh anih khaeah paek o si.
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 Ka zae o moe, na lok kang aek o moeng boeh; kaicae zaehaih to nang tahmen ai vop.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Palung na phuihaih hoiah nang kraeng khoep moe, nang pacaekthlaek boeh; tahmenhaih tawn ai ah, nang hum boeh.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Lawk ka thuih o haih nang khaeah phak han ai ah, nangmah hoi nangmah tamai hoi nang yaw khoep boeh.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Kaminawk salakah anghnoeng baktih, panuet thok hmuen baktiah nang ohsak boeh.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Kaicae ih misa boih mah, pakha ang angh o thuih.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Kaicae nui ah zithaih, amtimhaih, amrohaih hoi anghmat angtaahaih to phak boeh.
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Kai kami ih canunawk amro o boeh pongah, ka mik hoiah vapui tui to long.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Ka mikkhraetui loe kang ai ah long tih, anghak mak ai,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 Angraeng mah hnu ai karoek to van hoiah dan tathuk.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Ka vangpui thung ih canunawk boih pongah, ka mik mah palung ang setsak.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Takung om ai ah ka misanawk mah tavaa baktiah ang mee o.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 Tangqom thungah ka hinghaih ang boeng o sak moe, ka nuiah thlung ang vah o thuih.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Tui mah ka lu uem naah, ka duek boeh, tiah ka poek.
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 Aw Angraeng, tangqom thung hoiah na hmin to kang kawk.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Ka lok nang thaih pae; ka hamhaih hoi abomhaih kang hnik naah, na naa tamuep ving hmah.
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Nang kang kawk naah, kai nang hnai thuih moe, zii hmah, tiah nang naa.
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 Aw Angraeng, ka hing thai hanah tok na sak moe, ka hinghaih pakhra to nang pahlong boeh.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Aw Angraeng, ka sakpazaehaih na hnuk boeh; toenghaih hoiah kai lok na caek ah.
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Nihcae mah misa ah ang suekhaih hoi a poek o ih hmuen to na hnuk boih boeh.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Aw Angraeng, nihcae kasaethuihaih hoi poekhaihnawk to na thaih boeh.
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 Athun qui kai patoem kaminawk hoi kai misa angthawk thuih kaminawk mah thuih ih lok to na thaih boeh.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Nihcae anghnuthaih hoi angthawkhaih to khenah; kai loe nihcae laasak thuih han ih ni ka oh sut boeh.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Aw Angraeng, angmacae ban mah sak ih hmuen baktih toengah, nihcae khaeah pathok pae let ah.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Nihcae han qahhaih palungthin to paek ah loe, nihcae to tangoeng thuih ah.
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Palungphuihaih hoiah nihcae to pacaekthlaek hanah, maeto doeh anghmat ai ah Angraeng ih van tlim ah kaom hmuennawk to amrosak boih ah.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
