Ezekiel 1
1 Saning qui thumto koephaih, khrah palito haih, ni pangato naah, kai loe Khebar vapui taengah kaom misong ah naeh ih kaminawk salakah ka oh, to naah vannawk to amongh moe, Sithaw hnuksakhaih hmuennawk to ka hnuk.
Kolmantenakymmenentenä vuotena, neljännessä kuussa, kuukauden viidentenä päivänä, kun minä olin pakkosiirtolaisten joukossa Kebar-joen varrella, aukenivat taivaat, ja minä näin Jumalan näkyjä.
2 To khrah ni pangato, Jehoiachin misong ah ohhaih saning pangato naah,
Kuukauden viidentenä päivänä, kuningas Joojakinin pakkosiirtolaisuuden viidentenä vuotena,
3 Khaldian prae Khebar tava taengah, Buzi capa qaima Ezekiel khaeah, Angraeng ih lok to angzoh; Angraeng ih ban anih nuiah oh.
tuli Jumalan sana pappi Hesekielille, Buusin pojalle, Kaldean maassa Kebar-joen varrella, ja hänen päällensä tuli siellä Herran käsi.
4 Ka khet naah, aluek bang hoi kasong takhi pui to ka hnuk, kalen parai tamai loe kangqong hmai hoi hmai aengh mah takui; hmai kangqong um ah loe ni aengh baktiah ampha.
Ja minä näin, ja katso: myrskytuuli tuli pohjoisesta, suuri pilvi ja leimahteleva tuli, ja pilveä ympäröitsi hohde, ja tulen keskeltä näkyi ikäänkuin hehkuvaa malmia, keskeltä tulta.
5 To ih hmai thung hoiah hinghaih katawn sak ih hmuen palito tacawt. Nihcae amtuenghaih dan loe kami krang baktiah oh.
Ja sen keskeltä näkyivät neljän olennon hahmot. Ja näöltänsä ne olivat tällaiset: niillä oli ihmisen hahmo.
6 Sak ih hmuennawk loe mikhmai palito hoi pakhraeh palito tawnh o boih.
Ja niillä oli neljät kasvot kullakin ja neljä siipeä kullakin.
7 Nihcae ih khok loe toeng; khokpadae loe maitaw caa khok baktiah oh moe, hmawt suidik ih sumkamling baktiah oh.
Ja säärivarret niillä oli suorat ja jalkaterät kuin vasikansorkat, ja ne välkkyivät kuin kiiltävä vaski.
8 Nihcae ih pakhraeh palito tlim ah kami ban to oh; to hinghaih katawn hmuen palito loe mikhmai hoi pakhraeh tawnh o boih.
Ja siipiensä alla niillä oli, neljällä eri puolellansa, ihmiskädet. Kasvot ja siivet niillä neljällä olivat näin:
9 Pakhraehnawk loe maeto hoi maeto amtomh o boih; nihcae caeh o naah hae bang hoi ho bangah doeh angqoi o ai; katoengah a caeh o poe.
Niiden siivet koskettivat toisiansa. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet: ne kulkivat kukin suoraan eteenpäin.
10 Nihcae ih mikhmai amtuenghaih dan loe hae tiah oh; hinghaih katawn hmuen palito loe bantang bangah kami mikhmai hoi kaipui mikhmai tawnh o moe, banqoi bangah maitaw tae krang hoi tahmu krang a tawnh o.
Ja niiden kasvot olivat ihmiskasvojen kaltaiset; mutta oikealla puolen oli niillä neljällä leijonankasvot, vasemmalla puolen oli niillä neljällä häränkasvot, myös oli niillä neljällä kotkankasvot.
11 To tiah mikhmai to oh. Nihcae loe pakhraeh van bangah atoengh o tahang; pakhraeh hnetto tadong loe maeto hoi maeto angbet, hnetto hoiah angmacae ih takpum to khuk o.
Niin niiden kasvot. Mutta siivet niillä oli levällään ylöspäin. Kullakin oli kaksi, jotka koskettivat toisen siipiä, ja kaksi, joilla ne peittivät ruumistansa.
12 Nihcae loe muithla mah caehsak ih baktih toengah, caeh o; a caeh o naah naa bangah doeh angqoi o ai, katoengah a caeh o poe.
Ja ne kulkivat suoraan eteenpäin. Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet.
13 Kahing hmuennawk ih krang loe kamngaeh li hmai kangqong baktih, kahing hmuennawk salakah ahnuk ahma kacaeh, hmaithaw baktiah oh; to hmai loe aang moe, a thung hoiah kampha hmai aengh to tacawt.
Ja olentojen hahmo oli näöltänsä kuin tuliset hiilet, jotka paloivat tulisoihtujen näköisinä. Tulta liekehti olentojen välissä, ja tuli hohti, ja tulesta lähti salamoita.
14 Kahing hmuennawk loe ni aengh baktiah ampha o moe, ahnuk ahma cawnh o.
Ja olennot kiitivät edestakaisin ja olivat nähdä kuin salamanleimaus.
15 Kakhet naah, to ih hinghaih katawn hmuen palito taeng ih long ah, palito ah taphaeng ih Rel khok maeto ka hnuk.
Mutta kun minä katselin olentoja, niin katso: yksi pyörä oli maassa olentojen kohdalla, kunkin niiden neljän etupuolella.
16 Rel khok sakhaih hoi amtuenghaih dan loe beryl thlung rong baktiah oh; akhok palito loe anghmong o boih: amtuenghaih dan ah a khok maeto thungah kamraep a khok maeto oh let.
Pyörät olivat näöltään ja teoltaan niinkuin krysoliitti, ja niillä neljällä oli sama muoto, ja ne olivat näöltään ja teoltaan, kuin olisi ollut sisäkkäin pyörä pyörässä.
17 Nihcae caeh o naah lam amkhraeng o ai, rel khok palito anghaehaih bangah a caeh o poe.
Ne kulkivat neljään eri suuntaansa, kun kulkivat.
18 Rel khok aqainawk loe sang parai moe, zitthoh parai; to a khok palito aqaih boih ah mik to oh.
Kulkiessaan ne eivät kääntyneet. Ja niiden kehät olivat korkeat ja peljättävät; ja niiden kehät olivat täynnä silmiä, yltympäri, niissä neljässä.
19 Kahing hmuennawk caeh o naah, rel khoknawk doeh nihcae taengah caeh o toeng, kahing hmuennawk long hoi angtoengh o tahang naah, rel khoknawk doeh angtoengh o tahang toeng.
Ja kun olennot kulkivat, kulkivat pyörät niiden ohella; ja kun olennot kohosivat ylös maasta, kohosivat myös pyörät.
20 To rel khoknawk loe muithla caeh han ih ahmuen, muithla mah caehsak ih ahmuen kruekah caeh o; rel khoknawk thungah hinghaih katawn hmuennawk ih muithla to oh pongah, rel khoknawk doeh nihcae hoi nawnto angtoeng o tahang toeng.
Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat-minne vain henki kulkemaan vaati. Ja pyörät kohosivat samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli pyörissä.
21 Nihcae caeh o naah, rel khoknawk doeh caeh o; nichae anghak o naah, rel khoknawk doeh anghak o toeng; kahing hmuennawk ih muithla loe rel khoknawk thungah oh pongah, nihcae long hoi angtoeng o tahang naah, rel khoknawk doeh nihcae hoi nawnto angtoeng o tahang toeng.
Kun olennot kulkivat, kulkivat nämäkin; kun ne seisoivat, seisoivat nämäkin; kun ne kohosivat ylös maasta, kohosivat pyörät samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli pyörissä.
22 Hinghaih katawn hmuennawk lu ranui khukhaih loe, anghmang kathok thlung kamdueng crystal rong baktiah ampha moe, nihcae lu ranuiah angbaih tahang.
Ja olentojen päitten ylle hahmottui taivaanvahvuus, niinkuin peljättävä kristalli, kaartuen ylös niiden päitten ylitse.
23 Nihcae lu ranui khukhaih tlim ah loe, pakhraeh to katoengah payangh o moe, tadong maeto hoi maeto angbet o boih. Pakhraeh hnetto hoi hae bangah khuk o moe, kalah pakhraeh hnetto hoiah angmacae ih takpum to khuk o boih.
Ja taivaanvahvuuden alla oli niillä siivet suorina, toisen siipi toisen siipeä kohti. Kullakin oli kaksi, jotka sitä peittivät-kaksi, jotka peittivät sen ruumista.
24 Nihcae caeh o naah loe, kalen parai tuipui tuen baktih, Thacak Lensawk kami ih lok baktih, paroeai misatuh kaminawk ih atuen baktiah, nihcae ih pakhraeh tuen to ka thaih; angdoet o naah loe pakhraeh to atlim ah pakhrak o tathuk.
Ja minä kuulin niiden siipien kohinan niinkuin paljojen vetten kohinan, niinkuin Kaikkivaltiaan jylinän, kun ne kulkivat; pauhinan ääni oli niinkuin sotaleirin pauhu. Kun ne seisoivat, laskivat ne siipensä alas.
25 Nihcae angdoet o moe, pakhraeh pakhrak o tathuk naah, nihcae lu ranui khukhaih ahmuen hoiah lok to tacawt.
Ja kuului ääni taivaanvahvuuden yläpuolelta, joka oli niitten pään päällä. -Kun ne seisoivat, laskivat ne siipensä alas.
26 Nihcae lu ranui khukhaih ahmuen ah, sapphire thlung baktiah kaom angraeng tangkhang to amtueng; angraeng tangkhang nuiah kaom hmuen loe kami baktiah oh.
Ja taivaanvahvuuden yläpuolella, joka oli niitten pään päällä, oli valtaistuimen muotoinen, näöltään kuin safiirikiveä. Ja valtaistuimen muotoisella istui hahmo, ihmisen näköinen, kohoten korkealle.
27 Kaeng ranui bangah loe hmai kamngaeh baktiah oh moe, kaeng tlim bangah loe hmai kangqong baktiah oh: to hmuen loe hmai aengh mah takui boih.
Ja minä näin ikäänkuin hehkuvaa malmia, tulen näköistä, jota ympäröi kehä ylöspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltansa; ja alaspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltansa, minä näin kuin tulen näköistä, ja sitä ympäröitsi hohde.
28 To tiah kampha rong loe kho angzoh na niah tamai thungah kaom khungzae baktiah oh; to amtuenghaih dan loe Angraeng lensawkhaih hoiah anghmong. To hmuen to ka hnuk naah, long ah mikhmai ka kuep, to pacoengah kami maeto mah thuih ih lok to ka thaih.
Kuin kaari, joka on pilvessä sadepäivänä, niin oli näöltään sitä ympäröivä hohde. Senkaltainen oli katsoa Herran kirkkauden hahmo. Ja kun minä sen näin, lankesin minä kasvoilleni. Ja minä kuulin äänen, kun joku puhui.
