< Zǝfaniya 2 >

1 Yiƣilinglar, ɵzünglarni yiƣinglar, i nomussiz «yat ǝl»,
Kootkaat teitänne ja tulkaat tänne, te vihattava kansa,
2 Yarliⱪ qiⱪⱪuqǝ, Kün topandǝk tez ɵtüp kǝtküqǝ, Pǝrwǝrdigarning aqqiⱪ ƣǝzipi üstünglǝrgǝ qüxküqǝ, Pǝrwǝrdigarning ƣǝzipini elip kelidiƣan kün üstünglǝrgǝ qüxküqǝ,
Ennenkuin tuomio tulee: että te sivalletaan päivällä pois niinkuin akanat, ennekuin Herran hirmuinen vihan tulee teidän päällenne, ennekuin Herran vihan päivä tulee teidän päällenne.
3 Pǝrwǝrdigarni izdǝnglar, i Uning ⱨɵkümlirini ada ⱪilƣan zemindiki kǝmtǝrlǝr; Ⱨǝⱪⱪaniyliⱪni izdǝnglar, kǝmtǝrlikni izdǝnglar; Eⱨtimal silǝr Pǝrwǝrdigarning ƣǝzipi bolƣan künidǝ panaⱨ tapⱪan bolisilǝr.
Etsikäät Herraa, kaikkia siviät maassa, te jotka hänen oikeutensa pidätte; etsikäät vanhurskautta, etsikäät nöyryyttä, että te Herran vihan päivänä varjelluksi tulisitte.
4 Qünki Gaza taxlanƣan bolidu, Axkelon wǝyranǝ bolidu; Ular Axdodtikilǝrni qüx bolmayla ⱨǝydiwetidu; Əkron yulup taxlinidu.
Sillä Gatsa pitää hyljättämän, ja Askalon autioksi tehtämän; Asdod pitää puolipäivästä ajettaman pois, ja Ekron hävitettämän.
5 Dengiz boyidikilǝr, yǝni Ⱪerǝt elidikilǝrgǝ way! Pǝrwǝrdigarning sɵzi sanga ⱪarxidur, i Ⱪanaan, Filistiylǝrning zemini! Aⱨalǝng ⱪalmiƣuqǝ Mǝn seni ⱨalak ⱪilimǝn.
Voi niitä, jotka meren puolessa asuvat ja ovat vahvat sotamiehet! Herran sana on tuleva teidän päällenne, te Kanaanealaiset Philistealaisten maakunnassa; minä tahdon sinun hukuttaa, ettei kenenkään pidä sinussa asuman.
6 Dengiz boyi padiqilar üqün qimǝnzar, Ⱪoy padiliri üqün ⱪotanlar bolidu;
Se maa merta liki pitää paimenten majoiksi ja lammasten pihatoiksi ja laitumiksi tuleman.
7 Dengiz boyi Yǝⱨuda jǝmǝtining ⱪaldisi igidarqiliⱪida bolidu; Axu yǝrdǝ ular ozuⱪlinidu; Axkelonning ɵyliridǝ ular kǝq kirgǝndǝ yatidu, Qünki Pǝrwǝrdigar Hudasi ularning yeniƣa berip ulardin hǝwǝr elip, Ularni asarǝttin azadliⱪⱪa erixtüridu.
Ja se maa pitää Juudan huoneen jääneitten oma oleman, joissa heidän pitää kaitseman, ja Askalonin huoneissa ehtoona makaaman; sillä Herra, heidän Jumalansa on heitä etsinyt, ja heidän vankiutensa palauttanut.
8 Mǝn Moabning dǝxnimini, Ammoniylarning ⱨaⱪarǝtlirini anglidim; Ular xundaⱪ ⱪilip Mening hǝlⱪimni mazaⱪ ⱪilip, Ularning qegralirini paymal ⱪilip mahtinip kǝtti.
Minä olen Moabin pilkan ja Ammonin lasten häväistyksen kuullut, kuin he minun kansaani häväisseet ovat, ja kerskanneet heidän rajoistansa.
9 Xunga Mǝn Ɵz ⱨayatim bilǝn ⱪǝsǝm ⱪilimǝnki, — dǝydu samawi ⱪoxunlarning Sǝrdari bolƣan Pǝrwǝrdigar, Israilning Hudasi, Moab jǝzmǝn huddi Sodomdǝk, Ammoniylar huddi Gomorradǝk bolidu — Yǝni qaⱪⱪaⱪlar wǝ xorluⱪlar ⱪaplanƣan jay, daim bir qɵl-jǝzirǝ bolidu; Ⱨǝm hǝlⱪimning ⱪaldisi ulardin olja alidu, Ⱪowmimning ⱪalƣanliri bularƣa igǝ bolidu.
Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala, Moab pitää tuleman niinkuin Sodoma, ja Ammonin lapset niinkuin Gomorra, ja niinkuin nokulaspensaan ja suolakuopan, ja ijankaikkisesti hävitettynä oleman; jääneet minun kansastani pitää heitä ryöstämän, ja jääneet minun kansastani pitää heitä perimän.
10 Ularning tǝkǝbburluⱪidin bu ix bexiƣa kelidu, Qünki ular samawi ⱪoxunlarning Sǝrdari bolƣan Pǝrwǝrdigarning hǝlⱪini mazaⱪ ⱪilip mahtinip kǝtti.
Sen pitää heille tapahtuman heidän ylpeytensä tähden, että he ovat Herran Zebaotin kansaa pilkanneet, ja siitä kerskanneet.
11 Pǝrwǝrdigar ularƣa dǝⱨxǝtlik bolidu; Qünki U yǝr yüzidiki butlarning ⱨǝmmisini ⱪurutiwetidu; Xuning bilǝn ǝllǝr, barliⱪ qǝt araldikilǝr ⱨǝrbiri ɵz jayida Uningƣa ibadǝt ⱪilidu.
Herra on hirmuinen heitä vastaan oleva, sillä hän on kaikki jumalat maan päältä kadottava; ja kaikki pakanain luodot pitää häntä kumartaman, kukin paikastansa.
12 I Efiopiylǝr, silǝrmu Mening ⱪiliqim bilǝn ɵltürülisilǝr.
Etiopialaiset pitää myös minun miekallani tapettaman.
13 U ⱪolini sozup ximalƣa tǝgküzüp, Asuriyǝni ⱨalak ⱪilidu, Ninǝwǝ xǝⱨirini wǝyranǝ, qɵl-bayawandǝk ⱪǝⱨǝtqilik jay ⱪilidu.
Ja hänen pitää kätensä pohjaan päin ojentaman ja Assurin kadottaman; Niniven on hän tekevä autioksi ja karkiaksi niinkuin korven.
14 Uning otturisida qarwa padiliri, Xundaⱪla ⱨaywanlarning ⱨǝrhilliri yatidu; Qɵl ⱨuwⱪuxi, qirⱪiriƣuqi ⱨuwⱪuxlar uning tüwrük baxlirida ⱪonidu; Deriziliridin sayraxlar anglinidu; Bosuƣilirida wǝyraniliⱪ turidu; Qünki U buning kedir yaƣaq nǝⱪixlirini oquⱪqiliⱪta ⱪalduridu;
Ja laumat pitää keskellä sitä makaaman, niiden pakanain kaikkinaiset eläimet; niin myös ruovonpäristäjät ja tarhapöllöt pitää heidän torneissansa asuman, ja äänen pitää laulaman heidän akkunissansa, ja hävitys heidän kynnyksillänsä; sillä sedrilaudat pitää revittämän pois.
15 Mana bu ǝndixisiz yaxap kǝlgüqi xad-huram xǝⱨǝr, Kɵnglidǝ: «Mǝnla bardurmǝn, mǝndin baxⱪa biri yoⱪtur» degǝn xǝⱨǝr — U xunqilik bir wǝyranǝ, ⱨaywanlarning bir ⱪonalƣusi bolup ⱪaldiƣu! Uningdin ɵtüwatⱪanlarning ⱨǝmmisi üxⱪirtidu, Ⱪolini silkiydu.
Tämä on se iloinen kaupunki, joka niin irstaana asui, ja sanoi sydämessänsä: minä olen, ja ei yksikään muu. Kuinka hän on niin autioksi tehty, että eläimet siinä makaavat? Ja joka käy sen ohitse, hän viheltää häntä, ja paukuttaa käsiänsä.

< Zǝfaniya 2 >