Wǝⱨiy 7
1 Uningdin keyin mǝn kɵrdümki, tɵt pǝrixtǝ yǝr yüzining tɵt bulungida turatti. Ular ⱨǝrⱪandaⱪ xamalning ⱪuruⱪluⱪ, dengiz ⱨǝm dǝl-dǝrǝhlǝrgǝ urulmasliⱪi üqün yǝr yüzining tɵt tǝripidin qiⱪidiƣan xamalni tizginlǝp turatti.
Ja sitte näin minä neljä enkeliä seisovan neljän maan kulman päällä, ja neljää maan tuulta pitävän, ettei tuuli oisi puhaltanut maan päälle, eikä meren päälle, eikä yhdenkään puun päälle.
2 Mǝn ⱨayat Hudaning mɵⱨürini alƣan, kün qiⱪixtin kɵtürüliwatⱪan baxⱪa bir pǝrixtini kɵrdüm. U ⱪattiⱪ awaz bilǝn ⱪuruⱪluⱪ wǝ dengizlarni wǝyran ⱪilix ⱨoⱪuⱪi berilgǝn axu tɵt pǝrixtigǝ:
Ja minä näin toisen enkelin auringon koitosta tulevan ylös jolla oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joiden maata ja merta oli annettu vahingoittaa.
3 «Biz Hudaning ⱪul-hizmǝtkarlirining pexanisigǝ mɵⱨür basⱪuqǝ, ⱪuruⱪluⱪ, dengiz wǝ dǝl-dǝrǝhlǝrni wǝyran ⱪilmanglar!» dǝp towlidi.
Ja sanoi: älkäät maata eikä merta eikä puita vahingoittako siihenasti kuin me merkitsemme meidän Jumalamme palveliat heidän otsissansa.
4 Mǝn mɵⱨürlǝngǝnlǝrning sanini anglidim — Israillarning ⱨǝrⱪaysi ⱪǝbililiridin bir yüz ⱪiriⱪ tɵt ming kixi, yǝni: —
Ja minä kuulin, että merkittyin luku oli sata ja neljäviidettäkymmentä tuhatta, jotka kaikkein Israelin lasten sukukunnista merkityt olivat:
5 Yǝⱨuda ⱪǝbilisidin on ikki ming kixi, Rubǝn ⱪǝbilisidin on ikki ming kixi, Gad ⱪǝbilisidin on ikki ming kixi,
Juudan sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt Rubenin sukukunnasta kaksitoistakymmentätuhatta merkityt, Gadin sukukunnasta kaksitoistakymmentätuhatta merkityt:
6 Axir ⱪǝbilisidin on ikki ming kixi, Naftali ⱪǝbilisidin on ikki ming kixi, Manassǝⱨ ⱪǝbilisidin on ikki ming kixi,
Asserin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Naphtalin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Manassen sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt:
7 Ximeon ⱪǝbilisidin on ikki ming kixi, Lawiy ⱪǝbilisidin on ikki ming kixi, Issakar ⱪǝbilisidin on ikki ming kixi,
Simeonin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Levin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Isaskarin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt:
8 Zǝbulun ⱪǝbilisidin on ikki ming kixi, Yüsüp ⱪǝbilisidin on ikki ming kixi, Binyamin ⱪǝbilisidin on ikki ming kixi mɵⱨürlǝngǝnidi.
Zebulonin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Josephin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Benjaminen sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt.
9 Bu ixlardin keyin kɵrdümki, mana ⱨǝr ǝl, ⱨǝr ⱪǝbilǝ, ⱨǝr millǝttin bolƣan, ⱨǝrhil tillarda sɵzlixidiƣan san-sanaⱪsiz zor bir top halayiⱪ tǝhtning wǝ Ⱪozining aldida turatti; ularning ⱨǝmmisigǝ aⱪ ton kiydürülgǝn bolup, ⱪollirida horma xahliri tutⱪanidi.
Sen jälkeen näin minä, ja katso, suuri joukko, jota ei yksikään lukea taitanut, kaikista pakanoista, ja sukukunnista, ja kansoista ja kielistä, seisovan istuimen edessä ja Karitsan edessä, valkeilla vaatteilla puetetut, ja palmut heidän käsissänsä.
10 Ular yuⱪiri awaz bilǝn: — «Nijat tǝhttǝ olturƣuqi Hudayimizƣa wǝ Ⱪoziƣa mǝnsup bolƣay!» dǝp warⱪirixatti.
Ja he huusivat suurella äänellä, sanoen: autuus olkoon meidän Jumalallemme, joka istuimella istuu, ja Karitsalle!
11 Barliⱪ pǝrixtilǝr tǝhtning, aⱪsaⱪallarning wǝ tɵt ⱨayat mǝhluⱪning ǝtrapiƣa olaxⱪanidi. Ular tǝhtning aldida yiⱪilip, Hudaƣa sǝjdǝ ⱪilip mundaⱪ deyixǝtti: —
Ja kaikki enkelit seisoivat ympäri istuinta, ja vanhimpia, ja neljää eläintä, ja lankesivat kasvoillensa istuimen eteen, kumarsivat ja rukoilivat Jumalaa,
12 «Amin! Ⱨǝmd-mǝdⱨiyǝ, xan-xǝrǝp, Danaliⱪ wǝ tǝxǝkkür, Ⱨɵrmǝt wǝ küq-ⱪudrǝt Hudayimizƣa ǝbǝdil’ǝbǝdgiqǝ mǝnsup bolƣay, amin!» (aiōn g165)
Sanoen: amen! Siunaus, ja ylistys, ja viisaus, ja kiitos, ja kunnia, ja voima, ja väkevyys olkoon meidän Jumalallemme ijankaikkisesta ijankaikkiseen. Amen! (aiōn g165)
13 Əmdi aⱪsaⱪallardin biri mǝndin: — Bu aⱪ ton kiydürülgǝn kixilǝr kim bolidu, ⱪǝyǝrdin kǝldi? — dǝp soridi.
Ja yksi vanhimmista vastasi ja sanoi minulle: kutka nämät valkeilla vaatteilla puetetut ovat, ja kusta he tulleet ovat?
14 — Tǝⱪsir, bu ɵzlirigǝ mǝlumdur, — dedim. U manga: — Bular dǝⱨxǝtlik azab-oⱪubǝtni bexidin ɵtküzüp kǝlgǝnlǝr. Ular tonlirini Ⱪozining ⱪenida yuyup ap’aⱪ ⱪilƣan.
Ja minä sanoin hänelle: herra, sinäpä sen tiedät. Ja hän sanoi minulle: nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat, ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet.
15 Xunga ular Hudaning tǝhtining aldida turup, ibadǝthanisida keqǝ-kündüz Uning hizmitidǝ bolidu; tǝhttǝ Olturƣuqi bolsa ularning üstigǝ qedirini sayiwǝn ⱪilidu.
Sentähden ovat he Jumalan istuimen edessä ja palvelevat häntä päivällä ja yöllä hänen templissänsä. Ja se, joka istuimella istuu, asuu heidän päällänsä.
16 Ular yǝnǝ ⱨeq aq ⱪalmaydu, ⱨeq ussimaydu, ularƣa nǝ aptap, nǝ piȥiƣirim issiⱪ ⱨeq urmaydu.
Ei heidän pidä enään isooman, eikä enään janooman, eikä aurinko lankee heidän päällensä, ei myös yksikään palavuus.
17 Qünki ularni tǝhtning otturisidiki Ⱪoza baⱪidu wǝ ⱨayatliⱪ süyi bulaⱪliriƣa elip baridu; wǝ Huda ularning ⱨǝrbir kɵz yexini sürtidu, — dedi.
Sillä Karitsa, joka istuimen keskellä on, kaitsee heitä ja johdattaa heitä eläväin vesilähdetten tykö, ja Jumala on kuivaava kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.
