< Zǝbur 96 >

1 Pǝrwǝrdigarƣa atap yengi nahxa eytinglar! Pütkül yǝr yüzi, Pǝrwǝrdigarni küylǝnglar!
Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa.
2 Pǝrwǝrdigarƣa nahxa eytinglar, namiƣa tǝxǝkkür-mǝdⱨiyǝ ⱪayturunglar, Nijatliⱪini ⱨǝr küni elan ⱪilinglar!
Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeänsä. Julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa,
3 Uning xan-xɵⱨritini ǝllǝr arisida, Uning mɵjizilirini barliⱪ hǝlⱪlǝr arisida jakarlanglar!
ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa.
4 Qünki Pǝrwǝrdigar uluƣ, zor mǝdⱨiyǝlǝrgǝ layiⱪtur! U barliⱪ ilaⱨlardin üstün, Uningdin ⱪorⱪux kerǝktur;
Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain.
5 Qünki barliⱪ hǝlⱪlǝrning ilaⱨliri — Butlar halas, Biraⱪ Pǝrwǝrdigar asman-pǝlǝkni yaratⱪandur.
Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat.
6 Xanu-xǝwkǝt wǝ ⱨǝywǝt Uning aldida, Muⱪǝddǝs jayida ⱪudrǝt wǝ güzǝllik kɵrünidu.
Herraus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä, kiitos ja ylistys hänen pyhäkössänsä.
7 Pǝrwǝrdigarƣa [tǝǝlluⱪini] bǝrgǝysilǝr, i ǝl-ⱪǝbililǝr, Pǝrwǝrdigarƣa xan-xɵⱨrǝt wǝ ⱪudrǝtni bǝrgǝysilǝr!
Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.
8 Pǝrwǝrdigarƣa Ɵz namiƣa layiⱪ xan-xɵⱨrǝtni bǝrgǝysilǝr; Sowƣa-salam elip ⱨoyliliriƣa kiringlar!
Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja, tulkaa hänen esikartanoihinsa.
9 Pǝrwǝrdigarƣa pak-muⱪǝddǝslikning güzǝllikidǝ sǝjdǝ ⱪilinglar; Pütkül yǝr-yüzi, Uning aldida titrǝnglar!
Kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa, vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa.
10 Əllǝr arisida elan ⱪilinglar: — «Pǝrwǝrdigar ⱨɵküm süridu! Xunga mana, dunya mǝzmut ⱪilinƣan, u tǝwrǝnmǝs ǝsla. U adilliⱪ bilǝn hǝlⱪlǝr üstidǝ ⱨɵküm qiⱪiridu.
Sanokaa pakanain seassa: "Herra on kuningas". Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan.
11 Asmanlar xadlansun, yǝr-jaⱨan hux bolsun, Dengiz-okyan wǝ uningƣa tolƣan ⱨǝmmǝ quⱪan selip jux ursun!
Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on.
12 Dalalar ⱨǝm ulardiki ⱨǝmmǝ yayrisun! U qaƣda ormandiki pütkül dǝrǝhlǝr Pǝrwǝrdigar aldida yangritip nahxa eytidu;
Ihastukoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on, riemuitkoot silloin kaikki metsän puut
13 Qünki mana, U kelidu! U jaⱨanni soraⱪ ⱪilixⱪa kelidu; U alǝmni adilliⱪ bilǝn, Hǝlⱪlǝrni Ɵz ⱨǝⱪiⱪǝt-sadaⱪitidǝ soraⱪ ⱪilidu.
Herran edessä, sillä hän tulee, sillä hän tulee tuomitsemaan maata: hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat uskollisuudessansa.

< Zǝbur 96 >