Zǝbur 93

1 Pǝrwǝrdigar ⱨɵküm süridu! U ⱨǝywǝtni kiyim ⱪilip kiygǝn; Pǝrwǝrdigar kiyingǝn, U belini ⱪudrǝt bilǝn baƣliƣan; Bǝrⱨǝⱪ, xunga dunya mǝzmut ⱪilinƣan, U tǝwrǝnmǝs ǝsla.

Herra on kuningas: hän on pukenut yllensä suuren kunnian: Herra on pukenut ja vyöttänyt itsensä väkevyydellä, ja on vahvistanut maan piirin, ettei sen pidä liikkuman.

2 Sening tǝhting ⱪǝdimdila bǝrpa ⱪilinƣan; Sǝn ǝzǝldin bar bolƣuqisǝn!

Siitä ajasta pysyy sinun istuimes vahvana: sinä olet ijankaikkinen.

3 Kǝlkün-taxⱪinlar ɵz sadasini kɵtürdi, i Pǝrwǝrdigar, Kǝlkün-taxⱪinlar ɵz sadasini kɵtürdi! Kǝlkün-taxⱪinlar urƣuqi dolⱪunlirini yuⱪiri kɵtürdi!

Herra, vesikosket paisuvat, vesikosket paisuttavat pauhinansa, vesikosket paisuttavat aaltonsa.

4 Kɵp sularning xawⱪunliridin, Dengiz-okyandiki ⱪudrǝtlik dolⱪunlardin, Üstün turƣan Pǝrwǝrdigar ⱪudrǝtliktur!

Aallot meressä ovat suuret ja pauhaavat hirmuisesti; mutta Herra on vielä väkevämpi korkeudessa.

5 Sening agaⱨ-guwaⱨliⱪliring nemidegǝn ixǝnqliktur! Künlǝr yoⱪ bolƣuqǝ, i Pǝrwǝrdigar, Ɵyünggǝ pak-muⱪǝddǝslik ǝbǝdil’ǝbǝd rawadur.

Sinun todistukses ovat aivan lujat: pyhyys on sinun huonees kaunistus, Herra, ijankaikkisesti.