Zǝbur 120

1 «Yuⱪiriƣa qiⱪix nahxisi» Beximƣa kün qüxkǝndǝ mǝn Pǝrwǝrdigarƣa nida ⱪildim; U manga jawab bǝrdi.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

2 I Pǝrwǝrdigar, jenimni yalƣan sɵzlǝydiƣan lǝwlǝrdin, Aldamqi tildin ⱪutuldurƣaysǝn.

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

3 Sanga nemǝ berilidu, Sanga nemǝ ⱪoxuluxi kerǝk, Əy aldamqi til?

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

4 — Palwan atⱪan ɵtkür oⱪlar, Arqa qoƣliri sanga tǝgsun!

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

5 Mǝxǝk diyarida musapir bolup yaxiƣinimƣa, Kedar qedirliri arisida turƣinimƣa ⱨalimƣa way!

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

6 Mǝn tinqliⱪⱪa ɵqlǝr arisida uzundin buyan turuwatimǝn;

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

7 Mǝn tinqliⱪpǝrwǝrmǝn; Biraⱪ gǝp ⱪilsam, ular uruximizla, dǝydu.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.