Luⱪa 8
1 Keyin, [Əysa] xu yurtlarni kezip, xǝⱨǝrmu-xǝⱨǝr, yezimu-yeza Hudaning padixaⱨliⱪining hux hǝwirini elan ⱪilip jakarlidi; on ikkiylǝnmu uning bilǝn birgǝ bardi.
Ja sitte tapahtui, että hän vaelsi lävitse kaupungeita ja kyliä saarnaten ja ilmoittain evankeliumia Jumalan valtakunnasta, ja ne kaksitoistakymmentä hänen kanssansa,
2 Uning bilǝn billǝ barƣanlardin yǝnǝ yaman roⱨlardin wǝ aƣriⱪ-silaⱪlardin saⱪaytilƣan bǝzi ayallarmu bar idi; ularning arisida ɵzidin yǝttǝ jin ⱨǝydǝp qiⱪirilƣan Mǝryǝm (Magdalliⱪ dǝp atalƣan),
Ja muutamat vaimot, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista, nimittäin: Maria, joka kutsuttiin Magdalena, josta seitsemän perkelettä oli lähtenyt ulos,
3 Ⱨerod [han]ning saray ƣojidari Huzaning ayali Yoanna, Suzanna wǝ baxⱪa nurƣun ayallarmu bar idi. Bular ɵz mal-mülükliri bilǝn u [wǝ uning muhlislirining] ⱨajǝtliridin qiⱪatti.
Ja Johanna, Kusaan, Herodeksen voudin emäntä, ja Susanna ja monta muuta, jotka tavarastansa häntä palvelivat.
4 Qong bir top adǝmlǝr yiƣilƣanda, xundaⱪla ⱨǝrⱪaysi xǝⱨǝrlǝrdin kixilǝr uning yeniƣa kǝlgǝndǝ, u ularƣa bir tǝmsil sɵzlǝp bǝrdi:
Mutta kuin paljo kansaa kokoontui, ja he riensivät jokaisesta kaupungista hänen tykönsä, sanoi hän vertauksella:
5 — «Uruⱪ qaqⱪuqi uruⱪ qaqⱪili [etizƣa] qiⱪiptu. Uruⱪ qaqⱪanda, uruⱪlardin bǝziliri qiƣir yol üstigǝ qüxüp, dǝssilip ketiptu wǝ asmandiki uqar-ⱪanatlar kelip ularni yǝp ketiptu.
Kylväjä meni ulos siementänsä kylvämään; ja kuin hän kylvi, lankesi muutama tien oheen, ja se tallattiin, ja taivaan linnut söivät sen.
6 Baxⱪa bǝziliri taxliⱪ yǝrgǝ qüxüptu. Yǝrdǝ nǝmlik bolmiƣaqⱪa, ünüp qiⱪⱪini bilǝn ⱪurup ketiptu.
Ja muutama lankesi kivistöön, ja kuin se tuli ylös, kuivettui se, ettei ollut märkyyttä.
7 Baxⱪa bǝziliri tikǝnlǝrning arisiƣa qüxüptu, tikǝnlǝr maysilar bilǝn tǝng ɵsüp maysilarni boƣuwaptu.
Ja muutama lankesi orjantappuroihin, ja orjantappurat ynnä kävivät ylös ja tukahduttivat sen.
8 Baxⱪa bǝziliri bolsa yahxi tupraⱪⱪa qüxüptu. Üngǝndin keyin, yüz ⱨǝssǝ ⱨosul beriptu». Bularni degǝndin keyin u yuⱪiri awaz bilǝn: — Angliƣudǝk ⱪuliⱪi barlar buni anglisun! dǝp towlidi.
Ja muutama lankesi hyvään maahan, ja kuin se kävi ylös, teki se satakertaisen hedelmän. Kuin hän tämän sanoi, huusi hän: jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.
9 Keyin uning muhlisliri uningdin: — Bu tǝmsilning mǝnisi nemǝ? — dǝp soridi.
Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, sanoen: mikä olis tämä vertaus?
10 U ularƣa mundaⱪ dedi: — Hudaning padixaⱨliⱪining sirlirini bilix silǝrgǝ nesip ⱪilindi. Biraⱪ bu ixlar ⱪalƣan baxⱪilarƣa tǝmsillǝr bilǝnla eytilidu. Mǝⱪsiti xuki, «Ular ⱪarisimu kɵrmǝydu, anglisimu qüxǝnmǝydu».
Niin hän sanoi: teille on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaudet, mutta muille vertausten kautta, ettei heidän sitä pitäis näkemän, vaikka näkisivät, eikä ymmärtämän, vaikka he kuulisivat.
11 Əmdi tǝmsilning mǝnisi mundaⱪ: — Uruⱪ bolsa, Hudaning sɵz-kalamidur.
Mutta tämä on vertaus: siemen on Jumalan sana.
12 Qiƣir yol boyidikilǝr bolsa muxular: Ular sɵz-kalamni anglaydu; lekin Iblis kelip, ularning ixinip ⱪutⱪuzuluxining aldini elixi üqün ularning ⱪǝlbidiki sɵzni elip ketidu.
Mutta jotka tien oheen, ovat ne, jotka kuulevat; sitte tulee perkele ja ottaa sanan heidän sydämestänsä, ettei he uskoisi ja vapaaksi tulisi.
13 Taxliⱪ yǝrgǝ qüxkǝn uruⱪlar sɵz-kalamni angliƣan ⱨaman huxalliⱪ bilǝn ⱪobul ⱪilƣanlarƣa tǝmsil ⱪilinƣan. Ularda yiltiz bolmiƣaqⱪa, pǝⱪǝt bir mǝⱨǝl ixinip, andin sinaⱪ-müxküllük waⱪti kǝlgǝndǝ, [etiⱪadtin] teyilip ketidu.
Mutta jotka kivistöön, ovat ne, kuin he kuulevat, ottavat he sanan ilolla vastaan; ja ei heillä ole juurta, hetkeksi he uskovat, ja kiusauksen ajalla lankeevat pois.
14 Tikǝnlikkǝ qüxkǝn uruⱪlar bolsa xundaⱪ adǝmlǝrni kɵrsǝtkǝnki, sɵzni angliƣan bolsimu, yolƣa qiⱪⱪandin keyin bu paniy ⱨayattiki ǝndixilǝr, bayliⱪlar wǝ ⱨalawǝtlǝrning eziⱪturuxliri bilǝn boƣulup, uruⱪ pixmay ⱨosul bǝrmǝydu.
Mutta se mikä orjantappuroihin lankesi, ovat ne, jotka kuulevat, ja menevät pois, ja tukahutetaan surusta, rikkaudesta ja elämän hekumasta, eikä kanna hedelmää.
15 Lekin yahxi tupraⱪⱪa qeqilƣan uruⱪlar bolsa — sɵz-kalamni anglap, sǝmimiy wǝ yahxi ⱪǝlbi bilǝn uni tutidiƣanlarni kɵrsitidu; bundaⱪ adǝmlǝr sǝwrqanliⱪ bilǝn ⱨosul beridu.
Mutta jotka hyvään maahan, ovat ne, jotka sanan kuulevat ja kätkevät hyvällä ja toimellisella sydämellä, ja saattavat hedelmän kärsivällisyydessä.
16 Ⱨeqkim qiraƣni yeⱪip ⱪoyup üstigǝ idixni kɵmtürüp ⱪoymas yaki kariwat astiƣa turƣuzmas, bǝlki qiraƣdanning üstigǝ ⱪoyidu; buning bilǝn ɵygǝ kirgǝnlǝr yoruⱪluⱪni kɵridu.
Niin ei kenkään, joka kynttilän sytyttää, peitä sitä astialla eli pane pöydän alle; mutta panee sen kynttilänjalkaan, että sisälle tulevaiset näkisivät valkeuden.
17 Qünki yoxurulƣan ⱨeqⱪandaⱪ ix axkarilanmay ⱪalmaydu, wǝ ⱨeqⱪandaⱪ mǝhpiy ix ayan bolmay, yoruⱪluⱪⱪa qiⱪmay ⱪalmaydu.
Sillä ei ole mitään salattu, joka ei ilmi tule, eikä peitetty, joka ei tiettäväksi ja julki tule.
18 Xuning üqün, anglixinglarning ⱪandaⱪ ikǝnlikigǝ kɵngül ⱪoyunglar! Qünki kimdǝ bar bolsa, uningƣa tehimu kɵp berilidu; ǝmma kimdǝ yoⱪ bolsa, ⱨǝtta bar dǝp ⱨasabliƣinimu uningdin mǝⱨrum ⱪilinidu.
Katsokaat siis, kuinka te kuulette; sillä jolla on, hänelle pitää annettaman: jolla taas ei ole, sekin kuin hänellä näkyy olevan, otetaan häneltä pois.
19 Əmdi uning anisi wǝ iniliri uning bilǝn kɵrüxkili kǝldi. Lekin adǝm nurƣun bolƣaqⱪa, yeniƣa kelǝlmigǝnidi.
Niin tulivat hänen äitinsä ja veljensä hänen tykönsä, eikä saaneet häntä puhutella kansalta.
20 Xuning bilǝn birsi uningƣa: — Aningiz wǝ iniliringiz siz bilǝn kɵrüximiz dǝp, sirtta turidu, — dedi.
Ja se ilmoitettiin hänelle, sanoen: sinun äitis ja veljes seisovat ulkona ja tahtovat sinua nähdä.
21 Lekin u jawabǝn: — Mening anam wǝ aka-uka ⱪerindaxlirim bolsa Hudaning sɵzini anglap, uningƣa ǝmǝl ⱪilƣuqilardur, dedi.
Niin hän vastasi ja sanoi heille: minun äitini ja veljeni ovat ne, jotka Jumalan sanan kuulevat ja tekevät sen.
22 Wǝ xundaⱪ boldiki, xu künlǝrdin biri, u muhlisliri bilǝn bir kemigǝ qüxüp, ularƣa: — Kɵlning u ⱪetiƣa barayli, — dedi. Xuning bilǝn ular yolƣa qiⱪti.
Ja yhtenä päivänä tapahtui, että hän haahteen astui ja hänen opetuslapsensa, ja sanoi heille: menkäämme ylitse toiselle rannalle, ja he menivät.
23 Kemǝ ketiwatⱪanda u uyⱪuƣa kǝtkǝnidi. Kɵlgǝ tuyuⱪsiz ⱪara boran kelip, kemigǝ su toxup ketip, ular hǝwptǝ ⱪaldi.
Mutta kuin he purjehtivat, niin hän nukkui, ja tuulispää nosti aallon meressä; ja he laineilta täytettiin, ja olivat suuressa hädässä.
24 Muhlislar kelip uni oyƣitip: — Ustaz, ustaz, tügixidiƣan bolduⱪ! — dedi. Lekin u ornidin turup, boranƣa wǝ dawalƣuƣan dolⱪunlarƣa tǝnbiⱨ bǝrdi; ⱨǝmmisi tohtap, tinq boldi.
Niin he menivät ja herättivät häntä sanoen: Mestari, Mestari! me hukumme. Niin hän nousi ylös, nuhteli tuulta ja veden aaltoa; ja ne lakkasivat, ja tuli tyveneksi.
25 U muhlisliriƣa ⱪarap: — Ixǝnqinglar nǝgǝ kǝtti? — dedi. Ular ⱨǝm ⱪorⱪuxup, ⱨǝm bǝkmu ⱨǝyran bolup, bir-birigǝ: — Bu adǝm zadi kimdu, buyruⱪ ⱪilsa, ⱨǝtta xamallar wǝ dolⱪunlarmu uningƣa boysunidikǝn-ⱨǝ! — dǝp ketixti.
Niin hän sanoi heille: kussa teidän uskonne on? Mutta he peljästyivät ja ihmettelivät, sanoen keskenänsä: kuka siis tämä on? sillä hän käskee myös tuulta ja vettä, ja nekin ovat hänelle kuuliaiset.
26 Xuning bilǝn ular Galiliyǝning udulidiki Gerasaliⱪlarning yurtiƣa yetip bardi.
Ja he purjehtivat Gadaralaisten maan puoleen, ja joka on Galilean kohdalla.
27 U ⱪirƣaⱪⱪa qiⱪixi bilǝnla, uzundin beri jinlar qaplaxⱪan, xǝⱨǝrdin kǝlgǝn mǝlum adǝm uning aldiƣa kǝldi. Bu adǝm kiyim kiymǝy, ⱨeq ɵydǝ turmay, gɵrlǝr arisida yaxaytti.
Ja kuin hän maalle meni, kohtasi hänen kaupungista mies, jolla olivat perkeleet jo kauvan aikaa olleet, ja joka ei pukenut vaatteita yllensä, eikä ollut huoneessa, vaan haudoissa.
28 Lekin u Əysani kɵrüpla warⱪirap, uning ayiƣiƣa yiⱪilip ⱪattiⱪ awaz bilǝn: — Ⱨǝmmidin Aliy Hudaning Oƣli Əysa, sening mǝn bilǝn nemǝ karing! Sǝndin ɵtünimǝnki, meni ⱪiynima! — dǝp towlap kǝtti.
Mutta kuin hän näki Jesuksen, huusi hän ja lankesi hänen eteensä maahan, ja sanoi suurella äänellä: mitä minun on sinun kanssas, Jesus, ylimmäisen Jumalan Poika? Minä rukoilen sinua, älä minua vaivaa.
29 Qünki Əysa napak roⱨning uningdin qiⱪixini buyruwatatti (qünki jin nurƣun ⱪetim uni tutuwalƣanidi; u qaƣlarda kixilǝr uning put-ⱪollirini kixǝn-zǝnjirlǝr bilǝn baƣlap uni ⱪamap ⱪoyƣan bolsimu, u zǝnjirlǝrni üzüp ⱪeqip qiⱪⱪan wǝ jin tǝripidin qɵl-bayawanlarƣa ⱨǝydiwetilgǝnidi).
Sillä hän oli käskenyt riettaisen hengen ihmisestä mennä ulos, joka kauvan aikaa oli häntä vaivannut: ja hän oli kahleilla sidottu, ja jalkaraudoissa pidetty, ja rikkoi siteet, ja vietiin perkeleeltä korpeen.
30 Əysa bu adǝmdin: — Isming nemǝ? — dǝp soriwidi, u: — Ismim «Ⱪoxun», — dedi. Qünki nurƣun jinlar uning iqigǝ kirip qaplixiwalƣanidi.
Mutta Jesus kysyi häneltä ja sanoi: mikä sinun nimes on? hän sanoi: legio; sillä monta perkelettä oli häneen mennyt sisälle.
Ja he rukoilivat häntä, ettei hän käskisi heitä syvyyteen mennä. (Abyssos g12)
32 Xu yǝrdǝ taƣ baƣrida qong bir top tongguz padisi ozuⱪliniwatatti. Jinlar Əysaƣa yalwurup, tongguzlarning tenigǝ kirixkǝ ijazǝt berixini ɵtündi. U ularƣa ijazǝt bǝrdi.
Niin siellä oli suuri lauma sikoja syömässä vuorella. Ja he rukoilivat häntä, että hän sallis heidän niihin mennä. Ja hän salli heidät.
33 Jinlar xu adǝmdin qiⱪip, tongguzlarning tenigǝ kiriwaldi; xuning bilǝn pütkül tongguz padisi tik yardin etilip qüxüp, kɵlgǝ ƣǝrⱪ boldi.
Niin perkeleet läksivät ulos ihmisestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksi itsensä äkisti jyrkältä mereen ja läkähtyi.
34 Tongguzlarni baⱪⱪuqilarmu bu wǝⱪǝni kɵrüp u yǝrdin ⱪeqip, xǝⱨǝr-yezilarda bu hǝwǝrni tarⱪatti.
Mutta kuin paimenet näkivät, mitä tapahtui, pakenivat he, menivät pois ja ilmoittivat sen kaupungissa ja kylissä.
35 Halayiⱪ zadi nemǝ ix bolƣanliⱪini kɵrgili qiⱪti; Əysaning aldiƣa kǝlgǝndǝ, xu yǝrdǝ ɵzidin jinlar qiⱪⱪan ⱨeliⱪi adǝmning kiyim-keqǝkni kiyip, ǝs-ⱨoxi jayida ⱨalda Əysaning ayiƣi aldida olturƣinini kɵrdi; ular ⱪorⱪup ketixti.
Niin he menivät ulos katsomaan sitä, mikä tapahtunut oli, ja tulivat Jesuksen tykö, ja löysivät sen ihmisen, josta perkeleet lähteneet olivat, istuvan vaatetettuna ja taidossansa Jesuksen jalkain juuressa; ja he pelkäsivät.
36 Bu wǝⱪǝni kɵrgǝnlǝrmu jinlar qaplaxⱪan adǝmning ⱪandaⱪ saⱪaytilƣinini kɵpqilikkǝ tǝswirlǝp bǝrdi.
Mutta myös ne, jotka sen nähneet olivat, ilmoittivat heille, kuinka se perkeleeltä riivattu oli terveeksi tullut.
37 Andin Gerasaliⱪlarning yurtidikilǝr wǝ ǝtrapidiki barliⱪ kixilǝr uning ularning arisidin ketixini ɵtünüxti. Qünki dǝⱨxǝtlik ⱪorⱪunq ularni basⱪanidi. Xunga u kemigǝ qüxüp, ⱪaytixⱪa yol aldi.
Ja kaikki Gadaralaiset lähimaakunnan joukko rukoili häntä menemään pois heidän tyköänsä; sillä heidän päällensä oli tullut suuri pelko. Niin hän meni haahteen ja tuli jälleen takaisin.
38 Əmma jinlar ɵzidin qiⱪip kǝtkǝn ⱨeliⱪi adǝm uningƣa, Mǝn sǝn bilǝn billǝ ketǝy, — dǝp yalwurdi. Lekin u uni yolƣa selip:
Mutta mies, josta perkeleet olivat lähteneet ulos, rukoili häntä, että hän sais olla hänen kanssansa. Mutta Jesus laski hänen pois, sanoen:
39 — Ɵyünggǝ ⱪaytip berip, Hudaning sanga xunqǝ qong ixlarni ⱪilip bǝrgǝnlikini yǝtküzgin, — dedi. U adǝm ⱪaytip berip, pütkül xǝⱨǝrni arilap, Əysaning ɵzigǝ xunqǝ qong ixlarni ⱪilip bǝrgǝnlikini elan ⱪildi.
Palaja kotias ja ilmoita, kuinka suuret työt Jumala sinulle teki. Ja hän meni pois ja saarnasi ympäri kaiken kaupungin, kuinka suuret työt Jesus hänelle teki.
40 Əysa ⱪaytip kǝlginidǝ, xundaⱪ boldiki, halayiⱪ uni huxalliⱪ bilǝn ⱪarxi elixti; qünki ⱨǝmmǝylǝn uning ⱪaytip kelixini kütüp turatti.
Ja tapahtui, kuin Jesus palasi, otti kansa hänen vastaan; sillä kaikki odottivat häntä.
41 Wǝ mana, bir kixi, sinagogning qongi bolƣan Yairus isimlik kiximu Əysaning aldiƣa kelip ayiƣiƣa ɵzini etip, uning ɵyigǝ berixini ɵtündi.
Ja katso, mies tuli, jonka nimi oli Jairus, ja se oli synagogan päämies, ja lankesi Jesuksen jalkain juureen ja rukoili häntä tulemaan huoneesensa.
42 Qünki uning on ikki yaxliⱪ yalƣuz ⱪizi sǝkratta idi. Əysa u yǝrgǝ barƣinida, top-top kixilǝr uning ǝtrapiƣa ziq olixip uni ⱪistixatti.
Sillä hänellä oli ainoa tytär, lähes kahdentoistakymmenen vuotinen, ja se kuoli. Mutta hänen mennessänsä ahdisti kansa häntä.
43 Arisida hun tǝwrǝx kesiligǝ giriptar bolƣiniƣa on ikki yil bolƣan bir ayal bar idi; u bar-yoⱪini tewiplarƣa hǝjlǝp tügǝtkǝn bolsimu, ⱨeqⱪaysisidin xipa tapmiƣanikǝn.
Ja yksi vaimo, joka oli punaista tautia kaksitoistakymmentä vuotta sairastanut, ja oli kaiken saatunsa parantajille kuluttanut, ja ei voitu keltään parannettaa;
44 U [Əysaning] arⱪisidin kelip, uning tonining pexini siliwidi, xuan hun tohtidi.
Mutta kuin hän kävi takana ja rupesi hänen vaatteensa palteesen, niin kohta hänen verensä juoksu asettui.
45 Əysa: — Manga ⱪol tǝgküzgǝn kim? — dǝp soridi. Ⱨǝmmǝylǝn inkar ⱪilƣanda, Petrusmu wǝ uning bilǝn bolƣanlarmu: — Ustaz, halayiⱪ top-top bolup tɵt ǝtrapingni olixip, seni ⱪistixiwatⱪan yǝrdǝ, sǝn «Manga tǝgkǝn kim?», dǝp soraysǝnƣu? — dedi.
Ja Jesus sanoi: kuka on se, joka minuun rupesi? Mutta kuin he kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka hänen kanssansa olivat: Mestari, kansa ahdistaa ja tunkee sinua, ja sinä sanot: kuka minuun rupesi?
46 Lekin Əysa: — Yaⱪ! Birsi manga tǝgdi; qünki wujudumdin ⱪudrǝtning qiⱪip ketiwatⱪinini sǝzdim, — dedi.
Mutta Jesus sanoi: joku minuun rupesi, sillä minä tunsin voiman minusta lähteneen ulos.
47 Ⱨeliⱪi ayal ɵzining yoxurup ⱪalalmaydiƣanliⱪini bilip, titrigǝn ⱨalda uning aldiƣa yiⱪildi wǝ kɵpqilik aldida ɵzining nemǝ sǝwǝbtin Əysaƣa ⱪol tǝgküzgǝnlikini, xundaⱪla xuan ⱪandaⱪ saⱪayƣanlikini eytti.
Mutta kuin vaimo näki, ettei se salaa ollut, tuli hän vapisten, ja maahan lankesi hänen eteensä, ja julisti kaikelle kansalle, minkä syyn tähden hän oli häneen ruvennut, ja kuinka hän niin äkisti terveeksi tuli.
48 Əysa uningƣa: — Yürǝklik bol, ⱪizim, ixǝnqing seni saⱪaytti! Aman-hatirjǝmlik bilǝn mangƣin! — dedi.
Mutta hän sanoi hänelle: ole hyvässä turvassa, tyttäreni, sinun uskos on sinua auttanut: mene rauhaan!
49 U sɵz ⱪiliwatⱪanda, sinagog qongining ɵyidin qiⱪⱪan birǝylǝn kelip sinagog qongiƣa: — Ⱪizingiz jan üzdi. Əmdi ustazni kayitmiƣin, — dedi.
Kuin hän vielä puhui, tuli yksi synagogan päämiehiltä, sanoen hänelle: sinun tyttäres on kuollut: älä Mestaria vaivaa.
50 Lekin Əysa buni anglap uningƣa: — Ⱪorⱪmiƣin! Pǝⱪǝt ixǝnqtǝ bol, u saⱪiyip ketidu, — dedi.
Vaan kuin Jesus sen kuuli, vastasi hän häntä, sanoen: älä pelkää: usko ainoastaan, niin hän paranee.
51 U ɵygǝ barƣanda Petrus, Yuⱨanna, Yaⱪup wǝ ⱪizning ata-anisidin baxⱪa ⱨeqkimning ɵzi bilǝn billǝ ɵygǝ kirixigǝ ruhsǝt ⱪilmidi.
Mutta kuin hän huoneesen tuli sisälle; niin ei hän sallinut ketään tulla sisälle, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, ja sen lapsen isän ja äidin.
52 U yǝrdikilǝr hǝmmisi ⱪizƣa matǝm tutup yiƣa-zar kɵtürüwatatti. Lekin u: — Boldi, yiƣlimanglar! Qünki ⱪiz ɵlmidi, pǝⱪǝt uhlap ⱪaptu! — dedi.
Ja he kaikki itkivät ja parkuivat häntä. Vaan hän sanoi: älkäät itkekö: ei hän ole kuollut, vaan makaa.
53 Ular bolsa ⱪizning alliⱪaqan jan üzdi dǝp bilgǝqkǝ, uni mǝshirǝ ⱪildi.
Ja he nauroivat häntä, tietäen, että se kuollut oli.
54 Lekin u ularni qiⱪiriwetip, ⱪizning ⱪolidin tartip: — Balam, ornungdin tur, — dǝp qaⱪirdi.
Niin hän ajoi kaikki ulos, rupesi hänen käteensä ja huusi, sanoen: piikainen, nouse ylös!
55 [Ⱪizning] roⱨi ⱪaytip kelip, u dǝrⱨal ornidin turdi. U ⱪizƣa yegüdǝk birnemǝ berixni eytti.
Ja hänen henkensä palasi, ja hän kohta nousi ylös. Ja käski hänelle antaa ruokaa.
56 Ⱪizning ata-anisi intayin ⱨǝyran ⱪelixti. Lekin u ularƣa bu ixni ⱨeqkimgǝ eytmasliⱪni tapilidi.
Ja hänen vanhempansa hämmästyivät: mutta hän haastoi heitä kellekään sanomasta sitä mikä tapahtui.
