Luⱪa 22
1 Əmdi petir nan ⱨeyti («ɵtüp ketix ⱨeyti» dǝpmu atilidu) yeⱪinlixip ⱪalƣanidi.
Niin lähestyi makian leivän juhlapäivä, joka pääsiäiseksi kutsutaan.
2 Bax kaⱨinlar wǝ Tǝwrat ustazliri uni ɵlümgǝ mǝⱨkum ⱪilixⱪa amal izdǝp yürǝtti; qünki ular hǝlⱪtin ⱪorⱪatti.
Ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet etsivät, kuinka he olisivat hänen saaneet tappaa. Mutta he pelkäsivät kansaa.
3 Xu pǝyttǝ on ikkiylǝndin biri bolƣan, Ixⱪariyot dǝp atalƣan Yǝⱨudaning kɵngligǝ Xǝytan kirdi.
Niin saatana oli mennyt Juudaan sisälle, jonka liikanimi oli Iskariot, joka oli kahdentoistakymmenen luvusta.
4 U berip bax kaⱨinlar wǝ ibadǝthana pasiban bǝgliri bilǝn Əysani ⱪandaⱪ ⱪilip ularƣa tutup berix üstidǝ mǝsliⱨǝtlǝxti.
Ja hän meni pois ja puhutteli ylimmäisiä pappeja ja päämiehiä, kuin hän oli hänen heille pettävä.
5 Ular intayin hux bolup, Yǝⱨudaƣa pul berixkǝ kelixti.
Ja he ihastuivat ja lupasivat hänelle rahaa.
6 Yǝⱨuda maⱪul bolup, uni halayiⱪtin ayrim ⱪalƣanda ularƣa tutup berixkǝ muwapiⱪ pursǝt izdǝxkǝ kirixti.
Ja hän lupasi sen heille, ja etsi soveliasta aikaa, saadaksensa häntä pettää ilman hasuta.
7 Əmdi petir nan ⱨeytining [birinqi] küni yetip kǝlgǝnidi. Xu küni «ɵtüp ketix ⱨeyti»ƣa atap ⱪurbanliⱪ [ⱪoza] soyulatti.
Niin makian leivän päivä tuli, jona pääsiäislammas piti teurastettaman,
8 Xuning bilǝn Əysa Petrus bilǝn Yuⱨannaƣa: — Berip bizgǝ ɵtüp ketix ⱨeytining [ⱪozisini] birgǝ yegili tǝyyarlanglar, — dǝp ularni ǝwǝtti.
Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen, sanoen: menkäät valmistamaan meille pääsiäislammas syödäksemme.
9 — Ⱪǝyǝrdǝ tǝyyarliximizni halaysǝn? — dǝp soridi ular.
Niin he sanoivat hänelle: kussas tahdot meitä valmistamaan?
10 U ularƣa mundaⱪ dedi: — Xǝⱨǝrgǝ kirsǝnglar, mana u yǝrdǝ kozida su kɵtürüwalƣan bir ǝr kixi silǝrgǝ uqraydu. Uning kǝynidin mengip u kirgǝn ɵygǝ kiringlar.
Hän sanoi heille: katso, kuin te kaupunkiin tulette sisälle, kohtaa teitä ihminen, kantain vesiastiaa: seuratkaat häntä siihen huoneesen, johonka hän menee.
11 Wǝ ɵy igisigǝ: «Ustaz: — Muhlislirim bilǝn ɵtüp ketix ⱨeytining tamiⱪini yǝydiƣan meⱨmanhana ɵy ⱪǝyǝrdǝ? — dǝp sorawatidu» dǝnglar.
Ja sanokaat sen huoneen perheenisännälle: Mestari sanoo sinulle: kussa on maja, jossa minä syön pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?
12 U silǝrni baxlap üstünki ⱪǝwǝttiki rǝtlǝngǝn sǝrǝmjanlaxturulƣan qong bir eƣiz ɵyni kɵrsitidu. Mana xu yǝrdǝ tǝyyarliⱪ ⱪilip turunglar.
Ja hän osoittaa teille suuren salin rakennetun; valmistakaat siellä.
13 Xuning bilǝn ikkisi beriwidi, ⱨǝmmǝ ixlar uning eytⱪinidǝk bolup qiⱪti. Ular xu yǝrdǝ ɵtüp ketix ⱨeytining tamiⱪini tǝyyarlaxti.
Niin he menivät ja löysivät niinkuin hän heille sanonut oli, ja valmistivat pääsiäislampaan.
14 Əmdi waⱪti-saiti kǝlgǝndǝ, Əysa dastihanda olturdi; on ikki rosul uning bilǝn billǝ olturuxti.
Ja kuin jo aika tullut oli, istui hän pöydän tykönä ja kaksitoistakymmentä apostolia hänen kanssansa.
15 Andin u ularƣa: — Mǝn azab qekixtin ilgiri, silǝr bilǝn ɵtüp ketix ⱨeytining bu tamiⱪiƣa ⱨǝmdastihanda boluxⱪa tolimu intizar bolup kǝlgǝnidim.
Ja hän sanoi heille: minä olen halulla halainnut syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennekuin minä kärsin.
16 Qünki silǝrgǝ eytayki, bu ⱨeyt ziyapitining [ǝⱨmiyiti] Hudaning padixaⱨliⱪida ǝmǝlgǝ axurulmiƣuqǝ, mǝn buningdin ⱪayta yemǝymǝn, — dedi.
Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan silleen siitä syö, siihenasti kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa.
17 Andin u bir jamni ⱪoliƣa elip, tǝxǝkkür eytti wǝ muhlisliriƣa: — Buni elip aranglarda tǝⱪsim ⱪilip [iqinglar].
Ja hän otti kalkin, kiitti, ja sanoi: ottakaat ja jakakaat keskenänne.
18 Qünki xuni eytayki, mundin keyin Hudaning padixaⱨliⱪi kǝlmigüqǝ, ⱨǝrgiz üzüm xǝrbitidin ⱪǝt’iy iqmǝymǝn, — dedi.
Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan juo viinapuun hedelmää, siihenasti kuin Jumalan valtakunta tulee.
19 Andin u bir tal nanni ⱪoliƣa elip, Hudaƣa tǝxǝkkür eytti wǝ uni oxtup, ularƣa ülǝxtürüp berip: — Bu mening silǝr üqün pida bolidiƣan tenimdur. Meni ǝslǝp turux üqün buningdin yǝnglar, — dedi.
Ja hän otti leivän, kiitti ja mursi, ja antoi heille, sanoen: tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan: se tehkäät minun muistokseni;
20 U xuningdǝk tamaⱪtin keyinki jamni ⱪoliƣa elip mundaⱪ dedi: — Bu jamdiki xarab mening silǝr üqün tɵkülidiƣan ⱪenimda bolƣan yengi ǝⱨdidur.
Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen, sanoen: tämä kalkki on uusi Testamentti, minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
21 Lekin mana, meni tutup bǝrgüqining ⱪoli mening bilǝn bir dastihandidur.
Kuitenkin, katso, minun pettäjäni käsi on minun kanssani pöydällä.
22 Wǝ Insan’oƣli dǝrwǝⱪǝ ɵzi toƣrisida bekitilgǝndǝk [alǝmdin] ketidu; biraⱪ Insan’oƣlining tutup berilixigǝ wasitiqi bolƣan adǝmning ⱨaliƣa way!
Ja tosin Ihmisen Poika menee niinkuin päätetty on: kuitenkin voi sitä ihmistä, jolta hän petetään!
23 Andin muhlislar bir-biridin: — Arimizda zadi kim muxundaⱪ ixni ⱪilixi mumkin? — dǝp munazirigǝ qüxüp ketixti.
Ja he rupesivat kyselemään keskenänsä: kuka olis se heistä, joka sen tekevä olis?
24 Əmdi ularning arisida ⱪaysimiz ǝng uluƣ saniliximiz kerǝk degǝn talax-tartix pǝyda boldi.
Mutta heidän välillänsä tuli myös riita, kuka heistä näkyis suurin olevan.
25 U ularƣa mundaⱪ dedi: — Əllǝrdiki padixaⱨlar ⱪol astidiki hǝlⱪ üstidin buyruⱪwazliⱪ ⱪilip idarǝ ⱪilidu, ularning üstidiki ⱨoⱪuⱪdarliri «hǝlⱪpǝrwǝr» dǝp atilidu.
Niin hän sanoi heille: kansain kuninkaat vallitsevat heitä, ja joilla valta on heidän ylitsensä, ne kutsutaan armollisiksi herroiksi.
26 Biraⱪ silǝr xundaⱪ bolmanglar; bǝlki aranglardiki ǝng mǝrtiwiliki ɵzini ǝng kiqikidǝk ⱨesablisun wǝ yetǝkqi bolƣanlar [ⱨǝmmǝylǝngǝ] hizmǝtkardǝk bolsun.
Mutta ette te niin: vaan joka teistä suurin on, se olkoon niinkuin nuorin, ja joka ylimmäinen on, se olkoon niinkuin se, joka palvelee.
27 Kim mǝrtiwilik, dastihanda olturƣanmu yaki dastihandiki kütküqimu? Dastihanda olturƣini ǝmǝsmu? Biraⱪ mǝn bolsam aranglarda hizmitinglarda bolƣuqi kütküqidǝkturmǝn.
Sillä kumpi suurempi on: se joka atrioitsee, taikka se joka palvelee? eikö se joka atrioitsee? mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.
28 Silǝr bolsanglar, beximƣa sinaⱪlar kǝlgǝndǝ baxtin-ahir mǝn bilǝn billǝ ⱨǝmraⱨ bolƣansilǝr.
Mutta te olette ne, jotka minun kiusauksissani minun kanssani pysyitte.
29 Wǝ huddi Atam manga padixaⱨliⱪ ⱨoⱪuⱪi bekitkǝndǝk, mǝn silǝrgimu xundaⱪ bekitimǝn.
Ja minä säädin teille, niinkuin minun Isäni sääsi minulle, valtakunnan:
30 Xuning bilǝn silǝr mening padixaⱨliⱪimda mǝn bilǝn bir dastihanda yǝp-iqisilǝr wǝ tǝhtlǝrdǝ olturup, Israilning on ikki ⱪǝbilisi üstidin ⱨɵküm qiⱪirisilǝr.
Että teidän pitää syömän ja juoman minun pöydälläni minun valtakunnassani, ja istuman istuimilla, ja tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.
31 Rǝb yǝnǝ [Petrusⱪa]: — «Əy Simon, Simon! Mana, Xǝytan ⱨǝmminglarni huddi buƣday tasⱪiƣandǝk tasⱪap sinaxni tiligǝn.
Niin sanoi myös Herra: Simon, Simon, katso, saatana on teitä pyytänyt seuloaksensa niinkuin nisuja.
32 Lekin etiⱪading yoⱪimisun dǝp sanga dua ⱪildim. Əmdi sǝn towa ⱪilip tüz yolƣa ⱪaytⱪandin keyin, ⱪerindaxliringni mustǝⱨkǝmligin» — dedi.
Vaan minä rukoilin sinun edestäs, ettei sinun uskos puuttuman pidä. Ja kuin sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäs.
33 — I Rǝb, — dedi Petrus, — Mǝn sǝn bilǝn billǝ zindanƣa taxlinip, billǝ ɵlümgǝ berixⱪa tǝyyarmǝn!
Niin hän sanoi hänelle: Herra, minä olen valmis sinun kanssas sekä vankiuteen että kuolemaan menemään.
34 U uningƣa: — I Petrus, sanga eytayki, bügün horaz qilliƣuqǝ, sǝn «Uni tonumaymǝn» dǝp mǝndin üq ⱪetim tanisǝn, dedi.
Mutta hän sanoi: Pietari, minä sanon sinulle, ei laula tänäpänä kukko ennen kuin sinä kolmasti kiellät tuntevas minua.
35 Andin, u ulardin: — Silǝrni ⱨǝmyansiz, hurjunsiz wǝ kǝxsiz [sǝpǝrgǝ] ǝwǝtkinimdǝ silǝrning birǝr nǝrsǝnglar kǝm bolup ⱪalƣanmu? — dǝp soridi. Ular: — Yaⱪ, dedi.
Ja hän sanoi heille: kuin minä lähetin teidät ilman säkkiä ja kukkaroa ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään? He sanoivat: ei mitään.
36 Xuning bilǝn u ularƣa: — Lekin ⱨazir ⱨǝr kimning ⱨǝmyani bolsa, uni alsun; xundaⱪ ⱨǝm hurjuni bolsa, uni alsun wǝ bir kimning ⱪiliqi bolmisa, qapinini setip birdin ⱪiliq alsun.
Niin hän sanoi heille: vaan nyt, jolla säkki on, ottakoon sen, niin myös kukkaren; ja jolla ei ole, se myykään hameensa ja ostakaan miekan.
37 Qünki mǝn silǝrgǝ xuni eytayki, [muⱪǝddǝs yazmilarda]: «U jinayǝtqilǝr ⱪatarida sanilidu» dǝp pütülgǝn sɵz mǝndǝ qoⱪum ǝmǝlgǝ axurulidu. Qünki mening toƣramdiki barliⱪ ixlar toluⱪ ǝmǝlgǝ axmay ⱪalmaydu — dedi.
Sillä minä sanon teille: vielä sekin mikä kirjoitettu on, pitää minussa täytettämän: hän on pahantekiäin sekaan luettu; sillä ne, mitkä minusta kirjoitetut ovat, pitää loppuman.
38 — I Rǝb, ⱪariƣin, bu yǝrdǝ ikki ⱪiliq bar ikǝn, dedi ular. — Boldi, yetidu! — dedi u ularƣa.
Niin he sanoivat: Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa. Hän sanoi heille: kyllä siinä on.
39 Andin u qiⱪip, aditi boyiqǝ Zǝytun teƣiƣa yol aldi; uning muhlisliri uningƣa ǝgixip bardi.
Ja hän läksi ulos ja meni, niinkuin hänen tapansa oli, Öljymäelle; niin seurasivat myös häntä hänen opetuslapsensa.
40 U yǝrgǝ yetip barƣanda u ularƣa: — Azdurulmasliⱪinglar üqün dua ⱪilinglar, — dedi.
Ja kuin hän siihen paikkaan tuli, sanoi hän heille: rukoilkaat, ettette tulisi kiusaukseen.
41 Andin, ulardin bir tax etimiqǝ neriraⱪ berip, tizlinip turup:
Ja hän erkani heistä lähes kivellä heittää ja laski polvillensa, rukoili,
42 — I Ata, halisang, bu ⱪǝdǝⱨni mǝndin elip kǝtkǝysǝn. Lekin mening ǝmǝs, bǝlki Sening iradǝng ada ⱪilinsun — dǝp dua ⱪildi;
Sanoen: Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä kalkki, kuitenkin ei minun tahtoni, mutta sinun olkoon.
43 wǝ asmandin bir pǝrixtǝ uningƣa kɵrünüp uni ⱪuwwǝtlǝndürdi.
Niin enkeli taivaasta ilmestyi hänelle ja vahvisti häntä.
44 U ⱪattiⱪ azabta tolƣinip tehimu ihlasliⱪ bilǝn dua ⱪiliwǝrdi. Buning bilǝn uning tǝrliri yǝrgǝ tɵkülgǝn ⱪan tamqiliridǝk qüxüxkǝ baxlidi.
Ja kuin hän sangen suuress ahdistuksessa oli, rukoili hän hartaammin. Ja oli hänen hikensä niinkuin verenpisarat, jotka maan päälle putosivat.
45 Andin duasini tügitip, ornidin turup, muhlislirining yeniƣa kǝldi. Ularning ƣǝmgǝ qɵküp ⱨalsizlinip mügdǝp ⱪalƣanliⱪini kɵrüwidi, ularƣa:
Ja kuin hän nousi rukoilemasta ja tuli opetuslastensa tykö, löysi hän ne murheen tähden makaamasta,
46 — Uhlap ⱪalƣininglar nemisi? Azduruluxtin saⱪlinix üqün ⱪopup dua ⱪilinglar, — dedi.
Ja hän sanoi heille: mitä te makaatte? nouskaat ja rukoilkaat, ettette kiusaukseen lankeaisi.
47 Uning sɵzi tehi ayaƣlaxmastinla, bir top adǝmlǝr pǝyda boldi. Ularni baxlap kǝlgüqi on ikkǝylǝndin biri bolƣan Yǝⱨuda degǝn kixi idi; u Əysaƣa [salam berip] sɵygili ⱪexiƣa bardi.
Vielä hänen puhuissansa, katso, joukko ja se, joka kutsuttiin Juudas, yksi kahdestatoistakymmenestä, kävi heidän edellänsä, ja lähestyi Jesusta suuta antamaan hänen.
48 Əysa uningƣa: — Əy Yǝⱨuda, bir sɵyüx bilǝn Insan’oƣlini tutup berǝrsǝnmu? — dedi.
Niin Jesus sanoi hänelle: Juudas, suun antamisellako sinä Ihmisen Pojan petät?
49 Wǝ Əysaning ǝtrapidikilǝr nemǝ ix yüz beridiƣanliⱪini bilip yetip: — I Rǝb, ⱪiliq bilǝn uraylimu? — dedi.
Kuin ne, jotka hänen ympärillänsä olivat, näkivät, mitä tuleva oli, sanoivat he hänelle: Herra, emmekö me lyö miekalla?
50 Wǝ ulardin biri [ⱪiliqini kɵtürüp], bax kaⱨinning qakiriƣa urup, ong ⱪuliⱪini xiliwǝtti.
Ja yksi heistä löi pappein päämiehen palveliaa ja hakkasi pois hänen oikian korvansa.
51 Biraⱪ Əysa buningƣa jawabǝn: — Boldi, tohta! — dedi; u ⱪolini uzitip ⱪuliⱪiƣa tǝgküzüp, uni saⱪaytti.
Mutta Jesus vastaten sanoi: sallikaat tähän asti tulla. Ja kuin hän rupesi hänen korvaansa, paransi hän sen.
52 Əysa ɵzini tutⱪili kǝlgǝn bax kaⱨinlar, pasiban bǝgliri wǝ aⱪsaⱪallarƣa ⱪarap: — Bir ⱪaraⱪqini tutidiƣandǝk ⱪiliq-toⱪmaⱪlarni kɵtürüp kǝpsilǝrƣu?
Mutta Jesus sanoi niille, jotka häntä vastaan olivat tulleet, ylimmäisille papeille ja templin haltioille ja vanhimmille: niinkuin ryövärin tykö te läksitte miekoilla ja seipäillä.
53 Muⱪǝddǝs ibadǝthanida ⱨǝr küni silǝr bilǝn billǝ idim, silǝr ⱪol salmidinglar. Ⱨazir bu silǝrgǝ tǝwǝ bolƣan waⱪit-saǝttur wǝ ⱪarangƣuluⱪning ⱨɵküm sürüxidur — dedi.
Minä olin joka päivä teidän kanssanne templissä, ja ette ojentaneet kättä minun päälleni; mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.
54 Ular Əysani tutuwelip, bax kaⱨinning ɵyigǝ elip kelixti. Petrus yiraⱪtin ǝgixip mangdi.
Niin he kiinni ottivat hänen ja taluttivat, ja veivät hänen sisälle ylimmäisen papin huoneesen. Mutta Pietari seurasi taampana.
55 Əmdi ular ⱨoylining otturisida ot yeⱪip qɵrisidǝ [issinip] olturƣanda, Petrus ularning arisiƣa kirip olturdi.
Ja niin he virittivät valkian keskelle kartanoa, ja ynnä yhdessä istuivat, istui myös Pietari heidän seassansa.
56 Andin otning nurida uning olturƣinini kɵrgǝn bir dedǝk uningƣa tikilip ⱪarap turup: — Bu adǝmmu Əysa bilǝn billǝ idi, — dedi.
Mutta kuin yksi piika näki hänen valkian tykönä istuvan, katsoi hän hänen päällensä, ja sanoi: tämä oli myös hänen kanssansa.
57 Lekin u tenip: — Əy hotun, uni tonumaymǝn! — dedi.
Vaan hän kielsi hänen ja sanoi: vaimo, en minä tunne häntä.
58 Andin uzun ɵtmǝy, yǝnǝ birǝylǝn uni kɵrüp: — Sǝnmu ulardin ikǝnsǝn, — dedi. Lekin Petrus: — Əy buradǝr, undaⱪ ǝmǝsmǝn! — dedi.
Ja vähän hetken perästä näki toinen hänen, ja sanoi: sinä myös olet yksi heistä. Pietari sanoi: ihminen, en ole.
59 Andin bir saǝtqǝ ɵtkǝndǝ baxⱪa birǝylǝn: — Dǝrⱨǝⱪiⱪǝt, bu ⱨǝm uning bilǝn billǝ idi; qünki umu Galiliyǝliktur, — dǝp qing turuwaldi.
Ja lähes yhden hetken perästä todisti myös toinen, sanoen: totisesti tämä oli myös hänen kanssansa; sillä hän on Galileasta.
60 Lekin Petrus: — Ⱨǝy buradǝr, nemǝ dǝwatⱪiningni bilmǝymǝn! — dedi. Wǝ uning sɵzi ayaƣlaxmastinla, horaz qillidi.
Niin Pietari sanoi: ihminen, en minä tiedä, mitäs sanot. Ja kohta, vielä hänen puhuissansa, lauloi kukko.
61 Əmdi Rǝb kǝynigǝ burulup, Petrusⱪa tikilip ⱪarap ⱪoydi. Xuning bilǝn Petrus Rǝbning sɵzini, yǝni: «Bügün horaz qillaxtin ilgiri sǝn mǝndin üq ⱪetim tanisǝn» degǝnlikini yadiƣa kǝltürdi.
Ja Herra käänsi itsensä ja katsoi Pietarin päälle, ja Pietari muisti Herran puheen, kuin hän hänelle sanoi: ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät.
62 Wǝ u taxⱪiriƣa qiⱪip ⱪattiⱪ yiƣlap kǝtti.
Ja Pietari meni ulos ja itki katkerasti.
63 Əmdi Əysani tutup turuwatⱪanlar uni mǝshirǝ ⱪilixⱪa wǝ sawap-dumbilaxⱪa baxlidi;
Mutta miehet, jotka Jesusta kiinni pitivät, pilkkasivat häntä ja löivät häntä,
64 uning kɵzlirini tengip uningdin: — Seni urƣan kimdu? Ⱪeni, bexarǝt bǝrgin! — dǝp soraxti
Peittivät hänen silmänsä, ja löivät häntä poskelle, ja kysyivät häneltä, sanoen: arvaa, kuka se on, joka sinua löi.
65 wǝ uningƣa buningdin baxⱪa yǝnǝ nurƣun ⱨaⱪarǝtlǝrni yaƣdurdi.
Ja paljon muuta pilkkaa sanoivat he häntä vastaan.
66 Tang atⱪanda, hǝlⱪ aⱪsaⱪalliri, yǝni bax kaⱨinlar wǝ Tǝwrat ustazliri yiƣilixti. Ular uni ɵz kengǝxmisigǝ elip berip
Ja kuin päivä tuli, kokoontuivat kansan vanhimmat ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja veivät hänen oikeutensa eteen,
67 uningdin: — Eytǝ, sǝn Mǝsiⱨmu? — dǝp soraxti. U ularƣa jawabǝn: — Silǝrgǝ eytsammu, ⱪǝt’iy ixǝnmǝysilǝr.
Sanoen: oletkos Kristus? sano meille. Niin hän sanoi heille: jos minä sanon teille, ette usko,
68 Silǝrdin birǝr soal sorisam, ⱨeq jawab bǝrmǝysilǝr.
Ja jos minä myös kysyn, niin ette vastaa minua, ette myös päästä minua.
69 Lekin bu waⱪittin baxlap Insan’oƣli Ⱨǝmmigǝ Ⱪadirning ong yenida olturidu, — dedi.
Tästedes istuu Ihmisen Poika Jumalan voiman oikialla kädellä.
70 — Undaⱪta, sǝn Hudaning Oƣli ikǝnsǝn-dǝ? — deyixti ular. U: — Degininglardǝk mǝn xudurmǝn! — dǝp jawab bǝrdi.
Niin he sanoivat kaikki: sinä olet siis Jumalan Poika? sanoi hän heille: tepä sen sanotte, että minä olen.
71 Xuning bilǝn ular: — Əmdi baxⱪa guwaⱨqiliⱪning bizgǝ nemǝ ⱨajiti? Qünki ɵzimiz uning ɵz aƣzidin qiⱪⱪinini angliduⱪ! — deyixti.
Niin he sanoivat: mitä me silleen todistusta tarvitsemme, sillä me olemme sen kuulleet hänen omasta suustansa.
