Yǝxua 2
1 Andin keyin Nunning oƣli Yǝxua ikki qarliƣuqini Xittimdin ǝwǝtip ularƣa: — Silǝr berip u zeminni, bolupmu Yeriho xǝⱨirini qarlap kelinglar, dedi. Xuning bilǝn ular u yǝrgǝ berip, Raⱨab atliⱪ bir paⱨixining ɵyigǝ kirip ⱪondi.
Ja Josua Nunin poika lähetti salaisesti kaksi vakoojaa Sittimistä, sanoen: menkäät ja katselkaat maata ja Jerihoa. Niin he läksivät matkaan ja tulivat porton huoneeseen, jonka nimi oli Rahab, ja lepäsivät siellä.
2 Lekin birsi kelip Yeriho padixaⱨiƣa: — Bügün keqǝ Israillardin birnǝqqǝ kixi bu zeminni qarliƣili kǝptu, dǝp hǝwǝr yǝtküzdi.
Mutta se ilmoitettiin Jerihon kuninkaalle, sanoen: katso, tänä yönä tulivat tänne miehet Israelin lapsista, vakoomaan maata.
3 Xuning bilǝn Yeriho padixaⱨi Raⱨabning ⱪexiƣa adǝm ǝwǝtip: — Sening ⱪexingƣa kelip, ɵyünggǝ kirgǝn xu kixilǝrni bizgǝ tapxurup bǝrgin, qünki ular bu zeminning ⱨǝr yerini payliƣili kǝptu, — dedi.
Niin lähetti Jerihon kuningas Rahabin tykö, sanoen: tuo ne miehet ulos, jotka sinun tykös, sinun huoneesees tulivat, sillä he ovat tulleet vakoomaan kaikkea maata.
4 Lekin u ayal u ikki kixini elip qiⱪip yoxurup ⱪoyƣanidi; u jawab berip: — Dǝrwǝⱪǝ bu kixilǝr mening ⱪeximƣa kǝldi, lekin mǝn ularning nǝdin kǝlgǝnlikini bilmidim;
Mutta vaimo otti molemmat miehet ja kätki heidät, ja sanoi näin: miehet tulivat minun tyköni, vaan en minä tietänyt, kusta he olivat.
5 ⱪarangƣu qüxüp, ⱪowuⱪni etidiƣan waⱪit kǝlgǝndǝ xundaⱪ boldiki, bu adǝmlǝr qiⱪip kǝtti. Mǝn ularning ⱪǝyǝrgǝ kǝtkinini bilmǝymǝn. Ularni tezdin ⱪoƣlisanglar, qoⱪum yetixiwalisilǝr, — dedi.
Ja kuin portti pimeässä pantiin kiinni, niin ne miehet läksivät ulos; enkä minä tiedä, kuhunka he menivät. Ajakaat nopiasti heitä takaa, niin heidät saatte kiinni.
6 Lekin u ayal ularni ɵgzigǝ elip qiⱪip, ɵgzining üstidǝ rǝtlǝp yeyip ⱪoyƣan ziƣir pahallirining astiƣa yoxurup ⱪoyƣanidi.
Mutta hän oli käskenyt heidän astua katon päälle ja oli peittänyt heidät pellavain varsilla, jotka hän oli hajoittanut katolle.
7 U waⱪitta ularning kǝynidin izdǝp ⱪoƣliƣuqilar Iordan dǝryasining yoli bilǝn qiⱪip dǝrya keqiklirigiqǝ ⱪoƣlap bardi. Ularni ⱪoƣliƣuqilar xǝⱨǝrdin qiⱪixi bilǝnla, xǝⱨǝrning ⱪowuⱪi taⱪaldi.
Ja miehet ajoivat heitä takaa, Jordanin tietä hamaan luotuspaikkaan; ja portti pantiin kiinni, sitte kohta kuin he läksivät, jotka heitä ajoivat takaa.
8 Xu waⱪitta, u ikkiylǝn tehi uhlaxⱪa yatmiƣanidi, Raⱨab ɵgzigǝ qiⱪip ularning ⱪexiƣa berip
Mutta ennen kuin miehet panivat levätä, meni hän katolle heidän tykönsä,
9 ularƣa: — Pǝrwǝrdigarning bu zeminni silǝrgǝ miras ⱪilip bǝrgǝnlikini, xundaⱪla silǝrdin bolƣan wǝⱨimǝnglar bizlǝrgǝ qüxüp, bu zemindikilǝrning ⱨǝmmisi aldinglarda ⱨalidin ketǝy deginini bilimǝn;
Ja sanoi miehille: minä tiedän, että Herra antaa teille tämän maan; sillä teidän pelkonne on langennut meidän päällemme, ja koko maan asuvaiset ovat hämmästyneet teidän kasvoinne edessä.
10 qünki biz silǝr Misirdin qiⱪⱪininglarda Pǝrwǝrdigarning aldinglarda Ⱪizil Dengizni ⱪorutⱪanliⱪini, xundaⱪla silǝrning Iordan dǝryasining u tǝripidiki Amoriylarning ikki padixaⱨi Siⱨon bilǝn Ogni ⱪandaⱪ ⱪilƣanliⱪinglarni, ularni mutlǝⱪ yoⱪatⱪanliⱪinglarni angliduⱪ.
Sillä me olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Punaisen meren vedet teidän edestänne lähteissänne Egyptistä, ja mitä te olette tehneet nille kahdelle Amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat tuolla puolella Jordania, Sihonille ja Ogille, jotka te tapoitte.
11 Buni anglap yürikimiz su bolup, silǝrning sǝwǝbinglardin ⱨǝrⱪaysimizning roⱨi qiⱪip kǝtti. Qünki Pǝrwǝrdigar Hudayinglar bolsa yuⱪirida, asmanlarning ⱨǝmdǝ tɵwǝndǝ yǝrning Hudasidur.
Kuin me sen kuulimme, niin meidän sydämemme raukesi, ja ei ole yhdelläkään rohkeutta teidän edessänne; sillä Herra teidän Jumalanne on Jumala ylhäällä taivaissa ja alhaalla maassa.
12 Əmdi silǝrdin ɵtünimǝnki, mǝn silǝrgǝ kɵrsǝtkǝn ⱨimmitim üqün silǝrmu mening atamning jǝmǝtigǝ ⱨimmǝt ⱪilixⱪa Pǝrwǝrdigarning nami bilǝn manga ⱪǝsǝm ⱪilinglar, xundaⱪla ata-anamni, aka-uka, aqa-singil ⱪerindaxlirimni wǝ ularƣa tǝwǝ barliⱪiƣa qeⱪilmasliⱪinglar, jenimizni tirik ⱪaldurup, ɵlümdin ⱪutⱪuzuxunglar toƣrisida manga bir kapalǝt bǝlgisini beringlar, — dedi.
Niin vannokaat nyt minulle Herran kautta, sillä minä tein armon teidän kohtaanne, että te myös teette armon minun isäni huoneelle ja annatte minulle totuuden merkin,
Että te jätätte elämään minun isäni, ja äitini, ja veljeni, ja sisareni, ja kaikki jotka heidän omansa ovat ja vapahdatte meidän sielumme kuolemasta.
14 Ikkiylǝn uningƣa: — Əgǝr sǝn bu iximizni axkarilap ⱪoymisang, silǝr jeninglardin ayrilsanglar, bizmu jenimizdin ayrilƣaymiz! Xuningdǝk xundaⱪ boliduki, Pǝrwǝrdigar bizgǝ bu zeminni igǝ ⱪilƣuzƣanda, biz jǝzmǝn silǝrgǝ meⱨribanlarqǝ wǝ sǝmimiy muamilidǝ bolimiz, dedi.
Ja miehet sanoivat hänelle: meidän sielumme kuolkaan teidän edestänne, jolles vaan petä tätä meidän asiaamme, jollemme tee armoa ja totuutta sinua kohtaan, kuin Herra tämän maan meille antaa.
15 Xuning bilǝn ayal ularni pǝnjiridin bir tana bilǝn qüxürüp ⱪoydi (qünki uning ɵyi xǝⱨǝrning sepilida bolup, u sepilning üstidǝ olturatti).
Ja hän laski heidät köydellä akkunasta alas; sillä hänen huoneensa oli kaupungin muurissa, ja hän asui juuri muurissa.
16 Ayal u ikkisigǝ: — Ⱪoƣliƣuqilar silǝrgǝ uqrap ⱪalmasliⱪi üqün, taƣⱪa qiⱪip, u yǝrdǝ üq kün yoxurunup turunglar; ⱪoƣliƣuqilar xǝⱨǝrgǝ ⱪaytip kǝlgǝndin keyin, andin silǝr ɵz yolunglarƣa mangsanglar bolidu, — dedi.
Ja hän sanoi heille: menkäät vuorelle, ettei ne teitä kohtaisi, jotka ajavat teitä takaa, ja olkaat siellä lymyssä kolme päivää, niinkauvan että takaa-ajajat palajavat, ja menkäät sitte tietänne.
17 Ikkisi ayalƣa: — Əgǝr sǝn bizning deginimizdǝk ⱪilmisang, sǝn bizgǝ ⱪilƣuzƣan ⱪǝsǝmdin halas bolimiz: —
Ja miehet sanoivat hänelle: vapaat me olemme tästä valastas, jolla meitä vannotit.
18 Mana, biz zeminƣa kirgǝn qaƣda, sǝn bizni qüxürüxkǝ ixlǝtkǝn bu ⱪizil tanini pǝnjirigǝ baƣlap ⱪoyƣin; andin ata-anangni, aka-uka ⱪerindaxliringni, xundaⱪla atangning barliⱪ jǝmǝtidikilǝrni ɵyünggǝ, ɵzünggǝ yiƣip jǝm ⱪilƣin.
Katso, kuin maahan sisälle tulemme, niin sinun pitää ripustaman tämän punaisen köyden akkunaan, josta meidät laskit alas, ja sinun pitää kokooman tykös huoneesees isäs ja äitis ja veljes ja koko isäs huoneen.
19 Xundaⱪ boliduki, ɵyüngning ixikliridin taxⱪiriƣa qiⱪⱪan ⱨǝrkimining ⱪeni ɵz bexida bolidu; biz uningƣa mǝs’ul ǝmǝsmiz; lekin biraw ɵyüngdǝ sǝn bilǝn billǝ bolƣan birsining üstigǝ ⱪol salsa, undaⱪta uning ⱪeni bizning beximizƣa qüxkǝy!
Mutta jos joku käy huonees ovesta ulos, hänen verensä olkoon oman päänsä päällä, ja me olemme viattomat; ja joka ikänä sinun kanssas huoneessa on, hänen verensä olkoon meidän päämme päällä, jos jonkun käsi häneen sattuu.
20 Əgǝr sǝn bu iximizni axkarilap ⱪoysang, sǝn bizgǝ ⱪilƣuzƣan bu ⱪǝsǝmdin halas bolimiz, — dedi.
Vaan jos sinä petät tämän meidän asiamme, niin me olemme vapaat sinun valastas, jolla meitä vannottanut olet.
21 Raⱨab jawab berip: — Silǝrning degininglǝrdǝk bolsun dǝp, ularni yolƣa selip ⱪoydi. Ular kǝtkǝndin keyin, ayal pǝnjirigǝ u ⱪizil tanini baƣlap ⱪoydi.
Hän vastasi: olkoon niinkuin te sanotte; ja päästi heidät menemään, ja he menivät pois; ja hän ripusti punaisen köyden akkunaan.
22 U ikkisi u yǝrdin ayrilip, taƣⱪa qiⱪip, ⱪoƣliƣuqilar [xǝⱨǝrgǝ] ⱪaytip kǝtküqǝ u yǝrdǝ üq kün turdi. Ⱪoƣliƣuqilar yol boyidiki ⱨǝmmǝ yǝrni izdǝpmu ularni tapalmidi.
Ja he menivät pois, ja tulivat vuorelle ja olivat siellä kolme päivää, niinkauvan että ne palasivat, jotka heitä ajoivat takaa, jotka etsivät heitä kaikilla teillä, ja ei löytäneet.
23 Andin bu ikkisi taƣdin qüxüp, ⱪaytip mangdi; ular dǝryadin ɵtüp, Nunning oƣli Yǝxuaning ⱪexiƣa kelip, bexidin kǝqürgǝnlirining ⱨǝmmisini uningƣa dǝp bǝrdi.
Niin ne molemmat miehet palasivat, sittekuin he olivat astuneet vuorelta alas, menivät ylitse, ja tulivat Josuan Nunin pojan tykö ja juttelivat hänelle kaikki, mitä heille tapahtunut oli.
24 Ular Yǝxuaƣa: — Pǝrwǝrdigar dǝrwǝⱪǝ barliⱪ zeminni ⱪolimizƣa tapxurdi; zeminda turuwatⱪanlarning ⱨǝmmisi bizning tüpǝylimizdin roⱨi qiⱪip kǝtti, — dedi.
Ja he sanoivat Josualle: Herra on antanut meidän käsiimme koko maan, sillä kaikki maan asuvaiset ovat hämmästyneet meidän edessämme.
