Yuⱨanna 21
1 Bu ixlardin keyin, Əysa Tiberiyas dengizining boyida muhlisliriƣa yǝnǝ bir ⱪetim kɵründi. Uning bu ⱪetimⱪi kɵrünüxi mundaⱪ boldi:
Sitte ilmoitti Jesus taas itsensä opetuslapsille Tiberiaan meren tykönä, ja hän ilmoitti itsensä näin:
2 Simon Petrus, «ⱪoxkezǝk» dǝp atalƣan Tomas, Galiliyǝdiki Kanaliⱪ Nataniyǝl, Zǝbǝdiyning oƣulliri wǝ baxⱪa ikki muhlis billǝ idi.
Simon Pietari ja Toomas, joka kaksoiseksi kutsutaan, olivat ynnä ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Zebedeuksen pojat ja kaksi muuta hänen opetuslapsistansa.
3 Simon Petrus: Mǝn beliⱪ tutⱪili barimǝn, — dedi. Kɵpqilik: Bizmu sǝn bilǝn billǝ barimiz, — deyixti. Ular taxⱪiriƣa qiⱪip, kemigǝ olturdi, lekin xu bir keqǝ ⱨeqnǝrsǝ tutalmidi.
Sanoi Simon Pietari heille: minä menen kalaan: ne sanoivat hänelle: me menemme myös kanssas. Niin he menivät ja astuivat kohta venheesen, ja ei he sinä yönä mitään saaneet.
4 Tang atay deginidǝ, Əysa ⱪirƣaⱪta turatti, biraⱪ muhlislar uning Əysa ikǝnlikini bilmidi.
Mutta kuin jo aamu oli, niin Jesus seisoi rannalle; mutta ei opetuslapset tietäneet, että se oli Jesus.
5 Xunga Əysa: — Balilar, silǝrdǝ yegüdǝk bir nǝrsǝ yoⱪⱪu? — dǝp soridi. — Yoⱪ, — dǝp jawab bǝrdi ular.
Niin sanoi Jesus heille: lapset, onko teillä mitään syötävää? He vastasivat häntä: ei.
6 Əysa ularƣa — Torni kemining ong tǝripigǝ taxlanglar, xundaⱪ ⱪilsanglar tutisilǝr, — dedi. Xuning bilǝn ular torni [xu yaⱪⱪa] taxlap, xundaⱪ kɵp beliⱪ tuttiki, ⱨǝtta torni tartip qiⱪiralmay ⱪaldi.
Hän sanoi heille: laskekaat verkko oikialle puolelle venhettä, niin te löydätte. Niin he laskivat, ja tuli niin paljo kaloja, ettei he voineet vetää.
7 Əysa sɵygǝn muhlis Petrusⱪa: — Bu Rǝbⱪu! — dedi. Simon Petrus uning Əysa ikǝnlikini anglap, tonini ɵzigǝ yɵgǝp (qünki [belining asti] yalingaq idi) ɵzini dengizƣa taxlidi.
Niin sanoi se opetuslapsi, jota Jesus rakasti, Pietarille: Herra se on. Kuin Simon Pietari sen kuuli, että se oli Herra, vyötti hän hameen ympärillensä, (sillä hän oli alasti, ) ja heitti itsensä mereen.
8 Ⱪirƣaⱪtin anqǝ yiraⱪ ǝmǝs bolup, tǝhminǝn ikki yüz gǝz yiraⱪliⱪta bolƣaqⱪa, ⱪalƣan muhlislar beliⱪ bilǝn tolƣan torni tartip kiqik kemisi bilǝn ⱪirƣaⱪⱪa kǝldi.
Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä, (sillä ei he olleet kaukanan maalta, vaan lähes kaksisataa kyynärää, ) ja vetivät verkon kaloinensa.
9 Ular ⱪirƣaⱪⱪa qiⱪⱪanda, xahardin yeⱪilƣan, üstidǝ beliⱪ ⱪoyuⱪluⱪ gülhanni wǝ nanni kɵrdi.
Kuin he siis olivat maalle tulleet, näkivät he hiilet ja kalan, niiden päällä pantuna, ja leivän.
10 Əysa: — Əmdi tutⱪan beliⱪinglardin ǝkelinglar, — dedi.
Jesus sanoi heille: tuokaat tänne niistä kaloista, jotka te nyt saitte.
11 Simon Petrus [kemigǝ] qiⱪip, torni ⱪirƣaⱪⱪa tartip qiⱪardi. Tor qong beliⱪlar bilǝn tolƣan bolup, jǝmiy bir yüz ǝllik üq beliⱪ bar idi. Beliⱪ xunqǝ kɵp bolƣini bilǝn, tor yirtilmiƣanidi.
Simon Pietari meni ja veti verkon maalle, täynnä suuria kaloja, sata ja kolmekuudettakymmentä. Ja vaikka niitä niin monta oli, ei kuitenkaan verkko revennyt.
12 Əysa: — Kelinglar, naxta ⱪilinglar, — dedi. Muhlislarning iqidin ⱨeqkim uningdin: — Sǝn kim bolisǝn? — dǝp soraxⱪa petinalmidi. Qünki ular uning Rǝb ikǝnlikini bildi.
Jesus sanoi heille: tulkaat rualle; mutta ei yksikään opetuslapsista uskaltanut häntä kysyä: kukas olet? sillä he tiesivät sen olevan Herran.
13 Əysa nanni ǝkilip ularƣa bǝrdi ⱨǝm beliⱪlarnimu xundaⱪ ⱪildi.
Niin Jesus tuli, otti leivän ja antoi heille, niin myös kalan.
14 Mana bu Əysaning ɵlgǝndin keyin tirilip, ɵzini muhlisliriƣa üqinqi ⱪetim ayan ⱪilixi idi.
Tämä on kolmas kerta, kuin Jesus opetuslapsillensa ilmestyi, sitte kuin hän oli noussut ylös kuolleista.
15 Ular naxta ⱪilƣandin keyin, Əysa Simon Petrustin: — Yunusning oƣli Simon, sǝn meni bulardinmu qongⱪur sɵyǝmsǝn? — dǝp soridi. — Xundaⱪ Rǝb, mening seni sɵyidiƣanliⱪimni sǝn bilisǝn! — dedi Petrus. Əysa uningƣa: Undaⱪta, ⱪozilirimni otlitip baⱪ! — dedi.
Kuin he siis syöneet olivat, sanoi Jesus Simon Pietarille: Simon Jonan poika! rakastatkos minua enempi kuin nämät? Hän sanoi: jaa, Herra, sinä tiedät, että minä sinua rakastan. Hän sanoi hänelle: ruoki minun karitsoitani.
16 U ikkinqi ⱪetim yǝnǝ uningdin: — Yunusning oƣli Simon, meni sɵyǝmsǝn? — dǝp soridi. Petrus yǝnǝ: — Xundaⱪ, Rǝb, mening seni sɵyidiƣanliⱪimni bilisǝn, — dedi. Əysa uningƣa: — Undaⱪta, ⱪoylirimni baⱪ, — dedi.
Ja sanoi taas toisen kerran hänelle: Simon Jonan poika! rakastatkos minua? Hän vastasi: jaa, Herra, sinä tiedät, että minä sinua rakastan. Sanoi hän hänelle: kaitse minun lampaitani.
17 Üqinqi ⱪetim uningdin yǝnǝ: — Yunusning oƣli Simon, meni sɵyǝmsǝn? — dǝp soridi. Petrus Əysaning üqinqi ⱪetim ɵzidin: «Meni sɵyǝmsǝn?» dǝp soriƣanliⱪiƣa kɵngli yerim bolup: — Rǝb, sǝn ⱨǝmmini bilisǝn, seni sɵyidiƣanliⱪimnimu bilisǝn, — dedi. Əysa uningƣa: — Undaⱪta, ⱪoylirimni otlat.
Hän sanoi kolmannen kerran hänelle: Simon Jonan poika! rakastatkos minua? Pietari tuli murheelliseksi, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: rakastatkos minua? ja sanoi hänelle: Herra, sinä tiedät kaikki: sinä tiedät, että minä rakastan sinua. Jesus sanoi hänelle: ruoki minun lampaitani.
18 Bǝrⱨǝⱪ, bǝrⱨǝⱪ, sanga xuni eytip ⱪoyayki, yax waⱪtingda belingni ɵzüng baƣlap, ⱪǝyǝrgǝ baray desǝng xu yǝrgǝ mangatting; lekin yaxanƣanda, ⱪolliringni uzitisǝn wǝ baxⱪa birsi seni baƣlap, sǝn halimaydiƣan yǝrgǝ elip ketidu, — dedi.
Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: kuin sinä olit nuori, niin sinä vyötit itses ja menit, kuhunkas tahdoit; mutta kuin vanhenet, niin sinä ojennat kätes, ja toinen vyöttää sinun, ja vie, kuhunka et sinä tahdo.
19 Əysa bu sɵzni Petrusning ⱪandaⱪ ɵlüx arⱪiliⱪ Hudaƣa xan-xǝrǝp kǝltüridiƣanliⱪini eniⱪ bildürüx üqün eytti. Andin, uningƣa yǝnǝ: — Manga ǝgǝxküqi bolƣin, — dedi.
Mutta sen hän sanoi, antain tietää, millä kuolemalla hänen piti kunnioittaman Jumalaa. Ja kuin hän sen sanonut oli, sanoi hän hänelle: seuraa minua.
20 Petrus kǝynigǝ burulup, Əysa sɵyidiƣan muhlisning ǝgixip keliwatⱪanliⱪini kɵrdi (bu muhlis kǝqlik tamaⱪta Əysaning ⱪuqiⱪiƣa yɵlinip: «I Rǝb, seni tutup beridiƣan kimdu?» dǝp soriƣan muhlis idi).
Pietari käänsi itsensä, ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jesus rakasti, joka myös oli Jesuksen rinnoilla ehtoollisessa maannut, ja sanonut: Herra, kuka se on, joka sinun pettää?
21 Petrus uni kɵrüp, Əysadin: — I Rǝb, bu adǝm keyin ⱪandaⱪ bolar? — dǝp soridi.
Kuin siis Pietari hänen näki, sanoi hän Jesukselle: Herra, mitästä tämä?
22 Əysa uningƣa: — Əgǝr mǝn ⱪayta kǝlgüqǝ uning turup ⱪelixini halisammu, sening buning bilǝn nemǝ karing?! Manga ǝgǝxküqi bolƣin, — dedi.
Jesus sanoi hänelle: jos minä tahtoisin hänen siihenasti olevan kuin minä tulen, mitä sinun siihen tulee? Seuraa sinä minua.
23 Buning bilǝn ⱪerindaxlar arisida «Ⱨeliⱪi muhlis ɵlmǝydu» degǝn gǝp tarⱪaldi. Lekin Əysa Petrusⱪa: «U ɵlmǝydu» demigǝnidi, bǝlki pǝⱪǝt: «Əgǝr mǝn ⱪayta kǝlgüqǝ uning turup ⱪelixini halisammu, sening buning bilǝn nemǝ karing?!» degǝnidi.
Niin veljesten seassa kävi ulos se puhe, ettei sen opetuslapsen pitänyt kuoleman. Mutta ei Jesus hänelle sanonut: ei hän kuole, vaan: jos minä tahdon hänen siihenasti olevan kuin minä tulen, mitä sinun siihen tulee?
24 Bu ixlarƣa guwaⱨliⱪ bǝrgüqi ⱨǝmdǝ bu ixlarni hatiriligüqi ǝnǝ xu muhlistur. Uning guwaⱨliⱪining ⱨǝⱪiⱪǝt ikǝnlikini bilimiz.
Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämät kirjoittanut, ja me tiedämme hänen todistuksensa todeksi.
25 Əysa bulardin baxⱪa nurƣun ixlarnimu ⱪilƣanidi; ǝgǝr ularning ⱨǝmmisi bir-birlǝp yezilƣan bolsa, meningqǝ yezilƣan kitablar pütkül alǝmning ɵzigǝ siƣmaytti!
On myös paljon muuta, mitä Jesus teki, jos ne erinänsä kirjoitettaisiin, en minä luulisi koko maailman käsittävän niitä kirjoja, joita pitäis kirjoitettaman. Amen.
