Ayup 10
1 Mǝn ɵz jenimdin nǝprǝtlinimǝn; Ɵz dǝrdimni tɵküwalay; Ⱪǝlbimdiki aⱨ-zarimni sɵzliwalay.
Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
2 Mǝn Tǝngrigǝ: «Mening gunaⱨimni bekitmǝ; manga kɵrsǝtkinki, Sǝn zadi nemǝ üqün mǝn bilǝn dǝwalixisǝn?
Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
3 Adǝmni ǝzgining, Ɵz ⱪolung bilǝn yaratⱪiningni qǝtkǝ ⱪaⱪⱪining Sanga paydiliⱪmu? Yamanlarning suyiⱪǝstigǝ nur qaqⱪining yahximu?
Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
4 Sening kɵzüng insanningkidǝk ajizmu? Sǝn adǝmlǝr kɵrgǝndǝk hirǝ kɵrǝmsǝn?
Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
5 Sening künliring ɵlidiƣan insanning künliridǝk qǝklikmu? Sening yilliring insanning yilliridǝk ⱪisⱪimu?
Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
6 Sǝn mening rǝzil adǝm ǝmǝslikimni bilip turup, Sening ⱪolungdin ⱪutuldurƣudǝk ⱨeqkimning yoⱪluⱪini bilip turup, Nemixⱪa mening hataliⱪimni sorap yürisǝn? Nemixⱪa mening gunaⱨimni sürüxtürisǝn?» — dǝymǝn.
Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
8 — Sǝn Ɵz ⱪolliring bilǝn meni xǝkillǝndürüp, bir gǝwdǝ ⱪilip yaratⱪansǝn; Biraⱪ Sǝn meni yoⱪatmaⱪqisǝn!
Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
9 Sǝn layni yasiƣandǝk meni yasiƣiningni esingdǝ tutⱪaysǝn, dǝp yelinimǝn; Sǝn meni yǝnǝ tupraⱪⱪa ⱪayturamsǝn?
Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
10 Sǝn [ustiliⱪ bilǝn] meni süttǝk ⱪuyup qayⱪap, Meni irimqiktǝk uyutⱪan ǝmǝsmu?
Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
11 Sǝn terǝ ⱨǝm ǝt bilǝn meni kiyindürgǝnsǝn, Ustihan ⱨǝm pǝy bilǝn birlǝxtürüp meni toⱪuƣansǝn.
Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
12 Sǝn manga ⱨayat ⱨǝm meⱨir-xǝpⱪǝt tǝⱪdim ⱪilƣansǝn, Sǝn sɵygüng bilǝn roⱨimdin hǝwǝr alding.
Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
13 Biraⱪ bu ixlar Sening ⱪǝlbingdǝ yoxuruⱪluⱪ idi; Bularning ǝslidǝ ⱪǝlbingdǝ püküklikini bilimǝn.
Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
14 Gunaⱨ ⱪilƣan bolsam, Sǝn meni kɵzitip yürgǝn bolatting; Sǝn mening ⱪǝbiⱨlikimni jazalimay ⱪoymaytting.
Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
15 Rǝzil ⱨesablanƣan bolsam, manga bala kelǝtti! Ⱨǝm yaki ⱨǝⱪⱪaniy ⱨesablansammu, ⱪattiⱪ nomusⱪa qɵmüp, azabⱪa qɵmginimdǝ, Beximni yǝnila kɵtürüxkǝ jür’ǝt ⱪilalmayttim;
Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
16 Ⱨǝtta [beximni] kɵtürüxkǝ jür’ǝt ⱪilsammu, Sǝn ǝxǝddiy xirdǝk mening peyimgǝ qüxǝtting; Sǝn manga karamǝt küqüngni arⱪa-arⱪidin kɵrsitǝtting.
Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
17 Sǝn meni ǝyiblǝydiƣan guwaⱨqiliringni ⱪaytidin aldimƣa kǝltürisǝn; Manga ⱪaritilƣan ƣǝzipingni zor ⱪilisǝn; Küqliring manga ⱪarxi dolⱪunlap kǝlmǝktǝ.
Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
18 Sǝn ǝslidǝ nemixⱪa meni baliyatⱪudin qiⱪarƣansǝn? Kaxki, mǝn qaqrap kǝtkǝn bolsam, ⱨeq adǝm meni kɵrmǝs idi!
Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
19 Mǝn ⱨeqⱪaqan bolmiƣan bolattim! Baliyatⱪudin biwasitǝ gɵrgǝ apirilƣan bolattim!
Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
20 Mening azƣinǝ künlirim tügǝy degǝn ǝmǝsmu? Xunga mǝn barsa kǝlmǝs yǝrgǝ barƣuqǝ, — Ⱪarangƣuluⱪ, ɵlüm sayǝ bolƣan zeminƣa, — Zulmǝt bir zeminƣa, yǝni ⱪarangƣuluⱪning ɵzining zeminiƣa, Ɵlüm sayisining zeminiƣa, Tǝrtipsiz, ⱨǝtta ɵz nuri ⱪapⱪarangƣu ⱪilinƣan xu zeminƣa barƣuqǝ, Manga azraⱪ jan kirix üqün, Ixingni bir dǝⱪiⱪǝ tohtat, mǝndin neri bol!».
Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
