Yǝrǝmiya 40
1 Ⱪarawul begi Nebuzar-Adan uni Ramaⱨ xǝⱨiridin ⱪoyuwǝtkǝndǝ, Pǝrwǝrdigar Yǝrǝmiyaƣa sɵz ⱪildi. U qaƣda Nebuzar-Adan Yerusalem ⱨǝm Yǝⱨudadiki barliⱪ ǝsirlǝrni elip Babilƣa sürgün ⱪilmaⱪqi idi; Yǝrǝmiyamu ularning arisida zǝnjir bilǝn baƣlanƣan ⱨalda elip mengilƣanidi.
Tämä on se sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, kuin Nebusaradan, huovinhaltia, päästi hänen Ramassa vallallensa; sillä hän oli sidottu kahleilla kaikkien niiden seassa, jotka Jerusalemissa ja Juudassa vangitut olivat, vietäviksi pois Babeliin.
2 Ⱪarawul begi Yǝrǝmiyani bir qǝtkǝ tartip uningƣa mundaⱪ dedi: «Pǝrwǝrdigar Hudaying muxu yǝrgǝ balayi’apǝt qüxürimǝn dǝp agaⱨlandurdi;
Kuin huovinhaltia oli antanut noutaa Jeremian tykönsä, sanoi hän hänelle: Herra, sinun Jumalas on puhunut tämän onnettomuuden tälle paikalle;
3 Mana, Pǝrwǝrdigar Ɵz degini boyiqǝ xundaⱪ ⱪilip uni kǝltürdi; qünki silǝr Pǝrwǝrdigar aldida gunaⱨ sadir ⱪilƣansilǝr wǝ uning awaziƣa ⱪulaⱪ salmiƣansilǝr; xunga bu ix bexinglarƣa qüxti.
Ja on Herra myös antanut tulla ja tehnyt niinkuin hän on sanonut; sillä te olette rikkoneet Herraa vastaan, ja ette totelleet hänen ääntänsä, sentähden on tämä teille tapahtunut.
4 Lekin mǝn ⱪolungni ixkǝllǝngǝn zǝnjirlǝrdin yexip seni ⱪoyuwetimǝn; mǝn bilǝn billǝ Babilƣa berix sanga muwapiⱪ kɵrünsǝ, ⱪeni kǝl, mǝn sǝndin hǝwǝr alimǝn; ǝmma mǝn bilǝn billǝ Babilƣa berixni muwapiⱪ ǝmǝs dǝp ⱪarisang, kerǝk yoⱪ. Mana, pütkül zemin aldingda turidu; ⱪǝyǝrgǝ berix sanga layiⱪ, durus kɵrünsǝ xu yǝrgǝ barƣin».
Ja nyt katso, minä olen sinun tänäpänä päästänyt kahleista, joilla sinun kätes olivat sidotut. Jos sinulle kelpaa mennä minun kanssani Babeliin, niin tule, minä tahdon katsoa sinun parastas; ja jollet sinä tahdo tulla minun kanssani Babeliin, niin anna olla: katso, siellä on sinulle koko maa edessäs: kussa sinä luulet itselles hyvän olevan ja sinulle kelpaa, niin mene sinne.
5 Yǝrǝmiya tehi yenidin mangmay turup, Nebuzar-Adan uningƣa: «Boldi, Xafanning nǝwrisi, Aⱨikamning oƣli Gǝdaliyaning yeniƣa ⱪayt; Babil padixaⱨi uni Yǝⱨudadiki xǝⱨǝrlǝrgǝ ⱨɵkümranliⱪ ⱪilixⱪa bǝlgiligǝn; hǝlⱪ arisida uning bilǝn billǝ turiwǝr, yaki ⱨǝrⱪandaⱪ baxⱪa yǝrgǝ baray desǝng xu yǝrgǝ barƣin» — dedi. Xuning bilǝn ⱪarawul begi uningƣa ozuⱪ-tülük ⱨǝmdǝ bir sowƣat berip uni ⱪoyuwǝtti.
Sillä tästedes ei ole enään yhtään palausta, sentähden sinä mahdat palata Gedalian Ahikamin pojan, Saphanin pojan, tykö, jonka Babelin kuningas on pannut Juudan kaupunkein päälle, ja asu hänen tykönänsä kansan seassa, eli mene sinne, mihinkä sinulle parahin kelpaa. Ja huovinhaltia antoi hänelle evästä ja lahjoja, ja antoi hänen mennä.
6 Xuning bilǝn Yǝrǝmiya Mizpaⱨ xǝⱨirigǝ, Xafanning nǝwrisi, Aⱨikamning oƣli Gǝdaliyaning yeniƣa kǝldi; u uning bilǝn billǝ, puⱪralar arisida turdi.
Niin tuli Jeremia Gedalian Ahikamin pojan tykö Mitspaan, ja asui hänen tykönänsä kansan seassa, joka vielä maalle jäänyt oli.
7 Dalada ⱪalƣan Yǝⱨudaning lǝxkǝr baxliⱪliri ⱨǝm lǝxkǝrliri Babil padixaⱨining Xafanning nǝwrisi, Aⱨikamning oƣli Gǝdaliyani zemin üstigǝ ⱨɵkümranliⱪ ⱪilixⱪa bǝlgiligǝnlikini, xuningdǝk uningƣa Babilƣa sürgün bolmiƣan zemindiki yoⱪsul ǝr-ayallar bala-qaⱪiliri bilǝn tapxurulƣanliⱪini anglap ⱪaldi;
Kuin kaikki sodanpäämiehet, jotka kedolla olivat sotaväkensä kanssa, saivat kuulla, että Babelin kuningas oli pannut Gedalian Ahikamin pojan maata hallitsemaan, ja että hän oli jättänyt hänen kanssansa sekä miehiä että vaimoja, lapsia ja pienimpiä, joita ei viety Babeliin;
8 xuning bilǝn bu lǝxkǝr baxliⱪliri adǝmliri bilǝn Mizpaⱨ xǝⱨirigǝ, Gǝdaliyaning yeniƣa kǝldi; baxliⱪliri bolsa Nǝtaniyaning oƣli Ixmail, Kareaⱨning oƣulliri Yoⱨanan ⱨǝm Yonatan, Tanhumǝtning oƣli Seraya, Nǝtofatliⱪ Əfayning oƣulliri wǝ Maakatliⱪ birsining oƣli Yǝzaniya idi.
Tulivat Gedalian tykö Mitspaan Ismael Netanjan poika, Johanan ja Jonatan Karean pojat, ja Seraja Tanhumetin poika, ja Ephain pojat Netophatista, Jesania Maakatin poika, he ja heidän miehensä.
9 Xafanning nǝwrisi, Aⱨikamning oƣli Gǝdaliya ular wǝ adǝmlirigǝ: «Kaldiylǝrgǝ beⱪinixtin ⱪorⱪmanglar; zeminda olturaⱪlixip Babil padixaⱨiƣa beⱪininglar, xundaⱪ ⱪilsanglar silǝrgǝ yahxi bolidu.
Ja Gedalia Ahikamin poika, Saphanin pojan, teki heille ja heidän miehillensä valan ja sanoi: älkäät peljätkö olla Kaldealaisille alamaiset, pysykäät maassa ja olkaat Babelin kuninkaalle alamaiset, niin te menestytte.
10 Mǝn bolsam Kaldiylǝr zeminƣa kǝlgǝndǝ [silǝrgǝ] wǝkil bolup ularning aldida turux üqün Mizpaⱨ xǝⱨiridǝ turimǝn; silǝr bolsanglar, xarab, ǝnjür-hormilar wǝ zǝytun meyi mǝⱨsulatlirini elip küp-idixinglarƣa ⱪoyunglar, ɵzünglar tutⱪan xǝⱨǝrlǝrdǝ turiweringlar» — dǝp ⱪǝsǝm iqti.
Ja minä, katso, minä asun tässä Mitspassa, että minä palvelisin Kaldealaisia, jotka tulevat meidän tykömme; kootkaat te sentähden viinaa ja suvituloa ja öljyä ja pankaat teidän astioihinne, ja asukaat teidän kaupungeissanne, jotka te saaneet olette.
11 Ohxaxla Moabda, Ammoniylar arisida, Edomda ⱨǝm baxⱪa ⱨǝrbir yurtlarda turƣan Yǝⱨudiylarmu Babil padixaⱨi Yǝⱨudada hǝlⱪning bir ⱪaldisini ⱪaldurƣan wǝ ular üstigǝ ⱨɵkümranliⱪ ⱪilixⱪa Xafanning nǝwrisi, Aⱨikamning oƣli Gǝdaliyani bǝlgiligǝn dǝp anglidi;
Niin myös kaikki Juudalaiset, jotka Moabissa olivat, ja Ammonin lasten seassa; ja Edomissa, ja kaikissa maakunnissa, kuin he kuulivat, että Babelin kuningas oli jättänyt muutamia Juudaan, ja oli pannut Gedalian Ahikamin pojan, heitä hallitsemaan.
12 xuning bilǝn barliⱪ Yǝⱨudiylar ⱨǝydǝp tarⱪitiwetilgǝn ⱨǝmmǝ jay-yurtlardin ⱪaytip, Yǝⱨuda zeminiƣa, Mizpaⱨ xǝⱨirigǝ, Gǝdaliyaning yeniƣa kǝldi. Ular xarab, ǝnjür-hormilarning mǝⱨsulatlirini zor kǝngriqiliktǝ aldi.
Tulivat kaikki Juudalaiset jälleen kaikista paikoista, sieltä kuhunka he olivat ajetut ulos, Juudan maahan Gedalian tykö Mitspaan, ja kokosivat aivan paljon viinaa ja suvituloa.
13 Kareaⱨning oƣli Yoⱨanan wǝ dalada ⱪalƣan lǝxkǝrlǝrning barliⱪ baxliⱪliri Mizpaⱨ xǝⱨirigǝ, Gǝdaliyaning yeniƣa kelip uningƣa:
Mutta Johanan Karean poika ynnä kaikkein sodanpäämiesten kanssa, jotka kedolla olivat olleet, tulivat Gedalian tykö Mitspaan,
14 «Sǝn Ammoniylar padixaⱨi Baalis Nǝtaniyaning oƣli Ixmailni seni ɵltürüxkǝ ǝwǝtkǝnlikini bilmǝmsǝn?» — deyixti. Lekin Aⱨikamning oƣli Gǝdaliya ularning gepigǝ ixǝnmidi.
Ja sanoivat hänelle: tiedätkös että Baalis, Ammonin lasten kuningas, on lähettänyt Ismaelin Netanjan pojan sinua tappamaan? Mutta ei Gedalia Ahikamin poika uskonut heitä.
15 Kareaⱨning oƣli Yoⱨanan Mizpaⱨda Gǝdaliyaƣa astirtin sɵz ⱪilip: «Manga ruhsǝt ⱪilƣaysǝn, baxⱪilar uningdin hǝwǝr tapⱪuqǝ mǝn berip Nǝtaniyaning oƣli Ixmailni ɵltürǝy; ⱨeqkim buni bilmǝydu. Uning seni ɵltürüp, xuning bilǝn ǝtrapingƣa yiƣilƣan Yǝⱨudadikilǝrning ⱨǝmmisi tarⱪitiwetilip, Yǝⱨudaning ⱪaldisi yoⱪitiwetilixining nemǝ ⱨajiti bar? — dedi.
Silloin sanoi Johanan Karean poika Gedalialle salaa Mitspassa: minä tahdon nyt mennä ja lyödä Ismaelin Netanjan pojan kuoliaaksi, niin ettei kenenkään pidä saamaan tietää. Miksi hänen pitää lyömän sinua, että kaikki Juudalaiset, jotka sinun tykös ovat kootut, pitää hajoitettaman, ja ne, jotka vielä Juudasta jääneet ovat, hukkuman?
16 Biraⱪ Gǝdaliya Kareaⱨning oƣli Yoⱨananƣa: «Sǝn undaⱪ ⱪilma; qünki sǝn Ixmail toƣruluⱪ yalƣan eytiwatisǝn» — dedi.
Mutta Gedalia Ahikamin poika sanoi Johananille Karean pojalle: ei sinun pidä sitä tekemän; sillä ei se ole tosi, mitä sinä Ismaelista sanot.
