Yǝrǝmiya 3
1 Xundaⱪ deyiliduki, birsi ayalini ⱪoyuwǝtsǝ, ayal uningdin ajraxsa wǝ keyin u baxⱪa ǝrgǝ yatliⱪ bolƣan bolsa, birinqi eri uning bilǝn ⱪayta yarixiwalsa bolamdu? Bundaⱪ ix bu zeminni mutlǝⱪ bulƣimamdu? Lekin sǝn xunqǝ kɵp axniliring bilǝn buzuⱪluⱪ ⱪilip turup yǝnǝ yenimƣa ⱪaytay dǝwatamsǝn tehi?
Sananlasku on: katso, kuin mies eroittaa vaimonsa tyköänsä, ja se menee pois hänen tyköänsä, ja ottaa toisen miehen, ottaako hän hänen jälleen? eikö maa niin peräti saastutettaisi? Mutta sinä olet huorin tehnyt monen ystäväs kanssa; mutta tule kuitenkin jälleen minun tyköni, sanoo Herra.
2 Bexingni kɵtürüp yuⱪiriƣa ⱪarap baⱪ; — Sǝn zadi nǝdǝ yat ilaⱨlar bilǝn buzuⱪluⱪ ɵtküzmigǝnsǝn?! — Sǝn qɵl-bayawanda kütüp olturƣan ǝrǝbdǝk ularni yollar boyi kütüp olturƣansǝn; zeminni buzuⱪluⱪliring wǝ rǝzilliking bilǝn bulƣiƣansǝn.
Nosta silmäs ylös korkeuteen ja katso, kuinka sinä jokapaikassa huorin teet. Sinä istut tiellä, ja odotat heitä niinkuin ryöväri korvessa, ja saastutat maan huoruudellas ja pahuudellas.
3 Xuning üqün ⱪattiⱪ yamƣurlar tutup ⱪelinip sanga berilmidi ⱨǝmdǝ «keyinki yamƣurlar» yaƣmidi. Lekin sǝndǝ tehi paⱨixǝ ayalning ⱪelin yüzi bar, iza tartixni ⱨeq bilgüng yoⱪtur.
Sentähden pitää aamusateen tuleman pois, eikä ehtoosateen tuleman; sinulla on porton kasvot, et sinä tahdo ensinkään hävetä.
4 Ⱨǝtta sǝn bayatin Manga: «I Atam, yaxliⱪimdin baxlap manga yetǝkqi ⱨǝmraⱨ bolup kǝlding!» — dǝysǝn, wǝ: —
Ja kuitenkin sinä siitä ajasta huudat minua: minun Isäni, - minun nuoruuteni johdattaja.
5 «U ⱨǝrdaim ƣǝzipini saⱪlamdu? U ƣǝzipini ahirƣiqǝ tutamdu?» — dǝysǝn. Mana, sǝn xundaⱪ degining bilǝn, lekin sǝn ⱪolungdin kelixiqǝ rǝzillik ⱪilƣansǝn.
Vihastuuko hän ijankaikkisesti, ja ei käänny julmuudestansa? Katso, sinä opetat, ja teet pahaa ja ei sinua taideta hillitä.
6 Yosiya padixaⱨning künliridǝ Pǝrwǝrdigar manga: «Wapasiz Israilning nemǝ ⱪilƣanliⱪini kɵrdüngmu? U barliⱪ egiz taƣⱪa qiⱪip ⱨǝm barliⱪ yexil dǝrǝh astiƣa kirip xu yǝrlǝrdǝ paⱨixidǝk buzuⱪluⱪ ⱪilƣan» — dedi.
Ja Herra sanoi minulle, kuningas Josian aikana: oletko sinä nähnyt, mitä vastahakoinen Israel teki? Hän meni kaikille korkeille vuorille, ja jokaisen viheriäisen puun alle, ja teki siellä huoruutta.
7 — «Mǝn: U bularning ⱨǝmmisini ⱪilƣandin keyin, qoⱪum yenimƣa ⱪaytip kelidu, — dedim; lekin u ⱪaytip kǝlmidi. Uning asiy singlisi, yǝni Yǝⱨuda buni kɵrdi;
Ja kuin hän näitä kaikkia tehnyt oli, sanoin minä: käännyt minun tyköni; mutta ei hän kääntynytkään; ja hänen petollinen sisarensa Juuda näki sen.
8 lekin wapasiz Israilning barliⱪ zina ⱪilƣanliri tüpǝylidin uningƣa talaⱪ hetini berip uni ⱪoyuwǝtkinimni kɵrüp, asiy singlisi Yǝⱨuda ⱪorⱪmidi, bǝlki ɵzimu berip paⱨixilik ⱪildi.
Ja minä näin, että vastahakoinen Israel kaikissa teki huorin, ja minä hylkäsin hänen, ja annoin hänelle erokirjan; ja ei hänen petollinen Juuda sitä peljännyt, vaan meni ja teki myös huorin.
9 Xundaⱪ boldiki, ɵz buzuⱪqiliⱪini xunqǝ kiqik ix dǝp ⱪariƣaqⱪa, u ⱨǝtta yaƣaq wǝ tax bilǝn zina ⱪilip zeminni bulƣiwǝtti.
Ja hänen huoruutensa sanomasta on maakunta saastutettu; sillä hän tekee huoruutta kiven ja puun kanssa.
10 Bularning ⱨǝmmisigǝ ⱪarimay Israilning asiy singlisi Yǝⱨuda tehi pütün kɵngli bilǝn ǝmǝs, pǝⱪǝt sahtiliⱪ bilǝn yenimƣa ⱪaytip kǝlgǝndǝk boluwaldi, — dǝydu Pǝrwǝrdigar.
Ja kaikissa näissä ei hänen petollinen sisarensa Juuda kääntynyt minun tyköni kaikesta sydämestänsä, vaan petollisesti, sanoo Herra.
11 Pǝrwǝrdigar manga mundaⱪ dedi: — «Wapasiz Israil ɵzini asiy Yǝⱨudadin ⱨǝⱪⱪaniy kɵrsǝtti.
Ja Herra sanoi minulle: vastahakoinen Israel on jaloksi luettava petollisen Juudan suhteen.
12 Barƣin, ximalƣa ⱪarap bu sɵzlǝrni jakarlap mundaⱪ degin: — «Ⱪaytip kǝl, i yoldin qiⱪⱪuqi Israil, — dǝydu Pǝrwǝrdigar — wǝ Mǝn sanga ⱪapiⱪimni ⱪayta türmǝymǝn; qünki Mǝn rǝⱨimdil, — dǝydu Pǝrwǝrdigar — Mǝn ƣǝzipimni mǝnggügǝ saⱪlap turmaymǝn.
Mene ja saarnaa nämät sanat pohjaan päin, ja sano: käänny, sinä vastahakoinen Israel, sanoo Herra, niin en minä käännä kasvojani teistä pois; sillä minä olen laupias, sanoo Herra, ja en vihastu ijankaikkisesti.
13 Pǝⱪǝt sening ⱪǝbiⱨlikingni, — Pǝrwǝrdigar Hudayingƣa asiyliⱪ ⱪilƣanliⱪingni, uyan-buyan ⱪatrap yürüp ɵzüngni ⱨǝrbir yexil dǝrǝh astida yat ilaⱨlarƣa beƣixliƣanliⱪingni, xuningdǝk awazimƣa ⱨeq ⱪulaⱪ salmiƣanliⱪingni iⱪrar ⱪilsangla [Mǝndin rǝⱨim-xǝpⱪǝt kɵrisǝn] — dǝydu Pǝrwǝrdigar.
Tunne ainoastaan sinun pahat tekos, ja ettäs olet Herraa sinun Jumalaas vastaan syntiä tehnyt, ja juossut sinne tänne vierasten jumalain tykö, kaikkein viheriäisten puiden alle; ja ette kuulleet minun ääntäni, sanoo Herra.
14 Ⱪaytip kelinglar, i yoldin qiⱪⱪuqi balilar, — dǝydu Pǝrwǝrdigar — qünki Mǝn silǝrni ⱨǝⱪiⱪiy sɵygüqidurmǝn; [silǝr xundaⱪ ⱪilsanglarla] Mǝn silǝrdin talliƣanlarni, yǝni ⱨǝrⱪaysi xǝⱨǝrdin birdin, ⱨǝrⱪaysi jǝmǝttin ikkidin puⱪrani Zionƣa ⱪayturup kelimǝn.
Kääntykäät, te vastahakoiset lapset, sanoo Herra; sillä minä kihlaan teidät minulleni, ja otan teidät yhden kaupungista ja kaksi koko sukukunnasta, ja tahdon teidät viedä Zioniin.
15 Mǝn silǝrgǝ kɵnglümdikidǝk hǝlⱪ padiqilirini tǝⱪsim ⱪilimǝn; ular silǝrni danaliⱪ-bilim, ǝⱪil-parasǝt bilǝn beⱪip ozuⱪlanduridu.
Ja annan teille paimenet minun sydämeni jälkeen, jotka teitä pitää ravitseman opilla ja viisaudella.
16 Xundaⱪ boliduki, xu künlǝrdǝ silǝr zeminda kɵpiyip, kɵp pǝrzǝntlik bolƣininglarda, — dǝydu Pǝrwǝrdigar, — silǝr: «Pǝrwǝrdigarning ǝⱨdǝ sanduⱪi!» dǝp yǝnǝ tilƣa almaysilǝr; u ⱨeq esinglarƣa kǝlmǝydu, uni ⱨeq ǝslimǝysilǝr wǝ uni ⱨeq seƣinimaysilǝr; silǝr baxⱪa bir sanduⱪmu yasimaysilǝr.
Ja se on silloin tapahtuva, kuin te moneksi tulette ja kasvatte maassa, ettei siihen aikaan, sanoo Herra, pidä enään puhuttaman Herran liitonarkista, eikä ajateltaman, ei myös sitä enään muistettaman, eli etsittämän, taikka enään tehtämän.
17 Xu tapta ular Yerusalemni «Pǝrwǝrdigarning tǝhti» dǝp ataydu; barliⱪ ǝllǝr uningƣa yiƣilidu, — yǝni Pǝrwǝrdigarning namiƣa, Yerusalemƣa yiƣilidu; ular ⱪǝlbidiki rǝzil jaⱨilliⱪiƣa ⱪaytidin ⱨeq ǝgixip mangmaydu.
Mutta Jerusalem pitää siihen aikaan kutsuttaman Herran istuimeksi, ja kaikki pakanat pitää sinne kokoontuman Herran nimeen Jerusalemiin: eikä heidän pidä enää vaeltaman pahan sydämensä ajatusten jälkeen.
18 Xu künlǝrdǝ Yǝⱨuda jǝmǝti Israil jǝmǝti bilǝn birliktǝ mangidu; ular ximal zeminidin billǝ qiⱪip Mǝn ata-bowiliriƣa miras boluxⱪa tǝⱪdim ⱪilƣan zeminƣa kelidu.
Siihen aikaan pitää Juudan huoneen menemän Israelin huoneen tykö, ja pitää ynnä tuleman pohjan puoliselta maalta siihen maahan, jonka minä olen antanut teidän isillenne perinnöksi.
19 Mǝn: «Mǝn seni balilirim ⱪatiriƣa ⱪoyup, sanga güzǝl zeminni, yǝni kɵpligǝn ǝllǝrning zeminliri arisidiki ǝng kɵrkǝm jayni miras ⱪilip ata ⱪilixni xunqilik halayttim!» — dedim, wǝ: «Sǝn Meni «mening atam» dǝysǝn, wǝ Mǝndin yüz ɵrümǝysǝn!» — dedim.
Ja minä sanon: kuinka minä olen monta lasta antava sinulle, ja sen hyvän maan ja ihanaisen perinnön, pakanain joukon. Ja minä sanon: sinä olet kutsuva minun Isäkses, etkä luovu minusta.
20 Lekin bǝrⱨǝⱪ, asiyliⱪ ⱪilƣan ayal ɵz jɵrisidin ayrilƣandǝk, silǝr Manga asiyliⱪ ⱪilƣansilǝr, i Israil jǝmǝti, — dǝydu Pǝrwǝrdigar.
Kuitenkin, niinkuin vaimo pettää rakastajansa, niin olette te minusta luopuneet, te Israelin huone, sanoo Herra.
21 Yuⱪiri jaylardin bir awaz anglinidu! U bolsa Israil jǝmǝtidikilǝrning yiƣa-pǝryadliri; qünki ular ɵz yolini burmiliƣan, Pǝrwǝrdigar Hudasini untuƣan.
Sentähden pitää kuuluman valitus, itku ja parku Israelin lapsilta korkeissa paikoissa; sillä he ovat tiensä turmelleet, ja Herran Jumalansa unohtaneet.
22 — Ⱪaytip kelinglar, ǝy yoldin qiⱪⱪuqi balilar; Mǝn silǝrning yoldin qiⱪip ketixinglarƣa xipa bolimǝn. — «Mana, biz yeningƣa barimiz; qünki Sǝn Pǝrwǝrdigar Hudayimizdursǝn» — dǝnglar!
Niin palatkaat, te vastahakoiset lapset niin minä parannan teitä teidän tottelemattomuudestanne. Katso, me tulemme sinun tykös; sillä sinä olet Herra meidän Jumalamme.
23 — Bǝrⱨǝⱪ, egizliklǝrdǝ ⱨǝm taƣlarda anglitilƣan [butpǝrǝslikning] ⱪiyⱪas-sürǝnliri biⱨudǝ ixtur! Bǝrⱨǝⱪ, Israilning ⱪutⱪuzux-nijati Pǝrwǝrdigar Hudayimizdinladur.
Totisesti on sula petos kukkuloilla ja kaikilla vuorilla: totisesti on Israelin autuus (ainoassa) Herrassa meidän Jumalassamme.
24 Lekin yaxliⱪimizdin tartipla, ata-bowilirimizning ǝjrini, yǝni ularning kala-ⱪoy padilirini, ⱪiz-oƣullirini axu uyat-nomus yǝp kǝtkǝn;
Ja meidän isäimme asetukset, jotka me nuoruudesta olemme pitäneet, pitää häpiällä käymän pois, ynnä heidän lammastensa, karjansa, poikainsa ja tytärtensä kanssa.
25 Nǝtijidǝ biz uyat-hijilliⱪ iqidǝ yattuⱪ, ⱪalaymiⱪanqiliⱪ wǝ alaⱪzadilik bizni ⱪapliwaldi; qünki yaxliⱪimizdin tartip bügünki küngǝ ⱪǝdǝr biz wǝ ata-bowilirimiz ⱨǝmmimiz Pǝrwǝrdigar Hudayimiz aldida gunaⱨ sadir ⱪilip kǝlduⱪ, Pǝrwǝrdigar Hudayimizning awaziƣa ⱨeq ⱪulaⱪ salmiduⱪ.
Meidän täytyy maata häpiässämme, ja meidän ylönkatseemme peittää meidät; sillä me teimme syntiä Herraa meidän Jumalaamme vastaan, sekä me että meidän isämme, meidän hamasta nuoruudestamme niin tähän päivään asti, ja emme totelleet Herran meidän Jumalamme ääntä.
