Yǝxaya 65
1 Əzǝldin Meni izdimigǝnlǝrgǝ Meni sorax yolini aqtim; Mǝn Ɵzümgǝ intilmigǝnlǝrgǝ Ɵzümni tapⱪuzdum. Mening namim bilǝn atalmiƣan yat bir ǝlgǝ Mǝn: — «Manga ⱪara, Manga ⱪara» — dedim.
Minä etsitään niiltä, jotka ei kysyneet minua; minä löytään niiltä, jotka ei minua etsineet; ja pakanoille, jotka ei rukoilleet minun nimeäni, sanon minä: tässä minä olen, tässä minä olen.
2 Biraⱪ yaman yolda mangidiƣan, Ɵzining pikir-hiyaliƣa ǝgixip mangidiƣan, Asiyliⱪ ⱪilƣuqi bir hǝlⱪⱪǝ bolsa Mǝn kün boyi ⱪolumni uzitip intilip kǝldim.
Minä kokotan käteni koko päivän tottelemattomalle kansalle, joka vaeltaa ajatustensa jälkeen sitä tietä, joka ei hyvä ole;
3 Yǝni baƣlarda ⱪurbanliⱪ ⱪilip, Ularni hixliⱪ supilar üstidimu kɵydürüp, Kɵz aldimdila zǝrdǝmgǝ tegidiƣan bir hǝlⱪ;
Sille kansalle, joka vihoittaa minun, on aina minun kasvoini edessä: uhraa yrttitarhoissa, suitsuttaa tulikivien päällä;
4 Ular ⱪǝbrilǝr arisida olturidu, Mǝhpiy jaylardimu tünǝp olturidu; Ular qoxⱪa gɵxini yǝydu, Ⱪazan-ⱪaqilirida ⱨǝrⱪandaⱪ yirginqlik nǝrsilǝrning xorpisi bar.
Asuu hautain keskellä, on yötä luolissa, syö sian lihaa, ja heillä on kauhia liemi heidän padoissansa,
5 Ular: «Ɵzüng bilǝn bol, Manga yeⱪinlaxⱪuqi bolma; Qünki mǝn sǝndin pakmǝn» — dǝydu; Muxular dimiƣimƣa kirgǝn is-tütǝk, Kün boyi ɵqmǝy turidiƣan ottur!
Ja sanovat: mene puolelles, ja älä satu minuun, sillä minä olen pyhempi sinua: näiden pitää oleman savun minun vihassani, ja tulen, joka palaa koko päivän.
6 Mana, Mening aldimda pütüklük turiduki: — Mǝn süküt ⱪilip turmaymǝn — dǝydu Pǝrwǝrdigar — Bǝlki ⱨǝm silǝrning ⱪǝbiⱨlikliringlarni, Xundaⱪla taƣ qoⱪⱪilirida isriⱪ yaⱪⱪan, Dɵnglǝr üstidimu Meni ⱨaⱪarǝtligǝn ata-bowiliringlarning ⱪǝbiⱨliklirini birliktǝ ⱪayturimǝn, — Xularni ɵz ⱪuqaⱪliriƣa ⱪayturimǝn; Bǝrⱨǝⱪ, Mǝn ilgiriki ⱪilƣanlirini ɵz ⱪuqaⱪliriƣa ɵlqǝp ⱪayturimǝn.
Katso, minun edessäni on kirjoitettu: en minä tahdo olla ääneti, vaan minä tahdon maksaa, ja maksaa heidän helmaansa,
Sekä teidän pahat tekonne, ja teidän isäinne pahat teot yhtenänsä, sanoo Herra: ne jotka vuorilla suitsuttaneet, ja minua kukkuloilla häväisseet ovat; minä tahdon jälleen mitata heidän entiset työnsä heidän helmaansa.
8 Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: — Sapaⱪ üzümning «sarⱪindi xirnǝ»si kɵrüngǝndǝ, Hǝⱪlǝrning: «Uni qǝyliwetip wǝyran ⱪilmisun, qünki uningda bǝrikǝt turidu» deginidǝk, Mǝn Ɵz ⱪullirimning sǝwǝbidinla xundaⱪ ⱪilimǝnki, Ularning ⱨǝmmisini wǝyran ⱪilmaymǝn.
Näin sanoo Herra: niinkuin viina löytään viinamarjoissa, ja sanotaan: älä sitä hävitä, sillä siinä on siunaus: juuri niin tahdon minä minun palveliani tähden tehdä, etten minä sitä kaikkea hävitä.
9 Xundaⱪ ⱪilip Mǝn Yaⱪuptin bir nǝsilni, Yǝⱨudadinmu taƣlirimƣa bir igidarni qiⱪirimǝn; Xuning bilǝn Mening talliƣanlirim [zeminƣa] igǝ bolidu, Mening ⱪullirim xu yǝrdǝ makanlixidu.
Vaan johdatan Jakobista siemenen, ja Juudasta sen, joka minun vuorellani asuman pitää; sillä minun valittuni pitää sen omistaman, ja minun palveliani siinä asuman.
10 Meni izdigǝn hǝlⱪim üqün, Xaron bolsa yǝnǝ ⱪoy padiliriƣa ⱪotan, Ahor bolsa kala padiliriƣa ⱪonalƣu bolidu.
Ja Saaronin pitää oleman laumain huoneen, ja Akorin laakson karjan pihaton, minun kansalleni, joka minua etsii.
11 Biraⱪ Pǝrwǝrdigarni taxlap, Muⱪǝddǝs teƣimni untuƣuqi, «Tǝlǝy» [degǝn but] üqün dastihan salƣuqi, «Tǝⱪdir» [degǝn but] üqünmu ǝbjǝx xarabni ⱪuyup ⱪaqilarni toldurƣuqisilǝr,
Mutta te, jotka hylkäätte Herran, ja unohdatte minun pyhän vuoreni, ja nostatte Gadille pöydän ja panette juomauhria täyteen Menille:
12 Mǝn silǝrni ⱪiliqⱪa «tǝⱪdir» ⱪildim, Silǝrning ⱨǝmminglar ⱪirƣinqiliⱪta bax egisilǝr; Qünki Mǝn qaⱪirdim, silǝr jawab bǝrmidinglar; Mǝn sɵz ⱪildim, silǝr ⱪulaⱪ salmidinglar; Əksiqǝ nǝzirimdǝ yaman bolƣanni ⱪiliwatisilǝr, Mǝn yaⱪturmaydiƣanni talliƣansilǝr.
Olkaan, minä tahdon lukea teitä miekkaan, niin että teidän kaikkein pitää lankeeman teurastamiseen; sillä minä kutsuin, ja ette mitään vastanneet, minä puhuin, ja ette kuulleet, vaan teitte pahaa minun silmäini edessä, ja valitsitte mitä en minä tahtonut.
13 Xunga, Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: — Mana, Mening ⱪullirim yǝydu, Silǝr aq ⱪalisilǝr; Mana, Mening ⱪullirim iqidu, Biraⱪ silǝr ussuz ⱪalisilǝr; Mana, Mening ⱪullirim xadlinidu, Silǝr xǝrmǝndiliktǝ ⱪalisilǝr;
Sentähden sanoo Herra, Herra näin: katso, minun palveliani syövät, mutta teidän pitää isooman; katso, minun palveliani juovat, mutta teidän pitää janooman; katso, minun palveliani iloitsevat, mutta teidän pitää häpiään tuleman.
14 Mana, kɵnglidiki xad-huramliⱪtin ⱪullirim nahxa eytidu, Silǝr kɵngüldiki azabtin zar-zar yiƣlaysilǝr, Roⱨ-ⱪǝlb sunuⱪluⱪidin nalǝ-pǝryad kɵtürisilǝr.
Katso, minun palveliani riemuitsevat hyvästä mielestä, mutta teidän pitää sydämen kivusta parkuman, ja hengen ahdistuksessa ulvoman.
15 Isminglarni Mening talliƣanlirimƣa lǝnǝt boluxⱪa ⱪaldurisilǝr. Rǝb Pǝrwǝrdigar seni ɵltüridu, Ⱨǝm uning ⱪulliriƣa baxⱪa bir isimni ⱪoyup beridu.
Ja teidän pitää jättämän teidän nimenne minun valituilleni valaksi; ja Herra Jumala on tappava sinun, mutta hänen palveliansa nimitetään toisella nimellä.
16 Xuning üqün kimki ɵzigǝ bir bǝhtni tilisǝ, «Amin» degüqi Hudaning nami bilǝn axu bǝhtni tilǝydu; Kimki ⱪǝsǝm iqmǝkqi bolsa, Əmdi «Amin» degüqi Hudaning nami bilǝn ⱪǝsǝm iqidu; Qünki burunⱪi dǝrd-ǝlǝmlǝr untulƣan bolidu, Qünki ularni kɵzümdin yoxurdum.
Että joka itsensä siunaa maan päällä, hän siunaa itsensä totisessa Jumalassa, ja joka vannoo maan päällä, se vannoo totisen Jumalan kautta; sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut, ja ovat minun silmistäni peitetyt.
17 Qünki ⱪaranglar, Mǝn yengi asmanlarni wǝ yengi zeminni yaritimǝn; Ilgiriki ixlar ⱨeq ǝslǝnmǝydu, Ⱨǝtta ǝskǝ kǝlmǝydu.
Sillä katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan, ja entisiä ei pidä muistettaman, eikä mieleen johdatettaman.
18 Əksiqǝ silǝr Mening yaritidiƣanliⱪimdin huxallininglar; Mǝnggügǝ xad-huramliⱪta bolunglar, Qünki Mǝn Yerusalemni xad-huramliⱪ, Uning hǝlⱪini huxalliⱪ bǝrgüqi ⱪilip yaritimǝn.
Vaan iloitkaat ja riemuitkaat ijankaikkisesti niissä, kuin minä luon; sillä katso, minä luon Jerusalemin iloksi ja hänen kansansa riemuksi.
19 Ɵzümmu Yerusalemdin xad-huramliⱪta bolimǝn, Xundaⱪla Ɵz hǝlⱪimdin huxallinimǝn; Uningda nǝ yiƣa awazi, Nǝ nalǝ-pǝryadlar ikkinqi anglanmaydu;
Ja minä tahdon iloita Jerusalemista ja riemuita minun kansastani; ja ei hänessä enään pidä kuultaman itkun ääntä eikä valituksen ääntä.
20 Uningda yǝnǝ birnǝqqǝ künlük qaqrap kǝtkǝn bowaⱪ bolmaydu, Yaki waⱪti toxmay waⱪitsiz kǝtkǝn boway bolmaydu; Yüz yaxⱪa kirgǝn bolsa «yigit» sanilidu, Xuningdǝk gunaⱨkar yüz yaxⱪa kirip ɵlgǝn bolsa «Hudaning lǝnitigǝ uqriƣan» dǝp ⱨesablinidu.
Ei siellä pidä enään lapsia oleman, jotka ei päiviinsä ulotu, eikä vanhoja, jotka ei vuosiansa täytä; sillä sadan vuotiset lapset pitää kuoleman, ja sadan ajastaikaiset syntiset pitää kirotut oleman.
21 Ular ɵylǝrni salidu, ularda turidu; Ular üzümzarlarni bǝrpa ⱪilidu, ulardin mewǝ yǝydu;
He rakentavat huoneita, ja niissä asuvat: he istuttavat viinapuita, ja niiden hedelmistä syövät.
22 Ular yasiƣan ɵylǝrdǝ, baxⱪa birsi turmaydu; Tikilgǝn üzümzarlardin, baxⱪa birsi mewǝ elip yemǝydu; Qünki hǝlⱪimning künliri dǝrǝhning ɵmridǝk bolidu; Mening talliƣanlirim ɵzliri ɵz ⱪoli bilǝn yasiƣanliridin ɵz ɵmridǝ toluⱪ bǝⱨrimǝn bolidu.
Ei heidän pidä muiden asua rakentaman, eikä istuttaman muiden syödä; sillä minun kansani päivät pitää oleman niinkuin puun päivät, ja heidän käsialansa pitää vanheneman minun valittuini tykönä.
23 Ularning ⱪilƣan ǝmgiki bikarƣa kǝtmǝydu; Yaki ularning baliliri tuƣulƣanda kelǝqiki toƣruluⱪ wǝⱨimǝ mǝwjut bolmaydu; Qünki ular Pǝrwǝrdigar bǝht ata ⱪilƣan nǝsildur, Ularning pǝrzǝntlirimu xundaⱪ.
Ei heidän pidä hukkaan työtä tekemän, eikä turmeluksessa synnyttämän; sillä he ovat Herran siunattuin siemen, ja heidän jälkeentulevaisensa heidän kanssansa.
24 Wǝ xundaⱪ boliduki, Ular nida ⱪilip qaⱪirmastinla, Mǝn ijabǝt ⱪilimǝn; Ular dua ⱪilip sɵzlǝwatⱪinidila, Mǝn ularni anglaymǝn.
Ja tapahtuu, että ennenkuin he huutavat, tahdon minä vastata; koska he vielä puhuvat, tahdon minä kuulla.
25 Bɵrǝ ⱨǝm paⱪlan bilǝn billǝ ozuⱪlinidu; Xir bolsa kalidǝk saman yǝydu; Yilanning rizⱪi bolsa topa-qangla bolidu. Mening muⱪǝddǝs teƣimning ⱨǝmmǝ yeridǝ ⱨeq ziyankǝxlik bolmaydu; Ⱨeq buzƣunqiliⱪ bolmaydu, dǝydu Pǝrwǝrdigar.
Susi ja lammas pitää ynnä laitumella käymän, jalopeura ja härkä yhdessä korsia syömän, ja kärmeet pitää maata syömän. Ei heidän pidä vahinkoa tekemän, eikä turmeleman koko mimun pyhällä vuorellani, sanoo Herra.
