Yǝxaya 53
1 Bizning hǝwirimizgǝ kimmu ixǝngǝn? Ⱨǝm «Pǝrwǝrdigarning Biliki» bolƣuqi kimgimu ayan ⱪilinƣan?
Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2 U bolsa [Pǝrwǝrdigarning] aldida huddi yumran maysidǝk, Yaki huddi ⱪaƣjiraⱪ tupraⱪta tartⱪan bir yiltizdǝk ɵsidu; Uningda jǝzbidarliⱪ yaki ⱨǝywǝ yoⱪ bolidu, Biz uni kɵrginimizdǝ, uning bizni jǝlb ⱪilƣudǝk tǝⱪi-turⱪimu yoⱪ bolidu.
Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3 U kixilǝr tǝripidin kǝmsitilidu, ular uningdin yiraⱪlixidu; U kɵp dǝrd-ǝlǝmlik adǝm bolup, Uningƣa azab-oⱪubǝt yar bolidu; Xuning bilǝn uningdin yüzlǝr ⱪaqurulidu; U kǝmsitilidu, biz uni ⱨeq nǝrsigǝ ǝrzimǝs dǝp ⱨesabliduⱪ.
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4 Biraⱪ ǝmǝliyǝttǝ bolsa, U bizning ⱪayƣu-ⱨǝsritimizni kɵtürdi, Azab-oⱪubǝtlirimizni ɵz üstigǝ aldi. Biz bolsaⱪ, bu ixlarni u wabaƣa uqriƣanliⱪidin, Huda tǝripidin jazalinip urulƣanliⱪidin, Xundaⱪla ⱪiyin-ⱪistaⱪⱪa elinƣanliⱪidin dǝp ⱪariduⱪ!
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 Lekin u bizning asiyliⱪlirimiz tüpǝylidin yarilandi, Bizning gunaⱨlirimiz üqün zǝhimlǝndi; Uning jazalinix bǝdiligǝ, biz aram-hatirjǝmlik taptuⱪ, Ⱨǝm ⱪamqidin bolƣan yariliri arⱪiliⱪ biz xipamu taptuⱪ.
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6 Ⱨǝmmimiz huddi ⱪoylardǝk yoldin ezip, Ⱨǝrbirimiz ɵzimiz haliƣan yolƣa mangƣaniduⱪ; Biraⱪ Pǝrwǝrdigar ⱨǝmmimizning ⱪǝbiⱨlikini uning üstigǝ yiƣip yüklidi.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
7 U ⱪiynilip, azab qǝkkǝn bolsimu eƣiz aqmidi; U huddi boƣuzlaxⱪa yetilǝp mengilƣan paⱪlandǝk boƣuzlaxⱪa elip mengildi, Xundaⱪla yung ⱪirⱪiƣuqilar aldida ⱪoy ün-tinsiz yatⱪandǝk, u zadila eƣiz aqmidi.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
8 U ⱪamap ⱪoyulup, ⱨǝⱪ soraⱪtin mǝⱨrum bolup elip ketildi, Əmdi uning ǝwladini kimmu bayan ⱪilalisun?! Qünki u tiriklǝrning zeminidin elip ketildi, Mening hǝlⱪimning asiyliⱪi üqün u waba bilǝn uruldi.
Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
9 Kixilǝr uni rǝzillǝr bilǝn ortaⱪ bir gɵrgǝ bekitkǝn bolsimu, Lekin u ɵlümidǝ bir bay bilǝn billǝ boldi, Qünki u ⱨeqⱪaqan zorawanliⱪ ⱪilip baⱪmiƣan, Uning aƣzidin birǝr eƣizmu ⱨiylǝ-mikirlik sɵz tepilmas.
Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
10 Biraⱪ uni ezixni layiⱪ kɵrgǝn Pǝrwǝrdigardur; U uni azabⱪa qɵmüldürgüzdi. Gǝrqǝ u ɵz jenini gunaⱨni yuyidiƣan ⱪurbanliⱪ ⱪilƣan bolsimu, Lekin u ɵzining uruⱪ-ǝwladlirini qoⱪum kɵrüp turidu, Xundaⱪla uning kɵridiƣan künliri uzartilidu; Wǝ Pǝrwǝrdigarning kɵngli sɵyünidiƣan ixlar uning ilkidǝ bolup, rawaj tepip ǝmǝlgǝ axurulidu.
Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
11 U ɵzi tartⱪan japaning mewisini kɵrüp mǝmnun bolidu; Ⱨǝⱪⱪaniy bolƣuqi Mening ⱪulum ɵzining bilimliri bilǝn nurƣun kixilǝrgǝ ⱨǝⱪⱪaniyliⱪni yǝtküzidu. Qünki u ularning ⱪǝbiⱨliklirini ɵzigǝ yükliwalidu.
Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
12 Bu ixliri üqün Mǝn xu «nurƣun kixilǝr»ni uningƣa ⱨǝdiyǝ ⱪilip nesiwisi ⱪilimǝn, Xuning bilǝn u ɵzi küqlüklǝrni ƣǝnimǝt süpitidǝ ülǝxtürüp beridiƣan bolidu; Qünki u ta ɵlüxkǝ ⱪǝdǝr «[xarab ⱨǝdiyǝ]»ni tɵkkǝndǝk, ɵz jenini tutup bǝrdi, Xundaⱪla ɵzining asiyliⱪ ⱪilƣuqilarning ⱪatarida sanilixiƣa yol ⱪoydi. Xuning bilǝn u nurƣun kixilǝrning gunaⱨini ɵz üstigǝ aldi, Ɵzini asiyliⱪ ⱪilƣuqilarning orniƣa ⱪoyup ular üqün dua ⱪildi».
Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
