Yǝxaya 51
1 «I ⱨǝⱪⱪaniyliⱪⱪa intilgüqilǝr, Pǝrwǝrdigarni izdigüqilǝr, Manga ⱪulaⱪ selinglar: — Silǝrni yonup qiⱪarƣan taxⱪa, Silǝrni kolap qiⱪarƣan orǝkkǝ nǝzǝr selinglar;
Kuulkaat minua te, jotka vanhurskautta noudatatte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaat sitä kalliota, josta te lohaistut olette, ja sitä kaivoa, josta te kaivetut olette.
2 Atanglar Ibraⱨimƣa, silǝrni tuƣup bǝrgǝn Saraⱨⱪa nǝzǝr selinglar; Qünki Mǝn uni yalƣuz qeƣida qaⱪirdim, Uningƣa bǝht ata ⱪildim, Ⱨǝm uni awundurdum.
Katsokaat Abrahamia teidän isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti; sillä minä kutsuin hänen, kuin hän oli vielä yksinäinen, siunasin ja enensin hänen.
3 Qünki Pǝrwǝrdigar Zionƣa tǝsǝlli bǝrmǝy ⱪoymaydu; Uning barliⱪ harabǝ yǝrlirigǝ qoⱪum tǝsǝlli beridu; U qoⱪum uning janggallirini Erǝn baƣqisidǝk, Uning qɵl-bayawanlirini Pǝrwǝrdigarning beƣidǝk ⱪilidu; Uningdin huxalliⱪ ⱨǝm xad-huramliⱪ, Rǝⱨmǝtlǝr ⱨǝm nahxa awazliri tepilidu.
Sillä Herra lohduttaa Zionia, hän lohduttaa kaiken hänen aukiutensa, ja tekee hänen aukiutensa niinkuin Edenin, ja hänen erämaansa niinkuin Herran yrttitarhan; että siellä löytään ilo ja riemu, kiitos ja veisun ääni.
4 Mening hǝlⱪim, gepimni anglanglar, Ɵz elim, manga ⱪulaⱪ selinglar; Qünki Mǝndin bir ⱪanun-tǝlim kelidu, Wǝ Mǝn ⱨɵküm-ⱨǝⱪiⱪitimni ǝl-yurtlar üqün bir nur ⱪilip tiklǝymǝn.
Ottakaat minusta vaari, minun kansani, ja kuulkaat minua minun sukukuntani; sillä minulta on laki käyvä ulos, ja minä panen oikeuteni kansoille valkeudeksi.
5 Mening ⱨǝⱪⱪaniyliⱪim silǝrgǝ yeⱪin, Mening nijatim yolƣa qiⱪti; Mening bilǝklirim ǝl-yurtlarƣa ⱨɵküm-ⱨǝⱪiⱪǝtni elip kelidu; Arallar Meni kütüp umid baƣlaydu, Ular Mening bilikimgǝ tayinidu.
Minun vanhurskauteni on läsnä, minun autuuteni käy ulos, ja minun käsivarteni on kansoja tuomitseva. Luodot odottavat minua, ja vartioitsevat minun käsivarttani.
6 Bexinglarni kɵtürüp asmanlarƣa, Astinglarda turƣan yǝr-zeminƣimu ⱪarap beⱪinglar; Qünki asmanlar is-tütǝktǝk ƣayib bolidu, Yǝr-zemin bolsa bir tal kiyimdǝk konirap ketidu; Uningda turuwatⱪanlarmu ohxaxla ɵlidu; Biraⱪ nijatim bolsa ǝbǝdil’ǝbǝdgiqidur, Mening ⱨǝⱪⱪaniyliⱪim ⱨǝrgiz yanjilmaydu.
Nostakaat teidän silmänne taivaasen, ja katsokaat alas maan päälle; sillä taivas on katoova niinkuin savu, ja maa vanhenee niinkuin vaate, niin myös sen asuvaiset kuolevat; mutta minun autuuteni pysyy ijankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei ole puuttuva.
7 I ⱨǝⱪⱪaniyliⱪimni bilgǝnlǝr, Kɵngligǝ ⱪanun-tǝlimimni pükkǝn hǝlⱪ, Manga ⱪulaⱪ selinglar; Insanlarning ⱨaⱪarǝtliridin ⱪorⱪmanglar, Ulardiki kupurluⱪ wǝ ƣaljirlaxlardin patiparaⱪ bolup kǝtmǝnglar;
Kuulkaat minua te, jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä minun lakini on. Älkäät peljätkö, kussa ihmiset teitä häpäisevät, ja älkäät vavisko, kuin he teitä pilkkaavat.
8 Qünki küyǝ ularni kiyimni yǝwalƣandǝk yǝwalidu, Ⱪurt yung yǝwalƣandǝk yǝwalidu; Biraⱪ ⱨǝⱪⱪaniyliⱪim ǝbǝdil’ǝbǝdgiqidur, Mening nijatim dǝwrdin-dǝwrgiqidur.
Sillä koin pitää heitä syömän niinkuin vaatetta, ja madot pitää heidän syömän niinkuin villaisia; mutta minun vanhurskauteni pysyy ijankaikkisesti, ja minun autuuteni suvusta sukuun.
9 Oyƣan, oyƣan, küqni ɵzünggǝ kiyim ⱪilip kiygǝysǝn, i Pǝrwǝrdigarning Biliki! Ⱪǝdimki waⱪitlarda, Ɵtkǝn zamanlardiki dǝwrlǝrdǝ oyƣanƣiningdǝk oyƣan! Raⱨabni ⱪiyma-qiyma ⱪilip qepiwǝtkǝn, Əjdiⱨani sanjip zǝhimlǝndürgǝn ǝsli Sǝn ǝmǝsmu?
Ylös, ylös, pue päälles väkevyyttä, sinä Herran käsivarsi; ylös, niinkuin muinen vanhaan aikaan. Etkös se ole, joka löit ylpiän, ja haavoitit lohikärmeen?
10 Dengizni, dǝⱨxǝtlik ⱨanglardiki sularni ⱪurutiwetip, Dengizning tegilirini Sǝn ⱨǝmjǝmǝtlik ⱪilip ⱪutⱪuzƣanlarning ɵtüx yoli ⱪilƣan Ɵzüng ǝmǝsmu?
Etkös se ole, joka meren, suuren syvän veden kuivasit? joka syvän meren tieksi teit, että lunastetut kävivät sitä myöten.
11 Xunga Pǝrwǝrdigar bǝdǝl tɵlǝp ⱪutⱪuzƣanlar ⱪaytip kelidu, Ular nahxilarni eytip Zionƣa yetip kelidu; Ularning baxliriƣa mǝnggülük xad-huramliⱪ ⱪonidu; Ular huxalliⱪ wǝ xadliⱪⱪa erixidu; Ⱪayƣu-ⱨǝsrǝt ⱨǝm uⱨ-nadamǝtlǝr bǝdǝr ⱪaqidu.
Niin Herran lunastetut palajavat ja tulevat Zioniin riemulla, ja ijankaikkinen ilo on heidän päänsä päällä oleva; ilon ja riemun he käsittävät, murhe ja huokaus pakenee heitä.
12 Silǝrgǝ tǝsǝlli bǝrgüqi Ɵzüm, Ɵzümdurmǝn; Ɵlüx aldida turƣan bir insandin, Teni ot-qɵplǝrgǝ aylinip ketidiƣan insan balisidin ⱪorⱪup kǝtkining nemisi?
Minä, minä olen teidän lohduttajanne; kuka siis sinä olet, ettäs kuolevaista ihmistä pelkäät, ja ihmisten lapsia, jotka kulutetaan niinkuin heinä?
13 Asmanlarni kǝrgǝn, Yǝr-zeminning ulini salƣan Yasiƣuqing Pǝrwǝrdigarni untup yürisǝn, Xundaⱪla kün boyi ⱨalakǝt yürgüzmǝkqi bolƣan zalimning ⱪǝⱨridin tohtawsiz ⱪorⱪup yürisǝn; Əmdi zalimning ⱪǝⱨri ⱪeni?
Ja unohdat Herran, joka sinun tehnyt on, joka taivaat levittää, ja maan perustaa? Mutta sinä pelkäät alati yli päivää vaivaajan julmuutta, kuin hän rupee hukuttamaan. Ja kuhunka jäi vaivaajan julmuus?
14 Bax ǝgkǝn ǝsir bolsa tezdin boxitilidu; U ⱨangƣa qüxmǝydu, xuning bilǝn ɵlmǝydu, Uning risⱪimu tügǝp ⱪalmaydu.
Koska hän vaadittiin rientämään ja juoksemaan ympäri, että hän päästäis, ettei he kuolisi kadotukseen, eikä hänen leipänsä puuttuisi?
15 Mǝn bolsam dengizni ⱪozƣap, dolⱪunlarni ⱨɵrkirǝtküqi Pǝrwǝrdigar Hudayingdurmǝn; «Samawi ⱪoxunlarning Sǝrdari bolƣan Pǝrwǝrdigar» Mening namimdur;
Sillä minä olen Herra sinun Jumalas, joka meren liikutan, että sen aallot pauhaavat: hänen nimensä on Herra Zebaot.
16 Wǝ asmanlarni tiklǝxkǝ, Yǝr-zeminning ulini selixⱪa, Wǝ Zionƣa: «Sǝn Mening hǝlⱪimdur» deyixkǝ, Mǝn sɵzümni aƣzingƣa ⱪuyƣanmǝn, Sǝn [ⱪulumni] ⱪolumning sayisi bilǝn yapⱪanmǝn.
Minä panen sanani sinun suuhus, ja peitän sinun käteni varjolla, että minä taivaan istuttaisin, ja maan perustaisin ja sanoisin Zionille: sinä olet minun kansani.
17 I Pǝrwǝrdigarning ⱪolidiki ⱪǝⱨrlik ⱪǝdǝⱨni iqiwǝtkǝn Yerusalem, Oyƣan, oyƣan, ornungdin tur; Adǝmni wǝⱨimigǝ salƣuqi jam-ⱪǝdǝⱨni sǝn iqting, biraⱪla kɵtüriwǝtting;
Herää, herää, nouse Jerusalem, joka joit Herran kädestä hänen vihansa kalkin, sen kompastuskalkin rahkan olet sinä juonut ja särkenyt ulos.
18 Uning tuƣup bǝrgǝn barliⱪ baliliri arisida uni yetǝkligüdǝk ⱨeqkim yoⱪ, Uning beⱪip qong ⱪilƣan barliⱪ baliliridin uning ⱪolini tutup yɵligüdǝk ⱨeqbirimu yoⱪ.
Ei kenkään hänen pojistansa, jotka hän oli synnyttänyt, häntä holhonnut: eikä kenkään kaikista hänen lapsistansa, jotka hän oli kasvattanut, hänen käteensä ruvennut.
19 Bu ikki ix bexingƣa qüxti — (Kim sǝn üqün iq aƣritip yiƣlar?!) — Bulangqiliⱪ ⱨǝm wǝyranqiliⱪ, Aqarqiliⱪ ⱨǝm ⱪiliq; Mǝnmu sanga tǝsǝlli berǝlǝymǝnmikin?
Nämät kaksi sinua kohtasivat, kuka sinua armahti? hävitys, vahinko, nälkä ja miekka: millä minä sinua lohdutan?
20 Sening baliliring ⱨalsizlinip ⱨoxidin kǝtti, Torƣa qüxkǝn jǝrǝndǝk ⱨǝrbir koqining doⱪmuxida yatidu; Ular Pǝrwǝrdigarning ⱪǝⱨri bilǝn, Hudayingning tǝnbiⱨi bilǝn tolduruldi;
Sinun lapses olivat pintuneet ja makasivat kaikissa katujen päissä, niinkuin paulalla sidottu metsähärkä, täynnä Herran vihaa ja sinun Jumalas rangaistusta.
21 Xunga ⱨazir buni anglap ⱪoy, i har bolƣan, — Mǝst bolƣan, biraⱪ xarab bilǝn ǝmǝs: —
Sentähden kuule nyt tätä sinä raadollinen, ja sinä juopunut ilman viinaa.
22 Ɵz hǝlⱪining dǝwasini yürgüzgüqi Rǝbbing Pǝrwǝrdigar, Yǝni sening Hudaying mundaⱪ dǝydu: — «Mana, Mǝn ⱪolungdin adǝmni wǝⱨimigǝ salidiƣan jam-ⱪǝdǝⱨni, Yǝni ⱪǝⱨrimgǝ tolƣan ⱪǝdǝⱨni eliwaldim; Sǝn ikkinqi uningdin ⱨeq iqmǝysǝn;
Näin sanoo Herra, sinun Herras ja sinun Jumalas, joka kansansa edestä sotii: katso, minä otan kompastuskalkin sinun kädestäs, ja minun vihani kalkin rahkan; ei sinun pidä sitä enään juoman.
23 Mǝn uni seni harliwatⱪanlarning ⱪoliƣa tutⱪuzimǝn; Ular sanga: «Biz üstüngdin dǝssǝp ɵtimiz, egilip tur» dedi; Xuning bilǝn sǝn teningni yǝr bilǝn tǝng ⱪilip, Üstüngdin ɵtküqilǝr üqün ɵzüngni koqidiki yol ⱪilding».
Vaan minä panen sen sinun raateliais käteen, jotka sanoivat sinun sielulles: kumarra sinus, että me kävisimme sinun ylitses, ja pane sinun selkäs maahan, että niinkuin katua myöten sen ylitse mentäisiin.
