Yǝxaya 26
1 Xu künidǝ Yǝⱨudaning zeminida munu nahxa eytilidu: — «Mustǝⱨkǝm bir xǝⱨirimiz bar; U nijatliⱪni uningƣa sepil wǝ tirǝklǝr ⱪilip bekitip ⱪoyidu.
Siihen aikaan pitää Juudan maassa tämä veisu veisattaman: meillä on vahva kaupunki, hän pani autuuden muuriksi ja varjelukseksi.
2 Wapadarliⱪta qing turƣan ⱨǝⱪⱪaniy ǝlning kirixi üqün, Dǝrwazilarni eqip beringlar!
Avatkaat portit, vanhurskaan kansan, joka uskossa pysyy, käydä sisälle.
3 Kim ɵzining ǝⱪidǝ, oy-hiyali Sanga baƣliƣan bolsa, Sǝn uni mutlǝⱪ hatirjǝmliktǝ saⱪlaysǝn; Qünki u Sanga ixǝnq-etiⱪad baƣliƣandur.
Sinä pidät aina rauhan, vahvan lupaukses jälkeen; sillä sinuun turvataan.
4 Mǝnggügǝ Pǝrwǝrdigarƣa tayininglar; Qünki Yaⱨ Pǝrwǝrdigar ⱨǝⱪiⱪǝtǝn ǝbǝdil’ǝbǝdlik bir ⱪoram taxtur.
Sentähden luottakaat Herraan ijankaikkisesti; sillä Herra, Herra on kallio ijankaikkisesti.
5 Qünki U yuⱪirida turƣanlarni pǝskǝ qüxüridu; Axu aliy xǝⱨǝrni, U pǝs ⱪilidu; Uni yǝrgǝ qüxürüp, Topa-qangƣa aylanduridu.
Ja hän notkistaa alas ne, jotka korkialla asuvat, hän alentaa korotetun kaupungin; hän sysää sen maahan, niin että se tomussa makaa,
6 U put bilǝn qǝylinidu; U mɵminlǝrning putliri, Miskinlǝrning ⱪǝdǝmliri bilǝn qǝylinidu!
Että hän jaloilla poljetaan, vaivaisten jaloilla ja köyhäin kantapäillä.
7 Ⱨǝⱪⱪaniyning yoli bolsa tüzdur; I Əng Tüz Yolluⱪ Bolƣuqi, Sǝn ⱨǝⱪⱪaniy adǝm üqün uning yolini ong ⱪilisǝn.
Mutta vanhurskasten tie on tasainen; sinä ojennat vanhurskasten polut.
8 I Pǝrwǝrdigar, biz dǝrⱨǝⱪiⱪǝt Sening ⱨɵkümliringning yolida mengip, Seni kütüp kǝlduⱪ; Jenimizning tǝxnaliⱪi xudurki, naming wǝ xɵⱨriting axsun!
Herra, me odotamme sinua oikeutes tiellä; sydän himoitsee sinun nimeäs ja muistoas.
9 Wujudum bilǝn keqilǝrdǝ Sanga tǝxna boldummǝn; Bǝrⱨǝⱪ, tang sǝⱨǝrlǝrdimu roⱨim bilǝn iq-iqimdin Seni izdidim; Qünki ⱨɵkümliring yǝr yüzidǝ kɵrüngǝn bolsa, Yǝr yüzidikilǝr ⱨǝⱪⱪaniyliⱪni ɵginidu.
Minä halajan sinua sydämestäni yöllä, minun henkeni valvoo myös minussa varhain sinun tykös; sillä kussa sinun oikeutes maakunnassa on, niin maan piirin asuvaiset oppivat vanhurskautta.
10 Rǝzil adǝmgǝ rǝⱨim kɵrsitilsimu, U yǝnila ⱨǝⱪⱪaniyliⱪni ɵgǝnmǝydu; Ⱨǝtta durusluⱪ turƣan zemindimu u yǝnila adilsizliⱪ ⱪiliweridu, Pǝrwǝrdigarning xanu-xǝwkitini kɵrmǝydu.
Mutta ehkä jumalattomille armoja tarittaisiin, niin ei he opi kuitenkaan vanhurskautta, vaan tekevät ainoastaan pahaa oikeuden maalla; sillä ei he näe Herran kunniaa.
11 I Pǝrwǝrdigar, ⱪolung kɵtürüldi, Biraⱪ ular kɵrmǝydu. Ⱨalbuki, Ɵz hǝlⱪinggǝ bolƣan otluⱪ muⱨǝbbitingni ular kɵridu ⱨǝm hijil bolidu; Küxǝndiliring üqün [tǝyyarlanƣan] ot ularni bǝrⱨǝⱪ yutuwetidu.
Herra, sinun kätes on ylennetty, vaan ei he sitä näe; mutta kuin he sen nähdä saavat, niin he häpiään tulevat kansan kiivaudesta, ja vielä sitte tuli sinun vihollises kuluttaa.
12 I Pǝrwǝrdigar, Sǝn bizgǝ hatirjǝmlik nesip ⱪilisǝn; Qünki bizning ǝmǝllirimizning ⱨǝmmisini ɵzüng wujuⱪa qiⱪarƣansǝn.
Mutta sinä, Herra, saatat meille rauhan; sillä kaikki, mitä me toimitamme, olet sinä meille antanut.
13 Dǝrwǝⱪǝ, i Pǝrwǝrdigar Hudayimiz, ilgiri Sǝndin baxⱪa «rǝblǝr» üstimizdin ⱨɵkümranliⱪ ⱪilƣan; Əmdiliktǝ pǝⱪǝt Sanga tayinipla namingni ǝslǝp tilƣa alimiz.
Herra meidän Jumalamme: muut herrat tosin meitä myös vallitsevat paitsi sinua; mutta me muistamme ainoastaan kuitenkin sinussa sinun nimeäs.
14 Ular bolsa ɵldi, ⱪaytidin yaximaydu; Ərwaⱨ bolup kǝtti, ⱪayta tirilmǝydu; Qünki Sǝn ularni jazalap yoⱪatting, Ularni adǝmlǝrning esidimu ⱪilqǝ ⱪaldurmiding.
Ei kuolleet eläviksi tule ja nukkuneet ei nouse; sillä sinä olet heitä etsinyt ja hävittänyt, ja kaiken heidän muistonsa kadottanut.
15 Sǝn ǝlni ulƣaytⱪansǝn, i Pǝrwǝrdigar; Əlni ulƣaytⱪansǝn, Ɵzünggǝ xan-xǝrǝp kǝltürgǝnsǝn; Zeminning qegralirini ⱨǝrtǝrǝpkǝ uzartⱪansǝn.
Mutta sinä, Herra, olet lisännyt kansaa, sinä Herra olet lisännyt kansaa, sinä olet kunnialliseksi tullut; sinä olet pannut heitä kauvas maailman ääriin.
16 I Pǝrwǝrdigar, ular dǝrd-ǝlǝm iqidǝ ⱪalƣanda, Seni izdidi; Tǝrbiyilik jazalixing ularning bexiƣa qüxkǝndǝ, Ular aⱨ urup, piqirlap bir duani ⱪildi: —
Herra, kuin tuska tulee, niin sinua etsitään: koskas heitä kuritat, niin he parkuvat surkiasti.
17 «Boxinix aldida turƣan, tolƣiⱪi tutup, aƣriⱪtin warⱪiriƣan bir ⱨamilidar ayaldǝk, Biz Sening aldingda xundaⱪ bolduⱪ, i Pǝrwǝrdigar.
Niinkuin raskaalla vaimolla, kuin hän synnyttämällänsä on, on ahdistus, ja hän parkuu kivullansa, niin meille myös tapahtuu, Herra, sinun kasvois edessä.
18 Biz ikki ⱪat bolup, Tolƣaⱪⱪa qüxtuⱪ, Biraⱪ pǝⱪǝt yǝlla qiⱪarduⱪ; Yǝr yüzidikilǝr üqün ⱨeq nijat-ⱪutⱪuzuxni yǝtküzmiduⱪ; Dunyadiki adǝmlǝr ⱨeq tuƣulmidi».
Me olemme raskaat ja meillä on kipu, niinkuin tuulen synnyttäväisellä; emme kuitenkaan voi maata auttaa, eikä maan piirin asuvaiset tahtoneet langeta.
19 «Sanga tǝwǝ ɵlgǝn adǝmlǝr yaxaydu; Mening jǝsitimning [tirilixi bilǝn tǝng] ularmu tirilidu. I topa-qangda yatⱪanlar, oyƣinip nahxa yangritinglar! Xǝbniming tang sǝⱨǝrning xǝbnimidǝktur; Yǝr-zemin ɵzidǝ ɵlgǝnlǝrni tuƣup beridu.
Mutta sinun kuollees elävät, ja minun kuolleet ruumiini nousevat jälleen kuolleista. Herätkäät ja kerskatkaat te, jotka makaatte maan alla; sillä sinun kastees on viheriäisen kedon kaste, ja maa on kuolleet itsestänsä antava.
20 I hǝlⱪim, kelinglar, Ɵyünglarƣa kirip, kǝyninglardin ixiklǝrni etip ⱪoyunglar; Mening dǝrƣǝzipim ɵtküqǝ, ɵzüngni bir dǝmlik yoxuruwal.
Mene, kansani, ja käy sisälle kammioos, ja sulje sinun oves jälkees; lymytä sinus silmänräpäykseksi, niin kauvan kuin viha käy ylitse.
21 Qünki ⱪara, Pǝrwǝrdigar Ɵz jayidin qiⱪip, Yǝr yüzidikilǝrning gunaⱨini ɵzlirigǝ ⱪayturmaⱪqi; Yǝr bolsa üstigǝ tɵkülgǝn ⱪanlarni axkarilaydu, Ɵzidǝ ɵltürülgǝnlǝrni ⱨaman yepiwǝrmǝydu.
Sillä katso, Herra on käyvä ulos siastansa etsimään maan asuvaisten pahuutta heidän päällensä; niin että maa ilmoittaa heidän verensä, ja ei niitä enää peitä, jotka hänessä tapetut ovat.
