Ⱨoxiya 14
1 I Israil, Pǝrwǝrdigar Hudayingning yeniƣa ikkilǝnmǝy ⱪaytip kǝl! Qünki ɵz ⱪǝbiⱨliking bilǝn putlixip yiⱪilƣansǝn.
Käänny, Israel, Herran sinun Jumalas tykö; sillä sinä olet langennut sinun pahain tekois tähden.
2 Ɵzünglar bilǝn billǝ sɵzlǝrni epkelinglar, Pǝrwǝrdigarning yeniƣa ⱪaytinglar; Uningƣa: — «Barliⱪ ⱪǝbiⱨlikni kǝqürgǝysǝn, Xapaǝt bilǝn bizni ⱪobul ⱪilƣaysǝn, Xuning bilǝn biz Sanga lǝwlirimizdiki «buⱪa [ⱪurbanliⱪlar]»ni tutimiz — dǝnglar.
Ottakaat teillenne nämät sanat, ja kääntykäät Herran tykö, ja sanokaat hänelle: Anna meille kaikki synnit anteeksi, ja tee meille hyvin, niin me uhraamme sinulle meidän huultemme mullit.
3 — «Asuriyǝ bizni ⱪutⱪuzmaydu, Atlarƣa minmǝymiz; Biz ⱨǝrgiz ɵz ⱪolimiz yasiƣiniƣa: — «Hudayimiz!» demǝymiz; Qünki Sǝndinla yetim-yesirlar rǝⱨim-xǝpⱪǝt tapidu».
Ei Assur meitä auta, emme myös tahdo enään astua orhitten päälle, emmekä sano enään meidän käsialallemme: Te olette meidän jumalamme; sillä sinun tykönäs löytää orpo armon.
4 — Mǝn ularni «arⱪiƣa qekinixliri»din saⱪaytimǝn, Mǝn ularni qin kɵnglümdin halap sɵyimǝn; Qünki Mening ƣǝzipim uningdin yandi.
Niin minä taas olen parantava heidän erhetyksensä, mielelläni minä heitä rakastan; sillä minun vihani on käännetty heistä pois.
5 Mǝn Israilƣa xǝbnǝmdǝk bolimǝn; U nilupǝrdǝk bǝrⱪ uridu, Yiltizliri Liwan [kedir] dǝrihidǝk yiltiz tartidu;
Minä tahdon Israelille olla niinkuin kaste, että hän kukoistaa niinkuin kukkanen, ja hänen juurensa leviävät niinkuin Libanon.
6 Uning bihliri xahlap yeyilidu, Uning güzǝlliki zǝytun dǝrihidǝk, Puriⱪi Liwan [kediriningkidǝk] bolidu.
Hänen oksansa pitää hajooman, että hän itse olis ihanainen niinkuin öljypuu, ja hänen pitää hajuaman niinkuin Libanon.
7 Hǝlⱪ ⱪaytip kelip, uning sayisi astida olturidu; Ular ziraǝtlǝrdǝk yaxnaydu, Üzüm telidǝk qeqǝklǝydu; Liwanning xarabliri [aƣzida ⱪalƣandǝk], esidǝ xerin ⱪalidu.
Ja heidän pitää taas istuman hänen varjonsa alla, ja jyvistä itsensä ravitseman, ja kukoistuman niinkuin viinapuu. Ja hänen muistonsa pitää niinkuin Libanonin viina oleman.
8 Əfraim: «Mening butlar bilǝn yǝnǝ nemǝ karim!» — dǝydiƣan bolidu. «Mǝn uningƣa jawab berimǝn, uningdin hǝwǝr alimǝn! «Mǝn yapyexil bir ⱪariƣaydurmǝn». «Sening mewǝng Mǝndindur!»
Ephraim (sanokaan): Mitä minun on enää epäjumalain kanssa? Minä tahdon häntä kuulla ja katsoa; minä tahdon olla niinkuin viheriäinen honka; minussa pitää sinun hedelmäs löydettämän.
9 Kim dana bolup, bu ixlarni qüxinǝr? Qeqǝn bolup, bularni bilǝr? Qünki Pǝrwǝrdigarning yolliri durustur, Ⱨǝⱪⱪaniylar ularda mangidu; Biraⱪ itaǝtsizlǝr ularda putlixip yiⱪilidu.
Kuka on viisas, että hän näitä ymmärtäis? Ja ymmärtäväinen, joka näitä huomaitsis? Sillä Herran tiet ovat oikiat, ja vanhurskaat vaeltavat niillä, mutta ylitsekäymärit niissä lankeevat.
