Ibraniylarƣa 6
Sentähden antakaamme Kristuksen opin alun sillänsä olla, ja ruvetkaamme niihin, jotka täydellisyyteen saattavat: ei vasta-uudesta perustusta laskein parannukseen kuolevaisista töistä ja uskoon Jumalan päälle,
2 Xuning üqün, Mǝsiⱨ toƣrisidiki dǝslǝpki asasiy tǝlimdǝ tohtap ⱪalmay, — yǝni ⱪaytidin «ɵlük ixlar»din towa ⱪilix wǝ Hudaƣa etiⱪad baƣlax, qɵmüldürülüxlǝr, «ⱪol tǝgküzüx», ɵlgǝnlǝrning tirildürülüxi wǝ mǝnggülük ⱨɵküm-soraⱪ toƣrisidiki tǝlimlǝrdin ul salayli dǝp olturmay, mukǝmmǝllikkǝ ⱪarap mangayli. (aiōnios g166)
Kasteen oppiin, kätten päällepanemiseen, kuolleitten ylösnousemiseen ja ijankaikkiseen tuomioon. (aiōnios g166)
3 Huda haliƣanikǝn, biz xundaⱪ ⱪilimiz.
Ja sen me tahdomme tehdä, jos Jumala muutoin sallii.
Sillä se on mahdotoin, että ne, jotka kerran valaistus ovat, ja sitä taivaallista lahjaa maistaneet, ja ovat Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet,
5 Qünki ǝslidǝ yorutulup, ǝrxtiki iltipattin tetiƣan, Muⱪǝddǝs Roⱨtin nesip bolƣan, Hudaning sɵz-kalamining yahxiliⱪini ⱨǝm kǝlgüsi zamanda ayan ⱪilinidiƣan ⱪudrǝtlǝrni ⱨes ⱪilip baⱪⱪanlar ǝgǝr yoldin qǝtnigǝn bolsa, ularni ⱪaytidin towa ⱪildurux ⱨǝrgiz mumkin ǝmǝs. Qünki ular ɵz-ɵzigǝ ⱪilip Hudaning Oƣlini ⱪaytidin krestlǝp rǝswa ⱪilmaⱪta. (aiōn g165)
Ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa, ja tulevaisen maailman voimaa, (aiōn g165)
Jos he lankeevat pois, että he vasta-uudesta parannukseen uudistettaisiin, jotka toistamiseen itsellensä Jumalan Pojan ristiinnaulitsevat ja pilkkana pitävät.
7 Qünki kɵp ⱪetimlap ɵz üstigǝ yaƣⱪan yamƣur süyini iqkǝn, ɵzidǝ teriƣuqilarƣa mǝnpǝǝtlik ziraǝtlǝrni ɵstürüp bǝrgǝn yǝr bolsa Hudadin bǝrikǝt almaⱪta.
Sillä maa, joka sateen sisällensä särpää, joka usein sen päälle tulee, ja kasvaa tarpeellisia ruohoja niille, jotka sitä viljelevät, se saa siunauksen Jumalalta.
8 Biraⱪ tikǝn wǝ ⱪamƣaⱪ ɵstürgǝn bolsa, u ǝrzimǝs bolup, lǝnǝtkǝ yeⱪin bolup, aⱪiwiti kɵydürülüxtin ibarǝt bolidu.
Mutta joka orjantappuroita ja ohdakkeita kasvaa, se on kelvotoin ja lähin kirousta, jonka loppu on, että se poltetaan.
9 Lekin ǝy sɵyümlüklirim, gǝrqǝ yuⱪiriⱪi ixlarni tilƣa alƣan bolsaⱪmu, silǝrdǝ buningdinmu ǝwzǝl ixlar, xundaⱪla nijatliⱪning elip baridiƣan ixliri bar dǝp ⱪayil bolduⱪ.
Mutta me toivomme teiltä rakkahimmat, parempaa ja sitä, mikä autuuteen sopii, ehkä me näin puhumme.
10 Qünki Huda ⱪilƣan ǝmǝlliringlarni wǝ Uning muⱪǝddǝs bǝndilirigǝ ⱪilƣan wǝ ⱨazirmu ⱪiliwatⱪan hizmitinglar arⱪiliⱪ Uning nami üqün kɵrsǝtkǝn meⱨir-muⱨǝbbitinglarni untup ⱪalidiƣan adalǝtsizlǝrdin ǝmǝs.
Sillä ei Jumala ole väärä, että hän unohtais teidän tekonne ja työnne rakkaudessa, jonka te hänen nimellensä osoititte, koska te pyhiä palvelitte ja vielä palvelette.
11 Əmma silǝrning ümidinglarning toluⱪ jǝzm-hatirjǝmlik bilǝn boluxi üqün, ⱨǝrbiringlarning ahirƣiqǝ xundaⱪ ƣǝyrǝt ⱪilixinglarƣa intizarmiz;
Mutta me halajamme, että jokainen teistä sen ahkeruuden osoittais, pitäin toivon vahvuuden hamaan loppuun asti,
12 xundaⱪla sɵrǝlmilǝrdin bolmay, bǝlki etiⱪad wǝ sǝwrqanliⱪ arⱪiliⱪ Hudaning wǝdilirigǝ warisliⱪ ⱪilƣanlarni ülgǝ ⱪilidiƣanlardin bolƣaysilǝr.
Ettette hitaiksi tulisi, vaan olisitte niiden seuraajat, jotka uskon ja pitkämielisyyden kautta luvatun perimisen saavat.
13 Qünki Huda Ibraⱨimƣa wǝdǝ ⱪilƣanda, Ɵzidin üstün turidiƣan ⱨeqkim bolmiƣaqⱪa, Ɵzi bilǝn ⱪǝsǝm ⱪilip:
Sillä Jumala, joka Abrahamille lupauksen antoi, koska ei hän taitanut yhdenkään suuremman kautta vannoa, niin hän vannoi itse kauttansa,
14 «Sanga qoⱪum bǝht ata ⱪilimǝn, seni qoⱪum kɵpǝytip berimǝn» — dedi.
Sanoen: totisesti tahdon minä siunaten siunata sinua ja enentäen enentää sinua.
15 Xuning bilǝn, [Ibraⱨim] uzun waⱪit sǝwr-taⱪǝt bilǝn kütüp, Hudaning wǝdisigǝ erixti.
Ja että hän kärsivällisesti odotti, niin hän sai lupauksen.
16 Qünki insanlar ɵzliridin üstün turidiƣan birini tilƣa elip ⱪǝsǝm ⱪilidu; ularning arisida ⱪǝsǝm ispat-tǝstiⱪ ⱨesablinip, ⱨǝr hil talax-tartixlarƣa hatimǝ beridu.
Sillä ihmiset tosin vannovat sen kautta, joka suurempi on kuin he, ja se on kaiken heidän riitansa loppu, jos se valalla vahvistetaan.
17 Xuningdǝk Huda, Ɵz wǝdisigǝ warisliⱪ ⱪilƣanlarƣa Ɵz nixan-mǝⱪsitining ɵzgǝrmǝydiƣanliⱪini tehimu oquⱪraⱪ bildürüx üqün, ⱪǝsǝm ⱪilip wǝdǝ bǝrdi.
Jossa Jumala tahtoi lupauksen perillisille neuvonsa vahvuuden yltäkylläisesti osoittaa, vannoi hän valan:
18 Xuning bilǝn ⱪǝt’iy ɵzgǝrmǝs ikki ix arⱪiliⱪ, kɵz aldimizda ⱪoyulƣan ümidni qing tutux üqün [ⱨalakǝttin] ɵzimizni ⱪaqurup uni baxpanaⱨ ⱪilƣan bizlǝr küqlük riƣbǝt-ilⱨamƣa erixǝlǝymiz (bu ikki ixta Hudaning yalƣan eytixi ⱪǝt’iy mumkin ǝmǝs, ǝlwǝttǝ).
Että me kahden liikkumattoman kappaleen kautta, joissa mahdotoin on Jumalan valehdella, juuri vahvan uskalluksen pitäisimme, me jotka siihen turvaamme, että me taritun toivon saisimme,
19 Bu ümid jenimizƣa qing baƣlanƣan kemǝ lǝnggiridǝk xübⱨisiz ⱨǝm mustǝⱨkǝm bolup, [ǝrxtiki] ibadǝthanining [iqki] pǝrdisidin ɵtüp bizni xu yǝrgǝ tutaxturidu.
Jonka me pidämme vahvana ja lujana meidän sielumme ankkurina, joka ulottuu sisälle hamaan niihinkin asti, jotka esiripun sisälmäisellä puolella ovat,
20 U yǝrgǝ biz üqün yol eqip mangƣuqi Əysa bizdin awwal kirgǝn bolup, Mǝlkizǝdǝkning kaⱨinliⱪ tüzümi tǝrtipidǝ mǝnggülük tǝyinlǝngǝn Bax Kaⱨin boldi. (aiōn g165)
Johonka edelläjuoksia on meidän edellämme mennyt sisälle, Jesus, Melkisedekin säädyn jälkeen, ylimmäiseksi Papiksi tehty ijankaikkisesti. (aiōn g165)
