Ⱨabakkuk 3
1 Ⱨabakkuk pǝyƣǝmbǝrning duasi, «Xiggaon» aⱨangida: —
Tämä on propheta Habakukin rukous viattomain edestä.
2 «Pǝrwǝrdigar, mǝn hǝwiringni anglidim, ǝyminip ⱪorⱪtum. I Pǝrwǝrdigar, yillar arisida ixingni ⱪaytidin janlandurƣaysǝn, Yillar arisida ixingni tonutⱪaysǝn; Dǝrƣǝzǝptǝ bolƣiningda rǝⱨimdilliⱪni esinggǝ kǝltürgǝysǝn!
Herra, minä kuulin sinun sanomas, ja hämmästyin. Herra, virvoita sinun käsialas vuosikautten keskellä, ja tee se tiettäväksi vuosikautten keskellä; vihassa muista laupiutta.
3 Tǝngri Temandin, Pak-Muⱪǝddǝs Bolƣuqi Paran teƣidin kǝldi; (Selaⱨ) Uning xan-xǝripi asmanlarni ⱪaplidi, Yǝr yüzi uning mǝdⱨiyiliri bilǝn toldi;
Jumala tuli etelästä ja pyhä Paranin vuorelta, (Sela) hänen kunniansa peitti taivaat, ja hänen kiitoksensa täytti maan.
4 Uning parⱪiraⱪliⱪi tang nuridǝk boldi, Ⱪolidin qaⱪmaⱪ qaⱪⱪandǝk ikki nur qiⱪti; Xu yǝrdǝ uning küq-ⱪudriti yoxurunup turidu.
Hänen paisteensa oli niinkuin valkeus, säteet kävivät hänen käsistänsä; siellä oli hänen väkevyytensä salattu.
5 Uning aldidin waba, Putliridin qoƣdǝk yalⱪun qiⱪmaⱪta idi;
Hänen edellänsä kävi rutto, ja vitsaus hänen jalkainsa edessä.
6 U turup yǝr yüzini mɵlqǝrlidi; U ⱪariwidi, ǝllǝrni dǝkkǝ-dükkigǝ saldi; «mǝnggü taƣlar» parǝ-parǝ ⱪilindi, «ǝbǝdiy dɵng-egizliklǝr» egildürüldi, Uning yolliri bolsa ǝbǝdiydur.
Hän seisoi ja mittasi maan, hän katseli ja hajoitti pakanat, niin että ijankaikkiset vuoret musertuivat, ja ijäiset kukkulat notkistuivat; kuin hän maailmassa vaelsi.
7 Mǝn Kuxan ⱪǝbilisining qedirlirining parakǝndiqiliktǝ bolƣanliⱪini, Midiyan zeminidiki pǝrdilǝrni titrǝk basⱪanliⱪini kɵrdum.
Minä näin Etiopian majat surkiana, ja Midianilaisten teltat vapisevan.
8 Pǝrwǝrdigar dǝryalarƣa aqqiⱪlandimikin? Sening ƣǝziping dǝryalarƣa ⱪaritildimikin? Ⱪǝⱨring dengizƣa ⱪaritildimikin? Atliringƣa, nijat-ⱪutⱪuzuxni epkelidiƣan jǝng ⱨarwiliringƣa minip kǝlgǝnƣusǝn!
Etkös, Herra, ollut vihainen virrassa, ja sinun hirmuisuutes vesissä ja närkästykses meressä? kuin ajoit hevosillas, ja sinun rattaas saivat voiton.
9 Sening oⱪyaying ayan ⱪilindi, Sɵzüng boyiqǝ, [Israil] ⱪǝbililirigǝ iqkǝn ⱪǝsǝmliring üqün ayan ⱪilindi! (Selaⱨ) Sǝn yǝr yüzini dǝrya-kǝlkünlǝr bilǝn ayriwǝtting.
Sinä veit sinun joutses edes, niinkuin sinä olet sukukunnille vannonut ja sanonut, (Sela) ja jaoit virrat maassa.
10 Taƣlar Seni kɵrüp, azablinip tolƣinip kǝtti; Dolⱪunlap aⱪⱪan sular kǝlkündǝk ɵtüp kǝtti; Qongⱪur dengiz awazini ⱪoyuwetip, Ⱪollirini yuⱪiriƣa ɵrlǝtti.
Vuoret näkivät sinun, ja vapisivat, virta meni pois, syvyys antoi itsestänsä äänen, ja nosti sivunsa korkeuteen.
11 Etilƣan oⱪliringning parⱪiraⱪ nurini kɵrüp, Palildiƣan nǝyzǝngning yoruⱪluⱪini kɵrüp, Ⱪuyax ⱨǝm ay ɵz turalƣusida jim turdi.
Aurinko ja kuu seisoivat siallansa; sinun nuoles menivät kirkkaudella, ja sinun sauvas pitkäisen leimauksella.
12 Sǝn aqqiⱪingda yǝr yüzidin ɵtüp yürüx ⱪilding; Əllǝrni ƣǝzipingdǝ ziraǝtni soⱪⱪandǝk soⱪtung;
Sinä tallasit maan vihassas, ja survoit rikki pakanat hirmuisuudessas.
13 Ɵz hǝlⱪingning nijat-ⱪutⱪuzuluxi üqün, Sǝn Ɵz Mǝsiⱨing bilǝn billǝ nijat-ⱪutⱪuzux üqün qiⱪting; Ulini boyniƣiqǝ eqip taxlap, Rǝzilning jǝmǝtining bexini urup-yanjip, uningdin ayriwǝtting; (Selaⱨ)
Sinä läksit kansaas auttamaan, auttamaan voideltus kanssa; sinä särjit jumalattomain huoneessa, ja paljastit perustukset, kaulaan asti, (Sela)
14 Sǝn uning nǝyziliri bilǝn sǝrdarlirining bexiƣa sanjiding; Ular dǝⱨxǝtlik ⱪara ⱪuyundǝk meni tarⱪitiwetixkǝ qiⱪti, Ularning huxalliⱪi ajiz mɵminlǝrni yoxurun jayda yalmap yutuxtin ibarǝttur!
Jospa sinä vielä kiroisit pään valtikkaa kylinensä! jotka tulevat niinkuin tuulispää minua hajoittamaan, ja iloitsevat niinkuin he olisivat köyhän syöneet salaisesti.
15 Sǝn atliring bilǝn dengizdin, Yǝni dɵwǝ-dɵwǝ ⱪilinƣan uluƣ sulardin ɵtüp mangding!
Sinä ajoit hevosillas meressä suurten vetten loassa.
16 Mǝn bularni anglidim, iqi-baƣrimni titrǝk basti; Awazni anglap kalpuklirim dir-dir ⱪildi, Ustihanlirim qirip kǝtkǝndǝk boldi, Putlirimni titrǝk basti; Qünki mǝn külpǝtlik künidǝ, Yǝni ɵz hǝlⱪimgǝ tajawuz ⱪilƣuqi besip kirgǝn künidimu, Sǝwr-hatirjǝmliktǝ turuxum kerǝk.
Että minä sen kuulen, niin minun sydämeni murehtii, minun huuleni värisevät huudosta; märkä on mennyt minun luihini, minä olen murheellinen minussani; jospa minä saisin levätä vaivani ajallla, kuin me menemme sen kansan tykö, joka sotii meitä vastaan.
17 Qünki ǝnjür dǝrihi qeqǝklimisimu, Üzüm tallirida mewǝ bolmisimu, Zǝytun dǝrihigǝ ⱪilƣan ǝjir yoⱪⱪa qiⱪⱪan bolsimu, Etizlar ⱨeq ⱨosul bǝrmigǝn bolsimu, Ⱪotandin ⱪoy padisi üzülgǝn bolsimu, Eƣilda kala padisi yoⱪ bolsimu,
Sillä ei fikunapuun pidä vihoittaman eikä viinapuussa pidä hedelmää oleman: öljypuiden työ vilpistelee, ja ei pellot anna elatusta; ja lampaat pitää pihatosta karkoitettaman, eikä karjaa pidä navetassa oleman.
18 Mǝn ⱨaman Pǝrwǝrdigardin xadlinimǝn, Manga nijatimni bǝrgüqi Hudayimdin xadliⱪⱪa qɵmülimǝn,
Mutta minä iloitsen Herrassa, ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani.
19 Pǝrwǝrdigar, Rǝb, mening küq-ⱪudritimdur; U mening putlirimni keyikningkidǝk ⱪilidu; Meni yuⱪiri jaylirimda mangƣuzidu! (Bu küy nǝƣmiqilǝrning bexiƣa tapxurulup, tarliⱪ sazlar bilǝn oⱪulsun).
Herra, Herra on minun voimani, joka asettaa minun jalkani niinkuin peuran jalat, ja vie minun korkialle, niin että minä soitan kanteleitani.
