Əzakiyal 21
1 Wǝ Pǝrwǝrdigarning sɵzi manga kelip mundaⱪ deyildi: —
Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
2 I insan oƣli, yüzüngni Yerusalemƣa ⱪaritip, «muⱪǝddǝs jaylar»ni ǝyiblǝp, Israil zeminini ǝyiblǝp bexarǝt berip,
Sinä, ihmisen poika, aseta kasvos Jerusalemia vastaan, ja ennusta Israelin maata vastaan.
3 Yǝni Israil zeminiƣa mundaⱪ degin: — Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: «Mana, Mǝn sanga ⱪarxidurmǝn; ⱪiliqimni ƣilaptin suƣurup, sǝndin ⱨǝm ⱨǝⱪⱪaniylar ⱨǝm rǝzillǝrni üzüp taxlaymǝn.
Ja sano Israelin maalle: näin sanoo Herra: katso, minä tahdon sinun kimppuus, minä tahdon vetää miekkani tupesta ulos, ja tahdon sinussa hävittää sekä hurskaat että väärät.
4 Mǝn sǝndin ⱨǝm ⱨǝⱪⱪaniylar ⱨǝm rǝzillǝrni üzüp taxlimaⱪqi bolƣinim üqün, ⱪiliqim barliⱪ ǝt igiliri, yǝni jǝnubtin ximalƣiqǝ bolƣan ⱨǝmmǝylǝn bilǝn ⱪarxilixixƣa ƣilaptin qiⱪidu;
Että minä sinussa sekä hurskaat että väärät hävitän, niin minun miekkani tupesta lähtee kaiken lihan päälle etelästä niin pohjoiseen asti.
5 xuning bilǝn barliⱪ ǝt igiliri Mǝnki Pǝrwǝrdigarning Ɵz ⱪiliqimni ƣilaptin suƣurƣanliⱪimni tonup yetidu; ⱪiliq ƣilapⱪa ⱪaytidin yenip kirmǝydu.
Ja kaikki liha pitää ymmärtämän, että minä Herra olen vetänyt minun miekkani tupesta ulos; ja ei pidä enään siihen pistettämän.
6 Əmdi uⱨ tartⱪin, i insan oƣli; iq-baƣring eqixⱪudǝk dǝrd-ǝlǝm bilǝn ularning kɵz aldida uⱨ-zar ⱪil.
Ja sinä, ihmisen poika, huokaa siihenasti että lantees pakottavat ja kipiäksi tulevat: ja sinun pitää huokaaman, niin että he näkevät sen:
7 Wǝ xundaⱪ boliduki, ular sǝndin: «Nemixⱪa uⱨ tartisǝn?» dǝp soriƣanda, sǝn ularƣa: «Bolƣan xum hǝwǝr tüpǝylidin! Mana, u kelidu! Barliⱪ yürǝklǝr erip, barliⱪ ⱪollar boxap ketidu, barliⱪ roⱨlar zǝiplixip, barliⱪ tizlar süydük bilǝn qiliⱪ-qiliⱪ ⱨɵl bolup ketidu; mana u keliwatidu! U yetip kǝldi! — dǝydu Rǝb Pǝrwǝrdigar» — degin.
Ja kuin he sinulle sanovat: mitäs huokailet? pitää sinun sanoman: sen huudon tähden, joka tulee, jota kaikki sydämet hämmästyvät, ja kaikki kädet putoovat alas, kaikki rohkeus tulee pois, ja kaikki polvet niinkuin vedet vuotavat: katso, se tulee ja tapahtuu, sanoo Herra, Herra.
8 Wǝ Pǝrwǝrdigarning sɵzi manga kelip xundaⱪ deyildi: —
Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
9 I insan oƣli, bexarǝt berip mundaⱪ degin: — Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: — Mana, bir ⱪiliq, bir ⱪiliq, bislanƣan, parⱪiritilƣan!
Sinä, ihmisen poika, ennusta ja sano: näin sanoo Herra: sano: miekka, miekka on teroitettu ja myös hiottu.
10 U zor ⱪirƣinqiliⱪ üqün bislanƣan, uni yaltiraxⱪa parⱪiratⱪan; Ɵz oƣlumning xaⱨanǝ ⱨasisi ⱨǝrⱪandaⱪ addiy tayaⱪni kǝmsitkǝnliki tüpǝylidin, huxal bolup ketiximizgǝ toƣra kelǝmdu?
Se on teroitettu teurastamaan, se on hiottu välkkymään. Kuinka me taidamme iloita? minun poikani vitsa katsoo kaikki puut ylön.
11 U ⱪiliqni parⱪiritilixⱪa, ⱪol bilǝn tutuxⱪa bekitkǝn; Ⱪiliq bilǝngǝn, parⱪiritilƣan, Ⱪǝtl ⱪilƣuqining ⱪoliƣa tutⱪuzuxⱪa tǝyyarlanƣandur!
Mutta hän on miekan hiottaa antanut, että se käteen otettaman pitää: miekka on teroitettu ja se on hiottu, tappajan käteen annettaa.
12 Nalǝ-pǝryad kɵtürüp piƣan qǝkkin, i insan oƣli, Qünki [ⱪiliq] Mening hǝlⱪimgǝ ⱪarxi qiⱪⱪan; U Israilning barliⱪ xaⱨzadilirigǝ ⱪarxi qiⱪⱪan; Ular Ɵz hǝlⱪim bilǝn tǝng ⱪiliqⱪa tapxurulƣan; Xunga yanpixingƣa ⱪattiⱪ urup ⱪoyƣin!
Huuda ja ulvo sinä, ihmisen poika, sillä se tapahtuu minun kansalleni ja kaikille Israelin haltioille; pelko miekan tähden pitää minun kansani tykönä oleman; sentähden lyö reisiäs.
13 Qünki sinaⱪ kǝldi; ǝmdi bu «xaⱨanǝ ⱨasa » baxⱪa yaƣaqlarni kǝmsitkini bilǝn, u bǝribir tügixidu ǝmǝsmu?! — dǝydu Rǝb Pǝrwǝrdigar.
Sillä hän on heitä koetellut; vaan mitä se auttaa, jollei ylenkatsova vitsa tule, sanoo Herra, Herra.
14 — Əmdi sǝn, i insan oƣli, bexarǝt bǝrgin, qawak qalƣin! Ⱪiliq ikki ⱪetim, üq ⱪetim urup ⱪirsun! U ⱪirƣuqi ⱪiliq, ularni ⱨǝr tǝrǝptin ⱪorxiwalƣan zor ⱪǝtl ⱪilƣuqi ⱪiliqtur!
Ja sinä ihmisen poika, ennusta ja lyö käsiäs yhteen; sillä miekka pitää kaksinkertaisesti, vielä kolminkertaisestikin tuleman, murhamiekka, suuren tapon miekka, niin että se myös käy lävitse heidän sisimäisiin kammioihinsa.
15 Ularning yürǝklirini erisun dǝp, ulardin nurƣunliri putlixip kǝtsun dǝp, Mǝn ularning barliⱪ dǝrwaziliriƣa tǝⱨdit salƣuqi ⱪiliqni ⱪaritip ⱪoydum. Way! U qaⱪmaⱪtǝk parⱪiritilƣan, u ⱪirixⱪa suƣurulƣan;
Minä annan sen miekan helistä, että sydämet pitää hämmästymän, ja monta pitää kaatuman kaikissa heidän porteissansa: voi kuin se välkkyy, ja on hiottu tappamaan!
16 i ⱪiliq, ong tǝrǝpkǝ ɵtkür bol! Sol tǝrǝpkǝ burulup qap! Bisingni ⱪǝyǝrgǝ ⱪaratⱪan bolsa xu yǝrgǝ qap!
Yhdistä sinus, lyö oikialle ja vasemmalle puolelle, mitä edessäs on.
17 Mǝnki Pǝrwǝrdigar Ɵz ⱪolum bilǝn qawak qalimǝn, Ɵz ⱪǝⱨrimni tɵküp piƣandin qiⱪimǝn; Mǝnki Pǝrwǝrdigar xundaⱪ sɵz ⱪildim.
Sillä minä tahdon myös käsilläni yhteen lyödä siitä, ja antaa minun vihani mennä: minä Herra olen sen puhunut.
18 Wǝ Pǝrwǝrdigarning sɵzi manga kelip xundaⱪ deyildi: —
Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
19 Sǝn i insan oƣli, Babil padixaⱨining ⱪiliqining mengixiƣa tǝyyarlanƣan ikki yolni bekitip ⱪoyƣin; ikkilisi bir zemindin qiⱪidiƣan bolsun; [Yerusalem] xǝⱨirigǝ mangidiƣan yolning bexida bir yol bǝlgisini tiklǝp ⱪoyƣin;
Ja sinä, ihmisen poika, tee kaksi tietä, joita myöten Babelin kuninkaan miekka tuleman pitää, mutta ne molemmat pitää tuleman yhdeltä maalta; ja pane viitta tien haaraan kaupunkia päin,
20 yǝni ⱪiliqning yetip kelixi üqün Ammoniylarning Rabbaⱨ xǝⱨirigǝ bir yol ⱨǝmdǝ Yǝⱨudaƣa, yǝni istiⱨkami mǝstǝⱨkǝm Yerusalem xǝⱨirigǝ yǝnǝ bir yolni bekitip ⱪoyƣin;
Ja tee tie miekan tulla Ammonin lasten Rabbatiin ja Juudan vahvaan kaupunkiin, Jerusalemiin.
21 qünki Babilning padixaⱨi aqa yolda, yǝni ikki yolning bexida pal aqⱪuzidu; u oⱪlarni silkiydu, «kɵqmǝ mǝbudlar»din soraydu, jigǝrni tǝkxüridu.
Sillä Babelin kuningas laittaa itsensä ensimmäiseksi kahden tien haaraan, tietämään tietäjältä, ampumaan nuolella arvosta, epäjumalilta kysymään, maksaan katsomaan.
22 Əmdi sepilni bɵsküqi bazƣanlarni tiklǝxni, ⱪan tɵküxkǝ pǝrman ⱪilixni, jǝng elan ⱪilip towlaxni, dǝrwazilarƣa urulƣuqi bazƣanlarni tiklǝxni, sepilƣa qiⱪidiƣan dɵnglüklǝrni yasaxni, potǝylǝrni ⱪuruxni, Yerusalemni [muⱨasirigǝ elixni] kɵrsitidiƣan pal uning ong ⱪoliƣa qüxidu;
Niin pitää arpa lankeeman hänen oikialle puolellensa Jerusalemia päin, ja hän antaa sinne viedä sota-aseita, ja läven (muuriin) avata, murhaamaan, suurella äänellä huutamaan, panemaan sota-aseita porttien eteen, tekemään saartoa ja rakentamaan multaseiniä.
23 gǝrqǝ bu pal ularƣa yalƣan kɵrüngini bilǝn, ular iqkǝn ⱪǝsǝmlǝr tüpǝylidin, Yǝⱨudadikilǝrni qanggiliƣa alsun dǝp padixaⱨ ularning ⱪǝbiⱨlikini esigǝ kǝltüridu.
Vaan se näkyy heille heidän silmäinsä edessä turhaksi aavistukseksi, vaikka he valan heidän edessänsä vannoisivat: mutta hän muistaa heidän pahaa tekoansa, että he kiinni otettaisiin.
24 — Xunga Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: Silǝrning asiyliⱪinglar axkarilinip, barliⱪ ⱪilmixliringlarda gunaⱨliringlar kɵrüngǝqkǝ, ⱪǝbiⱨlikinglarni ǝskǝ kǝltürgininglar tüpǝylidin — yǝni ɵzünglar pax ⱪilinip ǝskǝ elinƣininglar tüpǝylidin, silǝr ⱪolƣa elinisilǝr.
Sentähden sanoo Herra, Herra näin: että teidän pahat työnne ovat muistetut, ja teidän kovakorvaisuutenne ilmi on, että teidän syntinne nähdään kaikissa teidän töissänne; ja että teitä muistetaan, pitää te käsillä kiinni otettaman.
25 Əmdi sǝn, i Israilning munapiⱪ ⱨǝm rǝzil xaⱨzadisi, ⱪǝbiⱨlikingning jazalinix waⱪti-saiti toxⱪinida, kɵridiƣan küning kelidu!
Ja sinä paha ja jumalatoin Israelin päämies, jonka päivä lähestyy, koska pahat työt loppuneet ovat.
26 Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: — Sǝllini uningdin eliwǝt, tajni eliwǝt; ixlar ɵz petida turiwǝrmǝydu; pǝs turƣanni egiz ⱪil, egiz turƣanni pǝs ⱪil;
Näin sanoo Herra, Herra: pane kuninkaan lakki pois, ja ota kruunu pois; sillä ei niitä pidä siellä enään oleman; alennettu pitää ylennettämän, ja korkia alennettaman.
27 uning [tǝhtini] ɵrüwǝt, ɵrüwǝt, ɵrüwǝt! Uning ⱨoⱪuⱪining Igisi kǝlmigüqǝ, u yǝnǝ mǝwjut bolmaydu; Mǝn uni Uningƣa tǝⱪdim ⱪilimǝn.
Minä tahdon sen (kruunun) tyhjäksi, tyhjäksi, tyhjäksi tehdä; ei sen myös pidä oleman siihenasti kuin se tulee, jonka sen saaman pitää, hänelle minä sen annan.
28 Əmdi i insan oƣli, bexarǝt berip mundaⱪ degin: — Rǝb Pǝrwǝrdigar Ammoniylar wǝ ularning mazaⱪliri toƣrisida mundaⱪ dǝydu: «Bir ⱪiliq, bir ⱪiliq ⱪǝtl ⱪilixⱪa suƣurulƣan; u adǝmni yǝwetixkǝ, qaⱪmaⱪtǝk yaltiraxⱪa parⱪiritilƣan!» — degin!
Ja sinä, ihmisen poika, ennusta ja sano: näin sanoo Herra, Herra, Ammonin lapsista ja heidän häväistyksestänsä; sano siis: miekka, miekka on vedetty tappamaan, se on hiottu surmaamaan ja että se on niin välkkyy;
29 Qünki palqilar sǝn ⱪiliq toƣrungda ⱪuruⱪ alamǝt kɵrünüxlǝrni kɵrüp, sǝn üqün yalƣandin bir pal salidu; rǝzillǝrning kɵridiƣan küni kǝlgǝndǝ, ⱪǝbiⱨlikning jazalinix waⱪti-saiti toxⱪanda, bular seni xu ⱪirilƣan rǝzillǝrning boyunliri üstigǝ ⱪoxup yatⱪuzidu!
Ettäs petollisia näkyjä sinulles sanoa annat, ja valhetta ennustaa; että sinä myös hyljättäisiin jumalattomain tapettujen sekaan, joiden päivä tuli, koska pahat työt loppuneet olivat.
30 Bu ⱪiliqni ɵz ƣilapiƣa ⱪayturup sal! Mǝn sening üstünggǝ ɵzüng yaritilƣan jayda, yǝni sǝn tɵrülgǝn jayda ⱨɵküm qiⱪirip jazalaymǝn.
Ja vaikka se tuppeensa jälleen pistettäisiin, niin minä kuitenkin tuomitsen sinun siinä paikassa, kussas luotu olet, ja siinä maassa, kussas syntynyt olet;
31 Xuning bilǝn Mǝn üstünggǝ ⱪǝⱨrimni tɵküp yaƣdurup, Ƣǝzipimning oti ⱪilip püwlǝymǝn; Mǝn seni ⱪatilliⱪⱪa maⱨir yawuz adǝmlǝrning ⱪoliƣa tapxurup berimǝn;
Ja tahdon vuodattaa minun vihani sinun päälles, minä tahdon minun hirmuisuuteni tulen sinun päälles puhaltaa, ja tahdon antaa sinun kiukkuisten miesten käsiin, jotka hukuttamaan tottuneet ovat, jotka polttaa ja hukuttaa taitavat.
32 Sǝn otⱪa yeⱪilƣu bolisǝn; Sening ⱪening ɵz zeminingdǝ tɵkülidu; Sǝn ⱪaytidin ǝslǝnmǝysǝn; Qünki Mǝnki Pǝrwǝrdigar sɵz ⱪilƣan.
Sinun pitää tulen ruaksi tuleman, ja sinun veres maalla vuodatettaman, ja ei sinua pidä enään muistettaman; sillä minä Herra olen sen puhunut.
