Əstǝr 3
1 Bu ixlardin keyin padixaⱨ Aⱨaxwerox Agagiylardin bolƣan Ⱨammidataning oƣli Ⱨamanning mǝnsipini ɵstürdi; padixaⱨ uning ornini ɵstürüp, ɵzi bilǝn billǝ ixlǝydiƣan barliⱪ ǝmirlǝrningkidin yuⱪiri ⱪildi.
Kuin nämät olivat tapahtuneet, teki kuningas Ahasverus Hamanin, Medatan pojan, Agagilaisen, suureksi, ja korotti hänen, ja pani hänen istuimensa ylemmäksi kaikkia päämiehiä, jotka hänen tykönänsä olivat.
2 Padixaⱨ uning ⱨǝⱪⱪidǝ ǝmr ⱪilƣaqⱪa, orda dǝrwazisida turƣan padixaⱨning barliⱪ ǝmǝldarliri Ⱨamanning aldida tǝzim ⱪilip bax uratti; lekin Mordikay bolsa Ⱨamanƣa nǝ tǝzim ⱪilmidi, nǝ bax urmidi.
Ja kaikki kuninkaan palveliat, jotka kuninkaan portissa olivat, notkistivat polviansa ja kumarsivat Hamania; sillä niin oli kuningas käskenyt; mutta Mordekai ei notkistanut polviansa eikä kumartanut.
3 Orda dǝrwazisida turƣan padixaⱨning hizmǝtkarliri Mordikaydin: — Sili nemixⱪa padixaⱨning ǝmrigǝ hilapliⱪ ⱪilidila? — dǝp soraytti.
Niin kuninkaan palveliat, jotka kuninkaan portissa olivat, sanoivat Mordekaille: miksi sinä rikot kuninkaan käskyn?
4 Xundaⱪ boldiki, ular ⱨǝr küni nǝsiⱨǝt ⱪilixⱪan bolsimu, u ⱪulaⱪ salmiƣandin keyin, ular: — Ⱪeni, Mordikayning ⱪilƣan bu ixiƣa yol ⱪoyulamdu-yoⱪ, bir kɵrǝyliqu, dǝp buni Ⱨamanƣa eytti; qünki u ularƣa ɵzining Yǝⱨudiy ikǝnlikini eytⱪanidi.
Ja koska he joka päivä sitä hänelle sanoivat, ja ei hän totellut heitä, ilmoittivat he sen Hamanille, nähdäksensä, olisiko senkaltainen Mordekain työ pysyväinen; sillä hän oli sanonut itsensä Juudalaiseksi.
5 Ⱨaman Mordikayning ɵzigǝ bax urup tǝzim ⱪilmiƣanliⱪini kɵrüp ⱪattiⱪ ƣǝzǝplǝndi.
Ja kuin Haman näki, ettei Mordekai notkistanut polviansa hänen edessänsä eikä kumartanut häntä, tuli hän kiukkua täyteen.
6 Lekin u «Mordikayning üstigǝ ⱪol selixni kiqikkinǝ bir ix» dǝp ⱨesablidi; qünki ular Mordikayning millitini uningƣa dǝp ⱪoyƣanidi; xunga Ⱨaman Aⱨaxweroxning pütkül padixaⱨliⱪidiki Yǝⱨudiylarni, yǝni Mordikayning hǝlⱪini biraⱪla yoⱪitix yolini izdǝp yürdi.
Ja hän luki vähäksi laskea ainoastansa Mordekain päälle kättänsä; sillä he olivat hänelle tiettäväksi tehneet Mordekain kansan; mutta Haman pyysi teloittaa kaikkea Mordekain kansaa, Juudalaisia, jotka olivat koko kuningas Ahasveruksen valtakunassa.
7 Padixaⱨ Aⱨaxweroxning on ikkinqi yili birinqi ayda, yǝni Nisan eyida, birsi Ⱨamanning aldida [ⱪutluⱪ] ay-künni bekitix üqün ⱨǝr kün, ⱨǝr ay boyiqǝ «pur», yǝni qǝk taxliwidi, on ikkinqi ayƣa, yǝni «Adar eyi»ƣa qiⱪti.
Ensimäisellä kuulla, se on Nisan kuu, kuningas Ahasveruksen toisena vuonna toistakymmentä, heitettiin Pur, se on arpa, Hamanin edessä, päivä päivältä, ja kuukaudelta niin toiseen kuuhun toistakymmentä, se on kuu Adar.
8 Ⱨaman padixaⱨ Aⱨaxweroxⱪa: — Padixaⱨliⱪlirining ⱨǝrⱪaysi ɵlkiliridiki ǝl-millǝtlǝr arisida qeqilip yaxawatⱪan bir hǝlⱪ bar; ularning ⱪanun-bǝlgilimiliri baxⱪa hǝlⱪlǝrningkigǝ ohximaydu, ular aliylirining ⱪanun-bǝlgilimilirigimu boysunmaydu; xunga ularning yaxixiƣa yol ⱪoyux aliyliriƣa ⱨeq payda yǝtküzmǝydu.
Ja Haman sanoi kuningas Ahasverukselle: yksi kansa on hajoitettu ja jaettu kansain sekaan kaikissa sinun valtakuntas maakunnissa; ja heidän lakinsa on toisin kuin kaikkein kansain, ja ei he tee kuninkaan lain jälkeen; ei se ole kuninkaalle hyödyllinen, että heidän niin olla annetaan.
9 Əgǝr padixaⱨimƣa layiⱪ kɵrünsǝ, ularni yoⱪitix toƣruluⱪ yarliⱪ pütüp qüxürgǝyla; mana mǝn ɵz yenimdin on ming talant kümüxni aliylirining hǝzinilirigǝ selix üqün padixaⱨliⱪning ixlirini baxⱪuridiƣan hadimlarning ⱪoliƣa tapxurimǝn, dedi.
Jos kuninkaalle kelpaa, niin kirjoitettakoon, että ne hukutettaisiin; niin minä tahdon punnita kymmenentuhatta leiviskää hopiaa virkamiesten käsiin, vietää kuninkaan tavaroihin.
10 Xuning bilǝn padixaⱨ ɵzining barmiⱪidin üzükni siyrip qiⱪirip, Yǝⱨudiylarning rǝⱪibi, Agagiy Ⱨammidataning oƣli Ⱨamanƣa berip:
Silloin kuningas otti sormuksen sormestansa ja antoi sen Hamanille, Medatan Agagilaisen pojalle, Juudalaisten vihamiehelle.
11 — Xu kümüxlǝrni ɵzünggǝ in’am ⱪildim, u hǝlⱪnimu sanga tapxurdum, ularni ⱪandaⱪ ⱪilixni halisang, xundaⱪ ⱪil! — dedi.
Ja kuningas sanoi Hamanille: se hopia olkoon annettu sinulle, niin myös kansa, tehdäkses heille, mitäs tahdot.
12 Andin birinqi ayning on üqinqi küni padixaⱨning mirziliri qaⱪirilip, yarliⱪ Ⱨamanning barliⱪ tapiliƣini boyiqǝ pütüldi; u ⱨǝrⱪaysi ɵlkilǝrgǝ ɵz yeziⱪida, ⱨǝrⱪaysi ǝl-millǝtkǝ ɵz tilida yazdurulup, ⱨǝrbir ɵlkilǝrning waliyliriƣa, ⱨǝrbir ǝl-millǝtning ǝmirlirigǝ ǝwǝtildi; yarliⱪ padixaⱨ Aⱨaxweroxning namida pütülgǝn bolup, uning üzük mɵⱨüri bilǝn peqǝtlǝndi.
Niin kuninkaan kirjoittajat kutsuttiin kolmantena päivänä toistakymmentä ensimäistä kuuta, ja kirjoitettiin niinkuin Haman käski kuninkaan ylimmäisten ja maaherrain tykö, sinne ja tänne maakuntiin, ja jokaisen kansan päämiesten tykö siellä ja täällä, itsekunkin kansan kirjoituksen jälkeen ja heidän kielellänsä; kuningas Ahasveruksen nimellä oli se kirjoitettu ja kuninkaan sormuksella lukittu.
13 Yarliⱪ mǝktupliri qaparmǝnlǝrning ⱪoli bilǝn padixaⱨliⱪning ⱨǝrⱪaysi ɵlkilirigǝ yǝtküzüldi; uningda bir kün iqidǝ — On ikkinqi ayning, yǝni Adar eyining on üqinqi küni ⱪeri-yax, balilar wǝ ayallar demǝy, barliⱪ Yǝⱨudiylarni ⱪoymay ⱪirip, ɵltürüp, nǝsli ⱪurutuwetilsun, ularning mal-mülki olja ⱪilinsun, deyilgǝnidi.
Ja kirjat lähetettiin juoksijain kautta kaikkiin kuninkaan maakuntiin, hukuttamaan, tappamaan ja teloittamaan kaikkia Juudalaisia, nuoria ja vanhoja, lapsia ja vaimoja yhtenä päivänä, kuin oli kolmastoistakymmenes päivä toista kuuta toistakymmentä, se on kuu Adar, ja ryöstämään heidän saaliinsa.
14 Xu yarliⱪ ⱨǝrbir ɵlkidǝ jakarlinix üqün, xundaⱪla xu küni ⱨǝrbir hǝlⱪ xundaⱪ ⱪilixⱪa tǝyyar bolup turuxi üqün, mǝktupning kɵqürmǝ nushiliri ⱨǝrbir ǝl-millǝtkǝ elan ⱪilinmaⱪqi boldi.
Kirja oli näin: käsky on annettu kaikkiin maakuntiin, julistettaa kaikille kansoille, että heidän piti oleman sinä päivänä valmiit.
15 Qaparmǝnlǝr padixaⱨning ǝmri boyiqǝ dǝrⱨal yolƣa qiⱪti; yarliⱪ Xuxan ⱪǝl’ǝsining ɵzidimu elan ⱪilindi. Bu qaƣda padixaⱨ Ⱨaman bilǝn xarab iqixkǝ olturƣanidi. Lekin Xuxan xǝⱨiridikilǝr dǝkkǝ-dükkigǝ qɵmüp ketixti.
Ja juoksijat menivät kiiruusti kuninkaan käkskyn jälkeen; ja käsky annettiin Susanin linnassa. Ja kuningas ja Haman istuivat ja joivat; mutta Susanin kaupunki oli hämmästyksissä.
