Rosullarning paaliyǝtliri 8
1 Istipanning ɵltürülüxini Saulmu ⱪollaytti. Xu kündin baxlap, Yerusalemdiki jamaǝtkǝ ⱪaritilƣan dǝⱨxǝtlik ziyankǝxlik ⱪozƣaldi. Rosullardin baxⱪa barliⱪ jamaǝttikilǝr Yǝⱨudiyǝ wǝ Samariyǝning ⱨǝrⱪaysi yurtliriƣa tarⱪilip ketixti.
Ja Saulus oli myös mielistynyt hänen kuolemaansa. Niin sinä päivänä nousi suuri vaino seurakuntaa vastaan, joka oli Jerusalemissa; ja hajosivat kaikki ympäri Juudan ja Samarian maakuntaa, paitsi apostoleita.
2 Bǝzi ihlasmǝn kixilǝr Istipanni dǝpnǝ ⱪilip, uningƣa ⱪattiⱪ yiƣa-zarlarni kɵtürüxti.
Ja muutamat Jumalaa pelkääväiset miehet korjasivat Stephanin, ja valittivat häntä suuresti.
3 Lekin Saul jamaǝtkǝ wǝyranqiliⱪ selip, ɵymu-ɵy ahturup, ǝr-ayalƣa ⱪarimay ularni sɵrǝp qiⱪip zindanƣa taxlidi.
Mutta Saulus raateli seurakuntaa ja kävi huone huoneelta, otti miehet ja vaimot ja panetti vankiuteen.
4 Əmdi tarⱪilip kǝtkǝnlǝr tarⱪalƣan yurtlarda kezip sɵz-kalamning hux hǝwirini jakarlidi.
Ja ne hajonneet vaelsivat ympärinsä ja saarnasivat Jumalan sanaa.
5 Ularning iqidin Filip bolsa Samariyǝning mǝlum bir xǝⱨirigǝ berip, yǝrlik kixilǝrgǝ Mǝsiⱨni jakarlidi.
Niin Philippus tuli Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristuksesta.
6 Top-top kixilǝr uni anglap ⱨǝmdǝ u kɵrsǝtkǝn mɵjizilik alamǝtlǝrni kɵrüp, bir jan bir dili bilǝn uning sɵzlirigǝ ⱪulaⱪ saldi.
Mutta kansa otti vaarin yksimielisesti ja visusti Philippuksen sanoista, kuullen ja nähden ne merkit, jotka hän teki:
7 Qünki napak roⱨlar bolsa, qaplixiwalƣan kixilǝrdin ⱪattiⱪ warⱪiriƣiniqǝ qiⱪip kǝtti. Nurƣun palǝq, tokurlarmu saⱪaytildi;
Sillä rumat henget läksivät ulos monesta, huutain suurella äänellä ja monta halvattua ja saattamatointa parani.
8 zor xad-huramliⱪ xu xǝⱨǝrni ⱪaplidi.
Ja suuri ilo tuli siihen kaupunkiin.
9 U xǝⱨǝrdǝ ǝsli jadugǝr-seⱨirgǝrlik bilǝn xuƣulliniwatⱪan Simon isimlik bir adǝm bar idi; u xu yol bilǝn pütkül Samariyǝdikilǝrni ⱨang-tang ⱪaldurup, ɵzini ⱪaltis zat kɵrsǝtmǝkqi bolup kǝlgǝnidi.
Mutta siellä oli mies, Simon nimeltä, joka siinä kaupungissa ennen noituuden virkaa piti ja oli Samarian kansan villinnyt, sanoen itsensä olevan jonkun suuren,
10 Peⱪirdin tartip ambalƣiqǝ ularning ⱨǝmmisi uningƣa ihlas ⱪilip ⱪaraytti wǝ «Hudaning uluƣ küq-ⱪudriti mana xu!» deyixǝtti.
Jota kaikki sekä pienet että suuret kuulivat, sanoen: tämä on Jumalan voima, joka suuri on.
11 Halayiⱪ uningƣa xundaⱪ ihlas ⱪilixi uning uzundin beri jadugǝr-seⱨirgǝrliki bilǝn ularni ⱨang-tang ⱪaldurup kǝlgǝnliki tüpǝylidin idi.
Mutta he kuultelivat häntä mielellänsä, että hän kauvan aikaa oli heitä noituudellansa villinnyt.
12 Lekin ǝmdi Filip Hudaning padixaⱨliⱪi wǝ Əysa Mǝsiⱨning nami toƣrisidiki hux hǝwǝrni jakarliƣinida ular uning sɵzlirigǝ ixǝndi wǝ ǝrlǝr bolsun, ayallar bolsun qɵmüldürüxni ⱪobul ⱪildi.
Mutta kuin he uskoivat Philippuksen, joka saarnasi Jumalan valtakunnasta ja Jesuksen Kristuksen nimestä, niin he kastettiin sekä miehet että vaimot.
13 Simon ɵzimu ixǝndi. U qɵmüldürülgǝn bolup, ⱨǝmixǝ Filipning yenida yürdi ⱨǝmdǝ [Filip] kɵrsitiwatⱪan mɵjizilik alamǝtlǝr wǝ ⱪudrǝtlik ixlarƣa ⱪarap, intayin ⱨǝyran boldi.
Niin Simon myös itse uskoi, ja kuin hän kastettu oli, viipyi hän Philippuksen tykönä. Ja kuin hän näki ne merkit ja suuret voimalliset työt tapahtuvan, niin hän hämmästyi.
14 Yerusalemdiki rosullar Samariyǝliklǝrning Hudaning sɵzini ⱪobul ⱪilƣanliⱪini anglap, Petrus bilǝn Yuⱨannani ularƣa ǝwǝtti;
Mutta kuin apostolit, jotka Jerusalemissa olivat, kuulivat Samarian Jumalan sanan ottaneen vastaan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen,
15 ikkiylǝn u yǝrgǝ qüxüxi bilǝnla, ularni Muⱪǝddǝs Roⱨning ata ⱪilinƣuqisi bolsun dǝp dua ⱪildi.
Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen;
16 Qünki Muⱪǝddǝs Roⱨ tehi ularning ⱨeqⱪaysisiƣa qüxmigǝnidi; ular pǝⱪǝt Rǝb Əysaning nami bilǝn qɵmüldürülgǝnidi.
(Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
17 Petrus bilǝn Yuⱨanna ularning üstigǝ ⱪolini tǝgküzüxi bilǝn, Muⱪǝddǝs Roⱨ ularƣa ata ⱪilindi.
Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
18 Lekin Simon Muⱪǝddǝs Roⱨning rosullarning ⱪolini tǝgküzüp ⱪoyuxi bilǝn ata ⱪilinƣanliⱪini kɵrüp, ularƣa pul tǝnglǝp:
Mutta kuin Simon näki, että apostolien kätten päälle-panemisen kautta Pyhä Henki annettiin, taritsi hän heille rahaa,
19 — Bu küq-ⱪudrǝttin mangimu beringlarki, mǝnmu ⱨǝrkimning üstigǝ ⱪollirimni tǝgküzsǝm, uningƣa Muⱪǝddǝs Roⱨ ata ⱪilinsun, — dedi.
Sanoen: antakaat minullekin se voima, että kenenkä päälle minä käteni panen, se sais Pyhän Hengen.
20 Lekin Petrus uningƣa mundaⱪ jawab bǝrdi: — Hudaning bu iltipatini pulƣa setiwalƣili bolidu, dǝp oyliƣining üqün, pulung sǝn bilǝn tǝng ⱨalakǝtkǝ barsun!
Vaan Pietari sanoi hänelle: sinun rahas olkoon sinun kanssas kadotuksessa, että Jumalan lahjan luulet rahoilla ostettavan.
21 Sening bu ixta ⱨeq ⱨǝssǝng yaki nesiwǝng yoⱪtur! Qünki sening niyiting Huda aldida durus ǝmǝs!
Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä sanassa; sillä ei sinun sydämes ole oikia Jumalan edessä.
22 Xunga, bu rǝzillikingdin towa ⱪilip, Rǝbtin, mumkin bolsa kɵnglümdiki bu niyitim kǝqürüm ⱪilinƣay, dǝp ɵtün!
Sentähden tee parannus sinun pahuudestas, ja rukoile Jumalaa, että sydämes ajatukset sinulle anteeksi annettaisiin.
23 Qünki sening aqqiⱪ ⱨǝsǝtkǝ tolup, ⱨǝⱪⱪaniysizliⱪning asaritida ikǝnliking manga mǝlum.
Sillä minä näen sinun olevan katkerassa sapessa ja vääryyden solmussa.
24 Simon ularƣa: — Mǝn üqün Rǝbdin ɵtününglarki, silǝr eytⱪan ixlardin ⱨeqbiri beximƣa kǝlmigǝy! — dedi.
Niin Simon vastasi ja sanoi: rukoilkaat te Herraa minun edestäni, ettei mitään näistä, mitä te sanoitte, minun päälleni tulisi.
25 Petrus bilǝn Yuⱨanna yǝnǝ xu yǝrdǝ agaⱨ-guwaⱨliⱪ berip Rǝbning sɵz-kalamini yǝtküzgǝndin keyin, Samariyǝning nurƣun yeza-kǝntlirigǝ berip hux hǝwǝr yǝtküzgǝq, Yerusalemƣa ⱪaytip kǝtti.
Mutta kuin he olivat todistaneet ja puhuneet Herran sanan, palasivat he Jerusalemiin, ja saarnasivat evankeliumia monessa Samarian kylässä.
26 Xu waⱪitta, Hudaning bir pǝrixtisi Filipⱪa: — Ornungdin turup jǝnubⱪa ⱪarap Yerusalemdin Gaza xǝⱨirigǝ mangidiƣan yol bilǝn mang! — dedi (xu yol qɵldiki yoldur).
Mutta Herran enkeli puhui Philippukselle ja sanoi: nouse ja mene lounaaseen päin, sitä tietä, joka Jerusalemista menee alas Gatsaan, joka kylmillä on.
27 Xunga Filip ornidin turup yolƣa qiⱪti. Wǝ mana, yolda Efiopiyǝ ayal padixaⱨi Kandasning bir ǝmǝldari, pütkül hǝzinigǝ mǝs’ul Efiopiyǝlik aƣwat wǝzir turatti. U Yerusalemƣa Hudaƣa ibadǝt ⱪilƣili barƣanidi; ⱨazir ⱪaytix yolida ɵzining jǝng ⱨarwisida olturup, Yǝxaya pǝyƣǝmbǝrning yazmisini oⱪuwatatti.
Niin hän nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelia, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan,
Ja palasi sieltä, istuen vaunuissansa, ja luki Jesaias prophetaa.
29 Roⱨ Filipⱪa: — Bu ⱨarwining yeniƣa berip uningƣa yeⱪinlaxⱪin, — dedi.
Niin Henki sanoi Philippukselle: käy ja mene lähemmä tätä vaunua.
30 Filip yügürüp berip, [wǝzirning] Yǝxaya pǝyƣǝmbǝrning yazmisidin oⱪuwatⱪanlirini anglap, uningdin: — Oⱪuwatⱪiningizni qüxiniwatamsiz? — dǝp soridi.
Niin Philippus juoksi lähemmä, ja kuuli hänen lukevan Jesaias prophetaa, ja sanoi: ymmärrätkös, mitäs luet?
31 Wǝzir uningƣa: — Biri manga qüxǝndürüp bǝrmisǝ, mǝn ⱪandaⱪmu qüxinǝlǝymǝn?! — dǝp, Filipni ⱨarwisiƣa qiⱪip yenida olturuxⱪa ɵtündi.
Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulis ja istuis hänen kanssansa.
32 U oⱪuwatⱪan yazma ⱪismi bolsa: «U goya boƣuzlaxⱪa yetilǝp mengilƣan ⱪoydǝk boƣuzlaxⱪa elip mengildi, Ⱪirⱪiƣuqi aldida ün-tinsiz yatⱪan ⱪozidǝk, u zadila eƣiz aqmidi.
Mutta se, mitä hän Raamatusta luki, oli tämä: hän on niinkuin lammas teuraaksi talutettu: ja niinkuin karitsa keritsiänsä edessä on ääneti, niin ei hänkään avannut suutansa,
33 U horlinidu, u ⱨǝⱪ soraⱪtin mǝⱨrum boldi, Əmdi uning ǝwladini kimmu bayan ⱪilalisun?! Qünki ⱨayati yǝr yüzidin elip ketildi».
Hänen nöyryydessänsä on hänen tuomionsa otettu pois, mutta kuka taitaa sanoa ulos hänen elämänsä pituuden? sillä hänen elämänsä otetaan pois maasta.
34 Aƣwat Filiptin: — Dǝp bǝrsingiz, pǝyƣǝmbǝrning bu sɵzi kimgǝ ⱪaritip eytilƣan? Ɵzigimu yaki baxⱪa birsigimu? — dǝp soridi.
Niin kamaripalvelija vastasi Philippusta: minä rukoilen sinua, sanos: kenestä propheta näitä puhuu? itsestäänkö eli jostakin toisesta?
35 Filip aƣzini eqip xu yazmining xu ⱪismidin baxlap, uningƣa Əysa toƣrisidiki hux hǝwǝrni jakarlap bǝrdi.
Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta.
36 Ular yolda ketiwetip, su bar bir yǝrgǝ kǝlgǝndǝ, aƣwat: — Mana bu yǝrdǝ su bar ikǝn. [Muxu yǝrdila] qɵmüldürülüxümgǝ ⱪandaⱪ tosalƣu bar? — dedi.
Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta?
Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.
38 U ⱨarwini tohtitixni buyrudi. Filip wǝ aƣwat ikkisi billǝ suƣa qüxüp, uni qɵmüldürdi.
Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen.
39 Ular sudin qiⱪⱪanda, Rǝbning Roⱨi Filipni kɵtürüp elip kǝtti. Aƣwat uni ⱪayta kɵrmidi, ǝmma u xadlinip yolini dawamlaxturdi.
Mutta kuin he vedestä astuivat ylös, tempasi Herran Henki Philippuksen, ja ei kamaripalvelia häntä enään nähnyt, vaan meni iloiten tietänsä myöten.
40 Filip bolsa Axdod xǝⱨiridǝ pǝyda boldi; u xu yurtni kezip, xu yǝrdin Ⱪǝysǝriyǝ xǝⱨirigǝ kǝlgüqǝ bolƣan ⱨǝmmǝ xǝⱨǝrlǝrdǝ hux hǝwǝr jakarlidi.
Mutta Philippus löydettiin Atsotissa, ja vaelsi ympäri ja saarnasi joka kaupungissa evankeliumia, siihenasti kuin hän tuli Kesareaan.
