Rosullarning paaliyǝtliri 26
1 Xuning bilǝn, Agrippa Pawlusⱪa: — Ɵzüngning gepingni ⱪilixingƣa ruhsǝt, — dedi. Pawlus ⱪolini sozup ɵzini aⱪlaxⱪa baxlidi:
Niin Agrippa sanoi Paavalille: sinun on lupa puhua edestäs. Silloin Paavali ojensi kätensä ja vastasi edestänsä:
2 — I Agrippa han, bügün aldilirida Yǝⱨudiylar mening üstümdin xikayǝt ⱪilƣan pütün ixlar toƣruluⱪ jawab berix pursitigǝ nesip bolƣanliⱪim üqün, bolupmu ɵzlirining Yǝⱨudiylarning adǝtliri wǝ ularning arisidiki talax-tartixliridin hǝwǝrliri bolƣanliⱪi üqün ɵzümni bǝhtlik ⱨesablaymǝn! Xuning üqün degǝnlirimni sǝwrqanliⱪ bilǝn anglap beⱪixlirini ɵtünimǝn.
Minä pidän itseni onnellisena, rakas kuningas Agrippa, että minä tänäpänä saan sinun edessäs vastata kaikista niistä, mitä minun päälleni Juudalaisilta kannetaan,
Liiatenkin että sinä tiedät kaikki tavat ja Juudalaisten kysymykset: sentähden rukoilen minä sinua, että kärsivällisesti minua kuulisit.
4 Mening dǝslǝpki waⱪitlirimda, yǝni kiqikimdin tartip ɵz elimdǝ, Yerusalemda yürüx-turuxumning ⱪandaⱪ ikǝnliki Yǝⱨudiylarning ⱨǝmmisigǝ ayan.
Kaikki tosin Juudalaiset tietävät minun elämäni hamasta nuoruudesta, kuin se alusta on ollut minun kansani seassa Jerusalemissa:
5 Ular xu dǝslǝpki waⱪtimdin beri meni tonuƣaqⱪa (ǝgǝr halisaidi, xuningƣa guwaⱨliⱪ berǝtti), mening ibadǝt tüzümidiki ǝng tǝlǝpqan mǝzⱨǝpning xǝrtliri boyiqǝ yaxap, yǝni Pǝrisiy bolup ɵmrümni ɵtküzginimni bilidu.
Jotka minun ennen ovat tunteneet, (jos he tahtoisivat todistaa, ) että minä meidän jumalanpalveluksen kaikkein ahkerimman eriseuran jälkeen olin Pharisealainen.
6 Əmdi mǝn Huda ata-bowilirimizƣa ⱪilƣan wǝdigǝ baƣliƣan ümidim tüpǝylidin ⱨazir soraⱪ ⱪiliniwatimǝn.
Ja minä seison nyt tässä oikeuden edessä toivon tähden sen lupauksen päälle, joka Jumalalta on meidän isillemme tapahtunut:
7 Xu [wǝdining] nesiwisigǝ yetixni bizning pütkül on ikki ⱪǝbilimiz keqǝ-kündüz tohtawsiz Hudaƣa ibadǝt ⱪilip ümid ⱪilmaⱪta. I aliyliri, Yǝⱨudiylarning mening üstümdin ⱪilƣan xikayǝtliri dǝl xu ümidkǝ baƣliⱪtur!
Johonka meidän kaksitoistakymmentä sukukuntaa toivovat tulevansa, palvellen Jumalaa yötä ja päivää. Tämän toivon tähden kannetaan Juudalaisilta minun päälleni, rakas kuningas Agrippa.
8 [Halayiⱪ], Huda ɵlgǝnlǝrni tirildürsǝ, nemǝ üqün ixinixkǝ bolmaydu, dǝp ⱪaraysilǝr?
Miksi se luotaan mahdottomaksi uskoa teidän tykönänne, että Jumala kuolleet herättää?
9 Dǝrwǝⱪǝ, ɵzümmu ǝslidǝ Nasarǝtlik Əysaning namiƣa ⱪarxi nurƣun ixlarni ⱪilixim kerǝk dǝp ⱪayil idim
Minä tosin luulin itselläni, että minun piti paljo vastahakoisuutta tekemän Jesuksen Natsarealaisen nimeä vastaan,
10 wǝ Yerusalemda ǝnǝ xundaⱪ ixlarni ⱪilƣanidim. Bax kaⱨinlardin ⱨoⱪuⱪ elip, ɵzüm Hudaning nurƣun muⱪǝddǝs bǝndilirini zindanƣa tutup bǝrgǝn, ular ɵlümgǝ ⱨɵküm ⱪilinƣandimu, ⱨɵkümgǝ awaz ⱪoxⱪanidim.
Niinkuin minä myös tein Jerusalemissa, ja salpasin monta pyhää vankihuoneisiin, kuin minä ylimmäisiltä papeilta olin saanut vallan; ja kuin he tapettiin, mielistyin minä heidän tuomioonsa,
11 Mǝn ⱨǝmmǝ sinagoglarda kɵp ⱪetim ularni izdǝp tepip jazalap, kupurluⱪ gǝp ⱪilixⱪa zorliƣanidim. Mǝn ularƣa tǝlwilǝrqǝ ɵq bolup, ⱨǝtta yaⱪa yurttiki xǝⱨǝrlǝrgǝ berip, ularƣa ziyankǝxlik ⱪilƣanidim.
Ja rankaisin heitä usein jokaisessa synagogassa, ja vaadin heitä pilkkaamaan, ja olin heitä vastaan ylönpalttisesti vimmattu, ja vainosin heitä hamaan ulkokaupunkeihin.
12 Bu ixlarda bolup bax kaⱨinlar bǝrgǝn toluⱪ wǝkillik ⱨoⱪuⱪi bilǝn Dǝmǝxⱪ xǝⱨirigǝ ⱪarap sǝpǝr ⱪiliwatattim.
Jonka tähden minä myös matkustin Damaskuun ylimmäisten pappein voimalla ja käskyllä.
13 Qüx waⱪtida yolda ketiwetip, asmandin qüxkǝn, ⱪuyax nuridinmu küqlük bir nurning ǝtrapimni wǝ billǝ ketiwatⱪanlarni yorutuwǝtkǝnlikini kɵrdüm.
Puolipäivän aikaan, rakas kuningas, näin minä tiellä yhden kirkkauden taivaasta, kirkkaamman kuin auringon paisteen, joka valkeus ympäri valaisi minun ja ne, jotka minun kanssani vaelsivat.
14 Ⱨǝmmimiz yǝrgǝ yiⱪilƣan bolup mǝn ibraniy tilida eytilƣan: «Əy Saul, Saul! Manga nemixⱪa ziyankǝxlik ⱪilisǝn? Seni zihlaxlarƣa ⱪarxi tǝpmiking sǝn üqün tǝs kelidu!» degǝn bir awazni anglidim.
Kuin me siis kaikki maahan lankesimme, kuulin minä äänen puhuvan minulleni ja sanovan Hebrean kielellä: Saul, Saul, miksis minua vainoot? työläs on sinun tutkainta vastaan potkia.
15 Mǝn: — «I Rǝb, sǝn kimsǝn?» dǝp sorisam, Rǝb manga: «Mǝn sǝn ziyankǝxlik ⱪiliwatⱪan Əysadurmǝn!
Niin minä sanoin: Herra, kukas olet? Hän sanoi: minä olen Jesus, jota sinä vainoot.
16 Əmdi ornungdin tur; qünki Mǝn seni sǝn kɵrgǝn ixlarƣa ⱨǝmdǝ Ɵzüm sanga ayan ⱪilinƣinimda kɵridiƣan ixlarƣa hǝziniqi ƣojidar wǝ guwaⱨliⱪ bǝrgüqi boluxⱪa tiklǝx üqün, sanga ayan boldum.
Mutta nouse ylös ja seiso jaloillas: sillä sitä varten minä sinulle ilmestyin, että minä asetan sinun palveliaksi ja niiden todistajaksi, joita sinä näit, niin myös niiden, joita minä vielä sinulle ilmoittava olen.
17 Mǝn seni ɵz hǝlⱪingning ⱨǝm ǝllǝrning ⱪolidin ⱪutⱪuzimǝn — qünki mǝn seni yat ǝlliklǝrning kɵzlirini eqip, ularning ⱪarangƣuluⱪtin yoruⱪluⱪⱪa, Xǝytanning ilkidin Hudaƣa baƣlinixⱪa buruluxi üqün ularning arisiƣa ǝwǝtimǝn. Xuning bilǝn ular gunaⱨlirining kǝqürümigǝ, xundaⱪla Manga etiⱪad ⱪilix arⱪiliⱪ pak-muⱪǝddǝs ⱪilinƣanlarning arisida mirasⱪa muyǝssǝr bolidu» — dedi.
Ja tahdon sinun päästää tästä kansasta ja pakanoista, joiden tykö minä nyt sinun lähetän,
Heidän silmiänsä avaamaan ja heitä pimeydestä valkeuteen kääntämään, että he eriäisivät saatanan vallasta Jumalan tykö, saamaan syntein anteeksiantamista ja perimistä ynnä niiden kanssa, jotka pyhitetään uskon kautta minun päälleni.
19 Xunga, i Agrippa aliyliri, mǝn ǝrxtin kǝlgǝn bu ƣayibanǝ kɵrünüxkǝ itaǝtsizlik ⱪilmidim.
Niin siis, rakas kuningas Agrippa! en minä ollut taivaalliselle näylle kovakorvainen,
20 Bǝlki aldi bilǝn Dǝmǝxⱪ hǝlⱪigǝ, andin Yerusalem xǝⱨiridikilǝrgǝ, pütün Yǝⱨudiyǝ ɵlkisidikilǝrgǝ ⱨǝmdǝ yat ǝlliklǝrgimu, «Towa ⱪilip, Hudaƣa baƣlininglar, xundaⱪla towa ⱪilixⱪa uyƣun ǝmǝllǝrni kɵrsitinglar» dǝp jakarlap hǝwǝr yǝtküzüp kǝldim.
Vaan ilmoitin ensin niille, jotka Damaskussa ja Jerusalemissa ovat ja kaikessa Juudan maakunnassa, ja myös pakanoille, että he parannuksen tekisivät, ja kääntyisivät Jumalan puoleen, ja tekisivät parannuksen kelvollisia töitä.
21 Bu ixlar tüpǝylidin Yǝⱨudiylar meni ibadǝthana ⱨoylisida tutup, muxtlap ɵltürüwǝtmǝkqi boluxti.
Tämän tähden ovat Juudalaiset minun templissä ottaneet kiinni ja tahtoivat minun surmata.
22 Lekin bügüngiqǝ Hudaning yardǝm-mǝditigǝ muyǝssǝr bolup mǝn qing turuwatimǝn, tɵwǝndikilǝr bolsun yuⱪiridikilǝr bolsun ⱨǝmmǝylǝngǝ guwaⱨliⱪ berip kǝldim. Guwaⱨliⱪim dǝl pǝyƣǝmbǝrlǝr ⱨǝm Musa ɵzi bexarǝt ⱪilip eytⱪanliridin baxⱪa nǝrsǝ ǝmǝs —
Mutta Jumalan avun olen minä saanut ja seisonut tähän päivään asti, todistaen sekä pienille että suurille, enkä mitään muuta sanoen kuin mitä prophetat ja Moses ovat sanoneet tulevaksi:
23 demǝk, Mǝsiⱨ jǝzmǝn azab-oⱪubǝt qekip, tunji bolup ɵlümdin tirilgüqi bolup [Yǝⱨudiy] hǝlⱪigǝ ⱨǝm pütkül ǝllǝrgimu yoruⱪluⱪ jakarlaydu.
Että Kristuksen piti kärsimän ja oleman ensimäisen kuolleiden ylösnousemisesta julistamassa valkeutta tälle kansalle ja pakanoille.
24 Pawlus bu ixlarni eytip ɵzini xundaⱪ aⱪlax jawabini bǝrgǝndǝ, Festus yuⱪiri awaz bilǝn uningƣa: — Pawlus, sarang bolupsǝn! Bilimingning kɵpliki ǝⱪlingni azduruptu! — dedi.
Kuin hän näin edestänsä vastasi, sanoi Festus suurella äänellä: Paavali, sinä hulluttelet, suuri oppi hulluttaa sinua.
25 Lekin Pawlus: — Sarang ǝmǝsmǝn, i Festus janabliri, mǝn bǝlki ⱨǝⱪiⱪǝtkǝ uyƣun ⱨǝm salmiⱪi bar sɵzlǝrni jar ⱪilimǝn.
Niin hän sanoi: en minä hulluttele, voimallinen Festus, vaan totuuden ja toimen sanoja puhun.
26 Qünki [Agrippa] aliylirining bu ixlardin hǝwiri bar. Mǝn uningƣa yürǝklik bilǝn oquⱪ sɵzlǝwatimǝn, qünki bu ixlarning ⱨeqⱪaysisining uningdin yoxurun ǝmǝslikigǝ ixinimǝn. Qünki bu ix bulung-puqⱪaⱪlarda ⱪilinƣan ǝmǝs!
Sillä kyllä kuningas nämät tietää, jonka tykönä minä myös rohkiasti puhun, ja en minä luule näistä mitään olevan häneltä salatun: sillä ei tämä ole loukkaassa tapahtunut.
27 — Əy Agrippa aliyliri, ɵzliri pǝyƣǝmbǝrlǝrning eytⱪanliriƣa ixinǝmdila? Mǝn ixinidiƣanliⱪlirini bilimǝn! — dedi.
Uskotkos, kuningas Agrippa, prophetat? minä tiedän, ettäs uskot.
28 Agrippa Pawlusⱪa: — Sǝn meni muxunqilik ⱪisⱪiƣina waⱪitta hristian boluxⱪa ⱪayil ⱪilmaⱪqimusǝn? — dedi.
Niin Agrippa sanoi Paavalille: ei paljo puutu, ettes minua saa kristityksi.
29 Pawlus: — Mǝyli ⱪisⱪa waⱪit iqidǝ yaki uzun waⱪitta bolsun, pǝⱪǝt ɵzlirining ǝmǝs, bǝlki bügün sɵzümni angliƣuqilarning ⱨǝmmisi manga ohxax bolƣay (pǝⱪǝt mǝndiki zǝnjirlǝr silǝrdǝ bolmisun!) dǝp Hudadin tilǝymǝn, — dedi.
Paavali sanoi: minä toivoisin Jumalalta, joko siitä puuttuis vähä eli paljo, että et ainoasti sinä, mutta myös kaikki, jotka minua tänäpänä kuulevat, tulisivat senkaltaiseksi kuin minäkin olen, paitsi näitä siteitä.
30 Xuning bilǝn [Agrippa] han, xundaⱪla waliy, Bǝrniki wǝ ular bilǝn billǝ olturƣanlar orunliridin turup,
Ja kuin hän nämät sanonut oli, nousi kuningas ylös, ja maanvanhin, ja Bernise, ja jotka heidän kanssansa istuneet olivat.
31 [zaldin] qiⱪip, bir-birigǝ: — Bu kixining ɵlümgǝ yaki türmigǝ solaxⱪa tegixlik ⱨeqbir jinayiti yoⱪ ikǝn! — deyixti.
Ja kuin he menivät pois, puhuivat he keskenänsä, sanoen: eipä tämä mies ole mitään tehnyt, mikä kuoleman eli siteet ansainnut on.
32 Agrippa Festusⱪa: — Bu adǝm Ⱪǝysǝrgǝ murajiǝt ⱪilmiƣan bolsa, ⱪoyup berilsǝ bolidikǝntuⱪ! — dedi.
Mutta Agrippa sanoi Festukselle: kyllä tämä mies olis taidettu päästää, ellei hän olisi keisariin turvannut.
