< Rosullarning paaliyǝtliri 22 >

1 — Ⱪerindaxlar wǝ ata-bowilar! Əmdi ɵzümni aⱪlax sɵzlirimgǝ ⱪulaⱪ salƣaysilǝr, — dedi.
Miehet, rakkat veljet ja isät! kuulkaat minun edesvastaustani, jonka minä teille sanon.
2 Ular Pawlusning ibraniy tilida sɵzliginini anglap, tehimu jim boluxti. U sɵzini dawam ⱪildi:
(Kuin he kuulivat hänen Hebrean kielellä heille puhuvan, vaikenivat he enemmin. Ja hän sanoi: )
3 — Mǝn bir Yǝⱨudiy, Kilikiyǝdiki Tarsus xǝⱨiridǝ tuƣuldum; lekin bu xǝⱨǝrdǝ beⱪip qong ⱪilindim, Gamaliyǝlning ⱪol astida ata-bowilirimizƣa tapxurulƣan Tǝwrat ⱪanunining zir-zǝwǝrlirini ⱪoymay ɵginip tǝlim-tǝrbiyǝ aldim. Mǝn silǝrning bügün bolƣininglarƣa ohxax, Huda yoliƣa intayin ⱪizƣin idim.
Minä olen Juudalainen, Tarsossa Kilikiassa syntynyt ja tässä kaupungissa kasvatettu Gamalielin jalkain juuressa, opetettu visusti vanhimpain laissa, ja olin Jumalan puolesta kiivas, niinkuin tekin kaikki olette tänäpänä,
4 Mǝn bu yoldikilǝrni ⱨǝtta ɵltürüxkiqǝ ziyankǝxlik ⱪilip, ularni ǝr-ayal demǝy tutⱪun ⱪilip zindanƣa saldurdum.
Ja olen tätä tietä vainonnut kuolemaan asti, sitoin ja antain ylön vankiuteen sekä miehiä että vaimoja,
5 Bu toƣruluⱪ bax kaⱨin wǝ aliy kengǝxmidiki barliⱪ aⱪsaⱪallarmu manga guwaⱨqidur. Mǝn ulardin Dǝmǝxⱪtiki [Yǝⱨudiy] ⱪerindaxlarƣa yezilƣan hǝtlǝrni tapxuruwelip, xu yǝrdǝ turuwatⱪan bu [yoldikilǝrni] jazalax üqün, ularni tutⱪun ⱪilip Yerusalemƣa apirimǝn dǝp yolƣa qiⱪⱪanidim.
Niinkuin myös ylimmäinen pappi ja koko vanhimpain joukko minun todistajani ovat, joilta minä otin lähetyskirjat veljein tykö, ja vaelsin Damaskuun, että minä ne, jotka siellä olivat, olisin sidottuna tuonut Jerusalemiin rangaistaa.
6 Əmdi xundaⱪ boldiki, sǝpǝr ⱪilip Dǝmǝxⱪkǝ yeⱪinlaxⱪanda, qüxkǝ yeⱪin, tuyuⱪsiz asmandin küqlük bir nur qüxüp, ǝtrapimni yorutuwǝtti.
Niin tapahtui minun matkassa ollessani ja lähestyissäni Damaskua puolipäivän aikaan, että suuri kirkkaus valaisi äkisti taivaasta minua ympäri.
7 Mǝn yǝrgǝ yiⱪilip kǝttim, andin manga: «Saul, Saul, Manga nemixⱪa ziyankǝxlik ⱪilisǝn?» degǝn awazni anglidim.
Ja minä lankesin maahan ja kuulin äänen minulle sanovan: Saul, Saul, miksis minua vainoot?
8 «I Rǝb, sǝn kimsǝn?» dǝp sorisam, U manga: — «Mǝn sǝn ziyankǝxlik ⱪiliwatⱪan Nasarǝtlik Əysadurmǝn!» dedi.
Niin minä vastasin: kuka sinä olet, Herra? Hän sanoi minulle: minä olen Jesus Natsaretista, jota sinä vainoot.
9 Mǝn bilǝn billǝ mengiwatⱪanlar u nurni kɵrgǝn bolsimu, lekin manga ⱪilƣan sɵzlǝrni qüxǝnmidi.
Mutta ne, jotka minun kanssani olivat, näkivät kyllä kirkkauden ja peljästyivät, vaan ei he hänen ääntänsä kuulleet, joka minua puhutteli.
10 Mǝn yǝnǝ, «I Rǝb, nemǝ ⱪilixim kerǝk?» dǝp sorisam, Rǝb manga, «Ornungdin tur, Dǝmǝxⱪⱪǝ kir, xu yǝrdǝ sǝn ada ⱪilix bekitilgǝn ixlarning ⱨǝmmisi toƣruluⱪ sanga eytip berilidu!» dedi.
Niin minä sanoin: Herra, mitä minun pitää tekemän? Mutta Herra sanoi minulle: nouse ja mene Damaskuun, ja siellä sinulle sanotaan kaikki, mitä sinun on säätty tehdäkses.
11 Ⱨeliⱪi nurning julaliⱪidin kɵzlirim kɵrmǝs bolup ⱪaldi. Yenimdikilǝr ⱪolumdin yetǝklǝp, Dǝmǝxⱪⱪǝ elip kirdi.
Ja koska en minä nähnyt sen valkeuden kirkkauden tähden, talutettiin minä käsistä niiltä, jotka minun kanssani olivat, ja tulin Damaskuun.
12 U yǝrdǝ Tǝwrat ⱪanuniƣa ihlas baƣliƣan, Dǝmǝxⱪtiki barliⱪ Yǝⱨudiylarning ⱨɵrmitigǝ sazawǝr bolƣan Ananiyas isimlik bir kixi bar idi.
Ja siellä oli jumalinen mies lain jälkeen, Ananias niemeltä; hänellä oli hyvä todistus kaikilta Juudalaisilta, jotka siellä asuivat.
13 U kelip, yenimda turup: «Ⱪerindax Saul, bexingni kɵtürüp ⱪara!» dedi. Mǝn xuan beximni kɵtürüp ⱪarap uni kɵrdum.
Hän tuli minun tyköni, seisoi ja sanoi minulle: rakas veljeni Saul, saa sinun näkös jälleen. Ja minä katsoin sillä hetkellä hänen päällensä.
14 U manga: «Ata-bowilirimizning Hudasi seni iradisini bilixing, Ⱨǝⱪⱪaniy Bolƣuqini kɵrüxüng wǝ uning aƣzidin qiⱪⱪan awazni anglixing üqün alliⱪaqan tallidi.
Niin hän sanoi: meidän isäimme Jumala on sinun valmistanut, että sinun pitää tunteman hänen tahtonsa, ja näkemän vanhurskaan, ja kuuleman ääntä hänen suustansa.
15 Qünki sǝn pütün insanlar aldida kɵrgǝn-angliƣanliringƣa Uning guwaⱨqisi bolisǝn!
Sillä sinun pitää oleman hänen todistajansa kaikkein ihmisten edessä niistä, joita sinä nähnyt ja kuullut olet.
16 Xundaⱪ ikǝn, sǝn yǝnǝ nemigǝ ⱨayal bolisǝn? Ornungdin turup, Uning namiƣa nida ⱪilip qɵmüldürülüp, gunaⱨliringni yuƣuzƣin!» dedi.
Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.
17 Xundaⱪ boldiki, Yerusalemƣa ⱪaytip kǝlginimdin keyin, ibadǝthanida dua ⱪiliwatⱪinimda, bir ƣayibanǝ kɵrünüx meni oruwaldi
Niin tapahtui, kuin minä Jerusalemiin palasin ja rukoilin templissä, että minä tulin horroksiin,
18 wǝ [Rǝbning] manga: «Qapsan bol, Yerusalemdin dǝrⱨal kǝt. Qünki ular sening manga ⱪilƣan guwaⱨliⱪingni ⱪobul ⱪilmaydu!» dǝwatⱪanliⱪini kɵrdüm.
Ja näin hänen minulle sanovan: riennä ja lähde kiiruusti Jerusalemista; sillä ei he ota vastaan sinun todistustas minusta.
19 Mǝn, «I Rǝb, ular mening Sanga etiⱪad ⱪilƣanlarni zindanƣa solap, ⱨǝrbir sinagoglarƣa kirip ularni urƣanliⱪimni bilidu.
Ja minä sanoin: Herra, itse he tietävät, että minä panin torniin ja pieksin jokaisessa synagogassa niitä, jotka sinun päälles uskoivat.
20 Sening guwaⱨqing bolƣan Istipanning ⱪeni tɵkülginidǝ, mǝnmu yenida turup uni ɵltürgǝnlǝrning ⱪilmixliriƣa ⱪoxulup, ularning kiyimlirigǝ ⱪarap bǝrdim!» — dedim.
Ja kuin Stephanin sinun palvelias veri vuodatettiin, olin minä myös siinä läsnä, ja mielistyin hänen kuolemaansa, ja vartioitsin niiden vaatteita, jotka hänen tappoivat.
21 Biraⱪ u manga: «Kǝtkin! Seni yiraⱪtiki ǝllǝrgǝ ǝwǝtimǝn!» — dedi.
Ja hän sanoi minulle: mene, sillä minä lähetän sinun kauvas pakanain tykö.
22 Pawlus muxu sɵzni degüqǝ halayiⱪ uningƣa ⱪulaⱪ seliwatatti. Lekin buni anglap ular awazini kɵtürüp: — Undaⱪ bir kixi yǝr yüzidin yoⱪitilsun! U tirik turuxⱪa layiⱪ ǝmǝs! — dǝp quⱪan selixti.
Ja he kuulivat häntä tähän sanaan asti, niin he korottivat äänensä ja sanoivat: ota pois senkaltainen ihminen maan päältä; sillä ei hänen ole luvallinen elää.
23 Ular qirⱪirixip, qapan-yepinqilirini selip taxlap, topa-qang soruwatⱪanda,
Ja kuin he niin huusivat, heittelivät vaatteitansa ja paiskasivat tomua tuuleen,
24 mingbexi Pawlusni ⱪǝl’ǝgǝ elip kirip ketixkǝ ǝmr ⱪiliwidi, halayiⱪning uningƣa nemǝ üqün bundaⱪ quⱪan salidiƣanliⱪini eniⱪlax üqün lǝxkǝrlirigǝ uni ⱪamqilap soraⱪ ⱪilixni buyrudi.
Antoi sodanpäämies hänen viedä leiriin, ja käski piestä ja tutkittaa, että hän olis saanut tietää, minkätähden hänen päällensä niin huudettiin.
25 Lekin ular Pawlusni ⱪamqilax üqün ƣulaqlitip baƣliƣanda, u yenida turƣan yüzbexiƣa: — Bir Rim puⱪrasini jinayiti bekitilmǝyla ⱪamqilixinglar ⱪanunƣa uyƣunmu? — dedi.
Kuin hän häntä nuorilla sitoi, sanoi Paavali sadanpäämiehelle, joka läsnä seisoi: onkos teidän kohtuullinen Roomalaista hosua ilman tuomitsematta?
26 Bu sɵzni angliƣan yüzbexi mingbexining aldiƣa berip: — Siz nemǝ ix ⱪilay dǝwatisiz? Qünki u kixi Rim puⱪrasi ikǝn! — dedi.
Kuin sadanpäämies sen kuuli, meni hän sodanpäämiehen tykö, ilmoitti hänelle ja sanoi: mitäs tahdot tehdä? sillä tämä mies on Roomalainen.
27 Mingbexi Pawlusning aldiƣa berip, uningdin: — Manga eytⱪin, sǝn rasttinla Rim puⱪrasimu? — dǝp soridi. — Rast, dedi u.
Niin sodanpäämies meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: sanos minulle, oletko sinä Roomalainen? Hän sanoi: olen niinkin.
28 — Mǝn naⱨayiti yuⱪiri baⱨada muxu puⱪraliⱪⱪa igǝ boldum, — dedi mingbexi. Pawlus: Əmma mǝn tuƣuluxumdinla xundaⱪ! — dedi.
Ja sodanpäämies vastasi: minä olen suurella rahalla tämän kaupungin oikeuden voittanut. Mutta Paavali sanoi: minä olen myös syntynyt (Roomalainen.)
29 Xuning bilǝn, uni soraⱪⱪa tartmaⱪqi bolƣan lǝxkǝrlǝr dǝrⱨal uningdin ɵzlirini qǝtkǝ aldi. Mingbeximu uning Rim puⱪrasi ikǝnlikini bilip, uni baƣlatⱪanliⱪi tüpǝylidin ⱪorⱪup kǝtti.
Ja he läksivät kohta hänen tyköänsä tutkimasta. Ja sodanpäämies rupesi pelkäämään, sittekuin hän sai tietää, hänen Roomalaisen olevan, että hän hänen sitonut oli.
30 Mingbexi Yǝⱨudiylarning Pawlusning üstidin ⱪilƣan xikayitining ⱨǝⱪiⱪiy sǝwǝbini bilix üqün, ǝtisi uni yexip, bax kaⱨinlar wǝ pütün aliy kengǝxmidikilǝrning bir yǝrgǝ yiƣilixini buyrudi. Andin Pawlusni elip kelip, ularning aldiƣa turƣuzdi.
Mutta toisena päivänä tahtoi hän visummasti tietää, minkätähden hänen päällensä Juudalaisilta kannettiin, ja päästi hänen siteistä, ja käski ylimmäiset papit ja kaiken heidän raatinsa tulla kokoon, ja antoi Paavalin tulla heidän eteensä.

< Rosullarning paaliyǝtliri 22 >