Tesalonikaliⱪlarƣa 2 2
1 I ⱪerindaxlar, Rǝbbimiz Əysa Mǝsiⱨning ⱪayta kelixi, xundaⱪla bizning Uning bilǝn bir yǝrgǝ jǝm ⱪiliniximiz toƣrisida silǝrdin xuni ɵtünümizki,
Mutta me rukoilemme teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen tulemisen ja meidän kokoontumisemme kautta hänen tykönsä,
2 Əgǝr silǝr «mǝlum roⱨtin kǝlgǝn wǝⱨiy»din bolsun, birsining sɵz-tǝlimidin bolsun yaki «bizning namimizda» yezilƣan mǝlum hǝtlǝrdin bolsun «Rǝbning küni yetip kǝldi» degǝn sɵzni anglisanglar, jiddilixip ⱨoduⱪup kǝtmǝnglar yaki dǝkkǝ-dükkigǝ qüxmǝnglar!
Ettette aivan nopiasti teitänne salli teidän mielestänne kääntää pois eli peljätettää, ei hengen, eikä puheen, eikä kirjan kautta, niin kuin se meiltä lähetetty olis, niinkuin Kristuksen päivä jo käsissä olis.
3 Bu ixlarda ⱨǝrⱪandaⱪ adǝmning ⱨǝrⱪandaⱪ usul bilǝn silǝrni aldixiƣa yol ⱪoymanglar; qünki awwal «[qong] yenix» bolup, andin «gunaⱨiy adǝm», yǝni «ⱨalakǝtkǝ mǝⱨkum ⱪilinƣuqi adǝm» axkarilanmiƣuqǝ, axu kün kǝlmǝydu.
Älkäät antako kenenkään teitänne vietellä millään tavalla; sillä ei hän ennen tule kuin luopumus tapahtuu ja synnin ihminen ilmoitetaan, kadotuksen lapsi,
4 Xu adǝm huda dǝp atalƣanƣa yaki kixilǝr qoⱪunidiƣan ⱨǝrⱪandaⱪ nǝrsilǝrgǝ ⱪarxi qiⱪip, ɵzini ⱨǝmmidin üstün ⱪilip kɵrsitidu; u xundaⱪ ⱪilip Hudaning ibadǝthanisida olturuwelip, ɵzini Huda dǝp kɵrsitip jakarlaydu.
Joka on vastaanseisoja, ja korottaa itsensä kaikkein päälle, mikä jumalaksi taikka jumalanpalveluksi kutsutaan, niin että hän istuttaa itsensä Jumalan templiin niinkuin Jumala, ja tekee itsensä jumalaksi.
5 Mǝn silǝr bilǝn billǝ bolƣan waⱪtimda bularni silǝrgǝ eytⱪinim esinglarda bardu?
Ettekö te muista, että minä teidän tykönänne ollessani näitä jo teille sanoin?
6 Wǝ uning bǝlgilǝngǝn waⱪti-saiti kǝlmigüqǝ axkarilanmasliⱪi üqün, nemining uni tosup turuwatⱪanliⱪi silǝrgǝ mǝlum.
Ja mikä nyt estää, te tiedätte, että hän pitää ajallansa ilmoitettaman.
7 Qünki «ⱪanunni yoⱪatⱪuqi sirliⱪ küq» alliⱪaqan yoxurun ⱨǝrikǝt ⱪilmaⱪta; lekin bu ixlarni ⱨazirqǝ tosup keliwatⱪan birsi bardur; U otturidin qiⱪⱪuqǝ xundaⱪ tosuⱪluⱪ peti turidu;
Sillä hän nyt pahuutta vaikuttaa salaisesti, ainoastaan että se, mikä nyt estää, tulee pois.
8 andin axu «ⱪanunni yoⱪatⱪuqi» axkarilinidu; biraⱪ Rǝb Əysa aƣzidiki nǝpisi bilǝnla uni yutuwetidu, kǝlgǝn qaƣdiki parlaⱪ nuri bilǝn uni yoⱪ ⱪiliwetidu.
Ja silloin se pahanilkinen ilmoitetaan, jonka Herra suunsa hengellä tappaa, ja tekee hänen kanssansa lopun, tulemisensa ilmoituksen kautta,
9 «Ⱪanunni yoⱪatⱪuqi»ning mǝydanƣa qiⱪixi Xǝytanning pǝntliri bilǝn bolidu, u ⱨǝr türlük küq-ⱪudrǝt, mɵjizǝ wǝ yalƣan karamǝtlǝrni kɵrsitip,
Jonka tulemus saatanan vaikutuksen jälkeen tapahtuu, kaikella voimalla ja merkeillä ja petollisilla ihmeillä,
10 ⱨalakǝtkǝ yüzlǝngǝnlǝrni azduridiƣan ⱨǝrhil ⱪǝbiⱨ ⱨiylǝ-mikirlǝrni ixlitidu. Ularning ⱨalakǝt aldida turuwatⱪanliⱪining sǝwǝbi ɵzlirini nijatⱪa yetǝklǝydiƣan ⱨǝⱪiⱪǝtni sɵymǝy, uningƣa ⱪǝlbidin orun bǝrmǝslikidindur.
Ja kaikella vääryyden petoksella niiden seassa, jotka kadotukseen tulevat, ettei he rakkautta totuuden puoleen ottaneet, autuaaksi tullaksensa.
11 Xu sǝwǝbtin, Huda ularƣa yalƣanqiliⱪⱪa ixǝnsun dǝp ⱨǝⱪiⱪǝttin qǝtnitidiƣan bir küq ǝwǝtidu.
Sentähden on Jumala heille lähettävä väkevän eksytyksen, niin että he valheen uskovat:
12 Nǝtijidǝ, ⱨǝⱪiⱪǝtkǝ ixǝnmǝy, bǝlki ⱪǝbiⱨlikni hursǝnlik dǝp bilgǝnlǝrning ⱨǝmmisi jazaƣa mǝⱨkum ⱪilinidu.
Että ne kaikki tuomittaisiin, jotka ei totuutta uskoneet, vaan vääryyteen suostuvat.
13 Lekin, ǝy, Rǝb sɵygǝn ⱪerindaxlar, biz silǝr üqün ⱨǝrdaim Hudaƣa tǝxǝkkür eytiximizƣa toƣra keliduki, Huda Roⱨning wasitisidǝ pak-muⱪǝddǝs ⱪilinixinglar wǝ ⱨǝⱪiⱪǝtkǝ ixinixinglar arⱪiliⱪ silǝrni nijatⱪa erixixkǝ muⱪǝddǝmdila talliwaldi.
Mutta meidän pitää aina teidän edestänne Jumalaa kiittämän, rakkaat veljet Herrassa, että Jumala on teidät alusta autuuteen valinnut, Hengen pyhityksen kautta ja totuuden uskossa,
14 U biz yǝtküzgǝn hux hǝwǝr arⱪiliⱪ silǝrni xu nijatⱪa, yǝni Rǝbbimiz Əysa Mǝsiⱨning xan-xǝripigǝ erixixkǝ qaⱪirdi.
Johonka hän teitä meidän evankeliumin kautta kutsunut on, meidän Herran Jesuksen Kristuksen kunnian omaisuuteen.
15 Xuning üqün, ǝy ⱪerindaxlar, tapan tirǝp turunglar, biz silǝrgǝ eƣizqǝ yaki hǝt arⱪiliⱪ yǝtküzgǝn tǝlimni qing tutunglar!
Niin olkaat siis, rakkaat veljet, pysyväiset ja pitäkäät ne säädyt, jotka te oppineet olette, olkoon se meidän saarnastamme taikka kirjastamme.
16 Əmdi Rǝbbimiz Əysa Mǝsiⱨning Ɵzi wǝ bizni sɵygǝn, meⱨir-xǝpⱪǝt bilǝn mǝnggülük riƣbǝt-tǝsǝlli ⱨǝm güzǝl ümid ata ⱪilƣan Huda’Atimiz (aiōnios g166)
Mutta itse meidän Herra Jesus Kristus, ja Jumala ja meidän Isämme, joka meitä rakasti ja antoi meille ijankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon armon kautta, (aiōnios g166)
17 ⱪǝlbinglarni riƣbǝtlǝndürgǝy ⱨǝmdǝ silǝrni ⱨǝrbir güzǝl ix ⱪilixta, ⱨǝrbir yahxi sɵzlǝrni yǝtküzüxtǝ küqlǝndürgǝy!
Lohduttakoon teidän sydämenne, ja teitä kaikkinaisessa opissa ja hyvässä työssä vahvistakoon!
