Korintliⱪlarƣa 2 10
1 Əmma ɵzüm, silǝr bilǝn billǝ bolƣanda muamilisi yumxaⱪ, lekin silǝrdin ayrilƣanda silǝrgǝ ⱪarita ⱪattiⱪ ⱪolluⱪ dǝp ⱪaralƣan mǝnki Pawlus Mǝsiⱨning yuwax-mɵminliki wǝ mulayimliⱪi bilǝn silǝrdin ɵtünümǝn,
Mutta minä Paavali neuvon teitä Kristuksen siveyden ja vakuuden tähden, minä, joka teidän tykönänne ollessani kehno olen, vaan poissa ollessani olen rohkia teitä vastaan.
2 — xuni tǝlǝp ⱪilimǝnki, yeninglarƣa barƣinimda, bizni «ǝtlǝr boyiqǝ mangƣanlar!» dǝp guman bilǝn ⱪaraydiƣan bǝzilǝrgǝ ⱪarita oyliƣinimdǝk ⱪattiⱪ ⱪolluⱪ ⱪilixⱪa meni mǝjbur ⱪilmanglar;
Mutta minä rukoilen teitä, ettei minua vaadittaisi rohkiaksi tykönä ollessani, niinkuin minulla luullaan rohkeus muutamia vastaan olevan, jotka meidän luulevat lihan jälkeen vaeltavan.
3 gǝrqǝ biz insaniy ǝtlǝrdǝ yürsǝkmu, biz ǝtlǝr boyiqǝ jǝng ⱪilmaymiz.
Sillä ehkä me lihassa vaellamme, emmepä me sentähden lihan jälkeen sodi.
4 Qünki jǝng ⱪorallirimiz ǝtkǝ tǝwǝ ⱪorallar ǝmǝs, bǝlki Huda tǝripidin ⱪorƣan-istiⱨkamlarni gumran ⱪilix küqigǝ igǝ ⱪilinƣan ⱪorallardur;
Sillä meidän sota-aseemme ei ole lihalliset, vaan väkevät Jumalan edessä kukistamaan varjeluksia.
5 biz ular bilǝn bǝs-munazirilǝrni wǝ Hudani tonuxⱪa ⱪarxilixixⱪa turƣan ⱨǝrⱪandaⱪ ⱨakawur tosalƣuni gumran ⱪilimiz, xundaⱪla ⱨǝrbir oy-hiyallarni Mǝsiⱨkǝ beⱪindurup itaǝt ⱪilixⱪa kǝltürimiz;
Ja me maahan lyömme aivoitukset ja kaiken korkeuden, joka hänensä korottaa Jumalan tuntemista vastaan, ja vangiksi otamme kaiken ajatuksen Kristuksen kuuliaisuuden alle,
6 silǝr toluⱪ itaǝt ⱪilƣandin keyin, [aranglarda] ⱪandaⱪ itaǝtsizlik ⱪalƣan bolsa bularni jazalaxⱪa tǝyyarmiz.
Ja olemme valmiit kostamaan kaikkea kovakorvaisuutta, kuin teidän kuuliaisuutenne täytetään.
7 Silǝr pǝⱪǝt kɵz aldinglardiki ixlarƣila ⱪaraydikǝnsilǝr. Əgǝr birsi ɵzini Mǝsiⱨkǝ tǝwǝmǝn dǝp ⱪarisa, u yǝnǝ xuning üstigǝ oylansunki, u Mǝsiⱨkǝ tǝwǝ bolƣiniƣa ohxax, bizmu Uningƣa tǝwǝdurmiz.
Katsotteko te niiden jälkeen, mitkä silmäin edessä ovat? Jos joku uskaltaa sen päälle, että hän on Kristuksen oma, se ajatelkaan itsellänsä, että niinkuin hän on Kristuksen oma, niin olemme mekin Kristuksen omat.
8 Qünki, Rǝb tǝripidin silǝrni nabut ⱪilix üqün ǝmǝs, bǝlki etiⱪadinglarni ⱪurux üqün bizgǝ amanǝt ⱪilinƣan ⱨoⱪuⱪimiz toƣruluⱪ tehimu kɵp ziyadirǝk mahtansammu, buningda ⱨeq yǝrgǝ ⱪarap ⱪalmaymǝn;
Sillä jos minä vielä enemmän kerskaisin meidän vallastamme, jonka Herra meille antanut on teidän parannukseksenne, ja ei kadotukseksenne, enpä minä häpeäisi,
9 ǝmdi mǝn pǝⱪǝt hǝtlǝrdila silǝrni ⱪorⱪatmaⱪqi ǝmǝsmǝn;
Etten minä näkyisi teitä lähetyskirjoilla peljättäväni.
10 qünki bǝzilǝr: «Uning hǝtliri dǝrwǝⱪǝ wǝzinlik ⱨǝm küqlük; lekin u yetip kǝlgǝndǝ salapǝtsiz, gepining tutami yoⱪ bolidu» deyixidu.
Sillä lähetyskirjat (sanovat he) ovat raskaat ja väkevät, mutta ruumiillinen läsnäolemus on heikko ja puhe on ylönkatsottu.
11 Əmdi bundaⱪ hiyal ⱪilƣuqilar xuni bilip ⱪoysunki, biz yiraⱪta bolƣinimizda hǝtlǝrdiki sɵzimiz ⱪandaⱪ bolƣan bolsa biz yetip barƣinimizda ǝmǝliyitimizmu xundaⱪ bolidu.
Senkaltainen ajatelkaan, että niinkuin me olemme lähetysvirkain kautta sanoissa poissa-ollessamme, niin me myös olemme itse työllä läsnä-ollessamme.
12 Qünki biz ɵzimizni ɵzini ⱪaltis qaƣlaydiƣanlar bilǝn bir ⱪatarƣa ⱪoyuxⱪa yaki ular bilǝn selixturuxⱪa petinmaymiz; xundaⱪ kixilǝr ɵzlirini ɵzlirining ɵlqimi bilǝn ɵlqǝp, ɵzlirini ɵzliri bilǝn selixturidiƣan bolup, ⱨǝⱪiⱪǝtǝn ǝⱪilsizlardindur.
Sillä emmepä me rohkene meitämme lukea eli verrata niihin, jotka itsiänsä ylistävät; mutta että he itse heillänsä heitänsä mittaavat ja pitävät ainoastaan itse heistänsä, niin ei he mitään ymmärrä.
13 Biz ǝmdi ɵzimizgǝ bekitilgǝn ɵlqǝmdin ⱨalⱪip mahtinip yürginimiz yoⱪ. Biz bǝlki ⱨǝmmini ɵlqigüqi Huda bizgǝ bekitkǝn hizmǝt dairisidiki ɵlqǝm, yǝni silǝrning [hizmitinglarƣimu] yetidiƣan ɵlqǝm bilǝn pǝhirlinimiz.
Mutta emme meitämme kerskaa ylitse määrän, vaan ainoastaan kohtuullisen määrätyn mitan jälkeen, jonka Jumala meille mitannut on, joka myös teihinkin ulottuu.
14 Qünki ɵlqimi silǝrning hizmitinglarƣa yǝtmǝydiƣan kixilǝrdǝk, [hizmitinglarda bolƣinimizda] dairimizdin ⱨalⱪip kǝtmǝymiz, qünki biz Mǝsiⱨning hux hǝwirini yǝtküzüxtǝ [birinqi bolup] yeninglarƣimu kǝlduⱪ.
Sillä emmepä me itsiämme leviämmältä anna ulos kuin sopii, niinkuin emme oliskaan teihin ulottuneet; sillä me olemme jo hamaan teidän tykönne Kristuksen evankeliumilla tulleet.
15 Biz hizmǝt dairimizdin ⱨalⱪip, baxⱪilarning singdürgǝn japa-ǝjirliri bilǝn mahtanƣinimiz yoⱪ; lekin biz silǝrning iman-etiⱪadinglar ɵskǝnseri aranglardiki hizmitimiz bizgǝ bekitilgǝn dairimiz iqidǝ tehimu ziyadǝ kengǝytilsun dǝp ümid ⱪilimiz;
Ja emme kerskaa meitämme ylitse määrän vieraissa töissä; vaan me toivomme, kuin teidän uskonne kasvaa teissä, että mekin meidän määrämme jälkeen tahdomme levitä yltäkylläisesti,
16 xundaⱪ bolƣanda, biz silǝrdin tehimu yiraⱪ yǝrlǝrgǝ hux hǝwǝrni yǝtküzüp jakarlaydiƣan bolimiz; tǝyyarƣa ⱨǝyyar bolup, baxⱪilarning dairisidiki hizmǝt ǝjri bilǝn mahtinix bizgǝ yat.
Evankeliumia saarnaamaan niille, jotka tuolla puolen teitä asuvat: emmekä meitämme kerskaa niistä, jotka vieraan mitan jälkeen valmistetut ovat.
17 Əmma «Pǝhirlinip mahtiƣuqi bolsa Rǝbdin pǝhirlinip mahtixi kerǝk!».
Mutta joka kerskaa, se kerskatkaan Herrassa;
18 Qünki ɵzini tǝripligüqi ǝmǝs, bǝlki Rǝb tǝripligǝn kixi ⱨǝⱪiⱪǝtǝn layaⱪǝtliktur.
Sillä joka itsiänsä kiittää, ei se ole koeteltu, vaan se, jota Herra kiittää.
