Zebur 57
1 Neghmichilerning béshigha tapshurulup, «Halak qilmighaysen» dégen ahangda oqulsun dep, Dawut yazghan «Mixtam» küyi, (u Saul padishahtin qéchip, öngkürde yoshurunuwalghan chaghda yézilghan): — I Xuda, manga shepqet körsetkeysen, Manga shepqet körsetkeysen, Chünki jénim Séni panahim qildi. Mushu balayi’apet ötüp ketküche, qanatliring sayiside panah tapimen.
Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut, kuin hän Saulin edestä pakeni luolaan. Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni uskaltaa, ja sinun siipeis varjon alle minä turvaan siihenasti, että ahdistukset ohitse käyvät.
2 Xudagha, yeni Hemmidin Aliy Bolghuchigha, Özüm üchün hemmini orunlaydighan Tengrige nida qilimen;
Minä huudan korkeimman Jumalan tykö, sen Jumalan tykö, joka minun vaivani päälle lopun tekee.
3 U ershtin yardem ewetip méni qutquzidu; Manga qarap nepsi yoghinap, méni qoghlawatqanlarni U reswa qilidu; (Sélah) Xuda Öz méhir-shepqiti we heqiqitini ewetidu!
Hän lähettää taivaasta, ja varjelee minua, ja antaa ne häpiään tulla, jotka minua tahtovat niellä ylös, (Sela) lähettäköön Jumala armonsa ja totuutensa.
4 Jénim shirlar arisida qaldi; Men nepisi yalqun kebi bolghanlar arisida yatimen! Adem baliliri — Ularning chishliri neyze-oqlardur, Ularning tili — ötkür qilichtur!
Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niinkuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka.
5 I Xuda, ershlerdin yuqiri ulughlan’ghaysen, Shan-sheriping yer yüzini qaplighay!
Korota itses, Jumala, taivasten ylitse ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.
6 Ular qedemlirimge tor qurdi; Jénim égilip ketti; Ular méning yolumgha orek kolighanidi, Lékin özliri ichige chüshüp ketti.
Verkon he virittivät minun käymiseni eteen, ja minun sieluni vältti: kuopan he kaivoivat minun eteeni, ja siihen he itse lankesivat, (Sela)
7 Iradem ching, i Xuda, iradem ching; Men medhiye naxshilarni éytip, Berheq Séni küyleymen!
Valmis on sydämeni, Jumala, valmis on sydämeni veisaamaan ja kiittämään.
8 Oyghan, i rohim! I neghme-sazlirim, oyghan! Men seher quyashinimu oyghitimen!
Herää kunniani, herää psaltari ja kantele, varhain minä tahdon herätä.
9 Men xelq-milletler arisida séni ulughlaymen, i Reb; Eller arisida Séni küyleymen!
Herra, sinua minä tahdon kiittää kansain seassa, ja veisata pakanain seassa.
10 Chünki özgermes muhebbiting ershlerge yetküdek ulughdur; Heqiqiting bulutlargha taqashti.
Sillä sinun armos on suuri hamaan taivaisiin asti, ja sinun totuutes pilviin asti.
11 I Xuda, ershlerdin yuqiri ulughlan’ghaysen, Shan-sheriping yer yüzini qaplighay!
Korota itses, Jumala, taivasten ylitse, ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.
