Zebur 2

1 Eller némishqa chuqan salidu? Néme üchün xelqler bikardin-bikar suyiqest oylaydu?

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

2 Dunyadiki padishahlar sepke tizilip, Emeldarlar qara niyet eyliship, Perwerdigar we Uning Mesihi bilen qarshiliship: —

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

3 «Ularning cheklimilirini chörüwéteyli, Ularning asaretlirini buzup tashlayli!» — déyishidu.

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

4 Asmanda olturghuchi külidu, Reb ularni mazaq qilidu;

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

5 Hem achchiqida ulargha sözlep, Qehri bilen ularni wehimige sélip: —

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

6 «Özüm bolsam Zionda, yeni muqeddes téghimda, Özüm mesih qilghan padishahni tiklidim».

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

7 «Men [ershtiki] permanni jakarlaymenki, Perwerdigar manga: — «Sen Méning oghlum; Özüm séni bügünki künde tughuldurdum;

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

8 Mendin sora, Men sanga miras bolushqa ellerni, Teelluqung bolushqa yer yüzini chet-chetlirigiche bérimen;

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

9 Sen tömür tayaq bilen ularni bitchit qiliwétisen; Sapal chinini kukum-talqan qilghandek, sen ularni pare-pare qiliwétisen» — dédi».

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

10 Emdi, hey padishahlar, eqildar bolunglar! Jahandiki soraqchilar sawaq élinglar;

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

11 Perwerdigardin qorqush bilen uning xizmitide bolunglar; Titrek ichide xushallininglar!

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

12 Oghulning ghezipining qozghalmasliqi üchün, Uni söyünglar; Chünki uning ghezipi sella qaynisa, Yolunglardila halak bolisiler; Uninggha tayan’ghanlar neqeder bextliktur!

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.