< Псалми 139 >

1 Для дириґента хору. Псалом Давидів.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
2 Ти знаєш сиді́ння моє та встава́ння моє, думку мою розумієш здале́ка.
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
3 Доро́гу мою та лежа́ння моє виміря́єш, і Ти всі путі́ мої знаєш, —
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
4 бо ще сло́ва нема на моїм язиці́, а вже, Господи, знаєш те все!
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
5 Оточи́в Ти мене ззаду й спере́ду, і руку Свою надо мною поклав.
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
6 Дивне знання́ над моє розумі́ння, високе воно, — я його не подола́ю!
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
7 Куди я від Духа Твого піду́, і куди я втечу́ від Твого лиця?
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
8 Якщо я на небо зійду́, — то Ти там, або постелю́ся в шео́лі — ось Ти! (Sheol h7585)
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol h7585)
9 Понесу́ся на кри́лах зірни́ці, спочи́ну я на кінці моря,
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
10 — то рука Твоя й там попрова́дить мене, і мене буде трима́ти прави́ця Твоя!
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
11 Коли б я сказав: „Тільки те́мрява вкриє мене, і ніч — світло для мене“,
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
12 то мене не закриє від Тебе і те́мрява, і ніч буде світити, як день, і темно́та — як світло!
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
13 Бо Ти вчинив нирки мої, Ти ви́ткав мене в утро́бі матері моєї, —
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
14 Прославляю Тебе, що я дивно утво́рений! Дивні діла́ Твої, і душа моя відає ве́льми про це!
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
15 І кості мої не сховались від Тебе, бо я вчи́нений був в укритті́, я ви́тканий був у глиби́нах землі!
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
16 Мого за́родка бачили очі Твої, і до книги Твоєї записані всі мої члени та дні, що в них були вчи́нені, коли жодного з них не було́...
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
17 Які дорогі́ мені стали думки́ Твої, Боже, як побі́льшилося їх число, -
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
18 перелі́чую їх, — численні́ші вони від піску́! Як пробу́джуюся, — то я ще з Тобою.
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
19 Якби, Боже, врази́в Ти безбожника, а ви, кровожерці, відступітесь від мене!
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
20 Вони називають підсту́пно Тебе, Твої вороги на марно́ту пускаються!
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
21 Отож, ненави́джу Твоїх ненави́сників, Господи, і Твоїх заколо́тників бри́джусь:
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
22 повною не́навистю я нена́виджу їх, вони стали мені ворогами!
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
23 Ви́пробуй, Боже, мене, — і пізнай моє серце, досліди́ Ти мене, — і пізнай мої за́думи,
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
24 і побач, чи не йду я дорогою злою, і на вічну дорогу мене попрова́дь!
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

< Псалми 139 >