Nnwom 91

1 Deɛ ɔte Ɔsorosoroni no hintabea bɛhome wɔ Otumfoɔ no nwunu mu.

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

2 Mɛse Awurade sɛ, “Woyɛ me dwanekɔbea ne mʼabankɛseɛ, me Onyankopɔn a mewɔ wo mu ahotosoɔ.”

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

3 Ampa ara, ɔbɛgye wo afiri fidisumfoɔ afidie mu ne owuyadeɛ mu.

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

4 Ɔde ne ntakra bɛkata wo so; na ne ntaban ase na wobɛnya dwanekɔbea; ne nokorɛ bɛyɛ wo banbɔ ne wo kyɛm.

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

5 Worensuro anadwo mu ahunahuna, anaa bɛmma a ɛtu awia,

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

6 anaa owuyadeɛ a ɛba esum mu, anaa ɔyaredɔm a ɛsɛe owigyinaeɛ.

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

7 Apem bɛtotɔ wo nkyɛn mu, na ɔpedu bɛtotɔ wo nifa, nanso, wo deɛ, ɛrenka wo.

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

8 Wʼani nko ara na wode bɛhwɛ na woahunu nnebɔneyɛfoɔ asotwe.

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

9 Sɛ wode Ɔsorosoroni no yɛ wo tenabea, mpo Awurade a ɔyɛ me dwanekɔbea no a,

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

10 ɔhaw biara remma wo so, na amanehunu biara remmɛn wo ntomadan.

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

11 Ɛfiri sɛ ɔbɛhyɛ nʼabɔfoɔ a wɔhwɛ wo so no abɛbɔ wo ho ban wʼakwan nyinaa mu;

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

12 wɔde wɔn nsa bɛpagya wo, na wo nan rensunti ɔboɔ.

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

13 Wobɛtiatia agyata ne aprammire so, wobɛnante gyataburuwa ne ɔtweaseɛ so.

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

14 Awurade ka sɛ, “Esiane sɛ ɔdɔ me enti, mɛgye no; mɛbɔ ne ho ban, ɛfiri sɛ ɔnim me din.

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

15 Ɔbɛfrɛ me, na mɛgye ne so; mɛka ne ho wɔ amanehunu mu, mɛgye no, na mahyɛ no animuonyam.

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

16 Mɛma nkwa nna a ɛware amee no na makyerɛ no me nkwagyeɛ.”

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.