Nnwom 147
1 Monkamfo Awurade. Ɛyɛ sɛ wɔto ayɛyie dwom ma yɛn Onyankopɔn, ɛyɛ fɛ na ɛfata sɛ wɔkamfo no!
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2 Awurade kyekyere Yerusalem; Ɔboaboa Israel nnommumfoɔ ano.
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3 Ɔsa wɔn a wɔn akoma abotoɔ yadeɛ na ɔkyekyere wɔn akuro.
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4 Ɔnim nsoromma no dodoɔ na ɔde obiara din frɛ no.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5 Yɛn Awurade so, na ne tumi yɛ kɛseɛ; yɛrente nʼase nwie.
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6 Awurade wowa ahobrɛasefoɔ na ɔtoto amumuyɛfoɔ hwe fam.
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
7 Monto aseda nnwom mma Awurade. Momfa sankuo nto dwom mma yɛn Onyankopɔn.
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8 Ɔde omununkum kata ɔsoro ani; ɔde osutɔ ma asase ma ɛserɛ nyini wɔ nkokoɔ so.
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9 Ɔma anantwie aduane na sɛ anene mma su a, ɔma wɔn aduane.
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10 Ɛnyɛ ɔpɔnkɔ ahoɔden na nʼani sɔ na ɛnyɛ onipa ahoɔden nso.
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11 Na mmom, Awurade ani sɔ nnipa a wɔsuro no, wɔn a wɔde wɔn ho to nʼadɔeɛ a ɛnsa da no so no.
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12 Momma Awurade so, Ao Yerusalem; kamfo wo Onyankopɔn, Ao Sion,
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13 ɔma wʼapono akyi adaban yɛ den na ɔhyira wo nkurɔfoɔ a wɔte wo mu.
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14 Ɔma wʼahyeɛ so dwo na ɔde ayuo amapa ma wo.
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15 Ɔsoma nʼahyɛdeɛ kɔ asase so; nʼasɛm tu mmirika ntɛm so.
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16 Ɔtrɛ sukyerɛmma mu sɛ odwan ho nwi, na ɔpete obosuo nsukyeneeɛ sɛ nsõ.
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17 Ɔtoto asukɔtweaa gu fam sɛ mmosea. Hwan na ɔbɛtumi agyina nʼawɔ denden no ano?
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18 Ɔsoma nʼasɛm no ma ɛnane no; ɔhwanyane ne mframa, na nsuo tene.
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19 Wada nʼasɛm adi akyerɛ Yakob, ne mmara ne ɔhyɛ nsɛm akyerɛ Israel.
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20 Ɔnyɛɛ yei mmaa aman foforɔ biara; wɔnnim ne mmara. Monkamfo Awurade!
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
