Kwadwom 3
1 Mene ɔbarima a mahunu amane wɔ nʼabufuo abaa ano.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Wapam me afiri ne ho ama manante sum mu na ɛnyɛ hann mu;
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Ampa ara wama nsa so atia me mpɛn bebree, ɛda mu nyinaa.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Wama me wedeɛ ne me nam anyini Na wabubu me nnompe.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Waka me ahyɛ mu, ɔde nwononwono ne ahokyere atwa me ho ahyia.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Wama matena esum mu sɛ wɔn a wɔawuwu dada no.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Wato ɔfasuo atwa me ho ahyia enti mentumi nnwane; wagu me nkɔnsɔnkɔnsɔn ama matɔ baha.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Mpo sɛ mefrɛ anaasɛ mebɔ mpaeɛ srɛ mmoa a ɔsi me mpaeɛbɔ ano.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Ɔde abotan asi me ɛkwan; wama mʼakwan ayɛ kɔntɔnkye.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Te sɛ sisi a ɔda hɔ retwɛn, te sɛ gyata a watɛ,
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 ɔtwee me firi ɛkwan no mu dwerɛɛ me na ɔgyaa me a menni mmoa biara.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Ɔkuntunuu ne tadua mu na ɔde ne bɛmma kyerɛɛ me so.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Ɔde bɛmma a ɛfiri ne kotokuo mu hwiree mʼakoma mu.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Meyɛɛ asredeɛ maa me nkurɔfoɔ nyinaa; wɔto akutia nnwom de di me ho fɛ ɛda mu nyinaa.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Ɔde nhahan nwononwono ahyɛ me ma. Wama me bɔnwoma anom.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Ɔde aboseaa abubu me se; na watiatia me so wɔ mfuturo mu.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Wɔama asomdwoeɛ abɔ me; na mewerɛ afiri yiedie.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Enti mese, “Mʼanimuonyam asa, deɛ mede mʼani too so Awurade mu no nyinaa.”
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Mekae mʼamanehunu wɔ mʼakyinkyini mu, nwononwono ne bɔnwoma mu.
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Mekae yie, na me kra aboto wɔ me mu.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Nanso, mekae yei ne saa enti, mewɔ anidasoɔ.
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Awurade dɔ kɛseɛ enti yɛnnsɛeɛ. Nʼayamhyehyeɛ nni hwammɔ.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 Ɛyɛ foforɔ anɔpa biara; wo nokorɛdie yɛ kɛseɛ.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 Meka kyerɛ me ho sɛ, “Awurade yɛ me kyɛfa, enti mɛtwɛn no.”
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Awurade yɛ ma wɔn a wɔn anidasoɔ wɔ ne mu, onipa a ɔhwehwɛ noɔ no;
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Ɛyɛ sɛ wɔyɛ komm de twɛn Awurade nkwagyeɛ.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Ɛyɛ ma ɔbarima sɛ ɔsoa kɔnnua no wɔ ne mmeranteɛ ɛberɛ mu.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Ma ɔntena ase komm, ɛfiri sɛ Awurade de ato no so.
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Ma ɔmfa nʼanim nsie wɔ mfuturo mu, ebia anidasoɔ wɔ hɔ.
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Ma ɔmfa nʼafono mma deɛ ɔpɛɛ sɛ ɔbɔ no na ɔnhyɛ no aniwuo.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Na Awurade nto nnipa ntwene koraa.
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 Ɛwom, ɔde awerɛhoɔ ba deɛ, nanso ɔbɛnya ayamhyehyeɛ. Ne dɔ kɛseɛ no to rentwa da.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Ɔfiri amemenemfe mu de amanehunu anaa awerɛhoɔ brɛ nnipa mma.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 Sɛ wɔde wɔn nan dwerɛ nneduafoɔ a wɔwɔ asase no so a,
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 sɛ wɔtiatia obi ahofadie so wɔ Ɔsorosoroni no anim a,
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 anaa sɛ wɔbu obi ntɛnkyea a, Awurade nhunu saa nneɛma yi anaa?
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Hwan na ɔbɛtumi aka na wama aba mu wɔ ɛberɛ a ɛnyɛ Awurade na ɔhyɛeɛ?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Ɛnyɛ Ɔsorosoroni no anom na musuo ne nnepa firi anaa?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Adɛn enti na ɛsɛ sɛ ɔteasefoɔ nwiinwii ɛberɛ a wɔatwe nʼaso wɔ ne bɔne ho?
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Momma yɛnhwehwɛ yɛn akwan mu na yɛnsɔ nhwɛ, na yɛnsane nkɔ Awurade nkyɛn.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Momma yɛmma yɛn akoma ne yɛn nsa so, nkyerɛ Onyankopɔn wɔ ɔsoro, na yɛnka sɛ:
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 “Yɛayɛ bɔne, na yɛate atua na woamfa ankyɛ.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 “Wode abufuo akata wo ho ataa yɛn; na wakunkum a woannya ahummɔborɔ.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Wode wo ho asie omununkum mu enti mpaeɛbɔ biara nnuru wo nkyɛn.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Woayɛ yɛn atantanneɛ ne wira wɔ amanaman no mu.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 “Yɛn atamfoɔ nyinaa abae wɔn anom tɛtrɛɛ de tia yɛn.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Yɛabrɛ ne ahunahuna ne akukuruhweaseɛ, mmubuiɛ ne ɔsɛeɛ.”
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Me nisuo sene sɛ asutene ɛfiri sɛ wɔasɛe me nkurɔfoɔ.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Me nisuo bɛsene ara, na ɛrennyae,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 kɔsi sɛ Awurade bɛhwɛ afiri ɔsoro, na wahu.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Deɛ mehunu no ma me kra werɛ ho me kuropɔn no mu mmaa nyinaa enti.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Mʼatamfoɔ a menyɛɛ wɔn hwee pampam me sɛ anomaa.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 Wɔpɛɛ sɛ wɔtwa me nkwa so na wɔsi me aboɔ wɔ amena mu;
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 nsuo bu faa me tiri so, na ɛyɛɛ me sɛdeɛ wɔrewie me.
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 Mebɔɔ wo din, Ao Awurade firi amena no ase tɔnn.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Wotee me sufrɛ: “Nsi wʼaso wɔ me gyeɛ sufrɛ ho.”
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Wotwe bɛnee me ɛberɛ a mefrɛɛ woɔ no, na wokaa sɛ, “Nsuro.”
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 Ao Awurade, wodii mʼasɛm maa me; na wogyee me nkwa.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Woahunu bɔne a wɔayɛ me, Ao Awurade. Di mʼasɛm ma me!
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Woahunu wɔn aweretɔ no mu den, wɔn pɔ a wɔbɔ tia me no nyinaa.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Ao Awurade, woate wɔn sopa, wɔn pɔ a wɔbɔ tia me no nyinaa,
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 deɛ mʼatamfoɔ ka no sɛ asomusɛm na wɔka no brɛoo de tia me da mu nyinaa.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Hwɛ wɔn! Sɛ wɔgyinagyina hɔ anaa sɛ wɔtete hɔ, wɔto akutia nnwom de di me ho fɛw.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Fa deɛ ɛfata tua wɔn so ka, Ao Awurade, deɛ wɔn nsa ayɛ enti.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Pirim wɔn akoma, na ma wo nnome mmra wɔn so.
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Fa abufuo taa wɔn, na sɛe wɔn firi Awurade sorosoro ase.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
