Kwadwom 3
1 Mene ɔbarima a mahunu amane wɔ nʼabufuo abaa ano.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Wapam me afiri ne ho ama manante sum mu na ɛnyɛ hann mu;
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Ampa ara wama nsa so atia me mpɛn bebree, ɛda mu nyinaa.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Wama me wedeɛ ne me nam anyini Na wabubu me nnompe.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Waka me ahyɛ mu, ɔde nwononwono ne ahokyere atwa me ho ahyia.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Wama matena esum mu sɛ wɔn a wɔawuwu dada no.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Wato ɔfasuo atwa me ho ahyia enti mentumi nnwane; wagu me nkɔnsɔnkɔnsɔn ama matɔ baha.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Mpo sɛ mefrɛ anaasɛ mebɔ mpaeɛ srɛ mmoa a ɔsi me mpaeɛbɔ ano.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Ɔde abotan asi me ɛkwan; wama mʼakwan ayɛ kɔntɔnkye.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Te sɛ sisi a ɔda hɔ retwɛn, te sɛ gyata a watɛ,
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 ɔtwee me firi ɛkwan no mu dwerɛɛ me na ɔgyaa me a menni mmoa biara.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Ɔkuntunuu ne tadua mu na ɔde ne bɛmma kyerɛɛ me so.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Ɔde bɛmma a ɛfiri ne kotokuo mu hwiree mʼakoma mu.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Meyɛɛ asredeɛ maa me nkurɔfoɔ nyinaa; wɔto akutia nnwom de di me ho fɛ ɛda mu nyinaa.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Ɔde nhahan nwononwono ahyɛ me ma. Wama me bɔnwoma anom.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Ɔde aboseaa abubu me se; na watiatia me so wɔ mfuturo mu.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Wɔama asomdwoeɛ abɔ me; na mewerɛ afiri yiedie.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Enti mese, “Mʼanimuonyam asa, deɛ mede mʼani too so Awurade mu no nyinaa.”
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Mekae mʼamanehunu wɔ mʼakyinkyini mu, nwononwono ne bɔnwoma mu.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Mekae yie, na me kra aboto wɔ me mu.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Nanso, mekae yei ne saa enti, mewɔ anidasoɔ.
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Awurade dɔ kɛseɛ enti yɛnnsɛeɛ. Nʼayamhyehyeɛ nni hwammɔ.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Ɛyɛ foforɔ anɔpa biara; wo nokorɛdie yɛ kɛseɛ.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Meka kyerɛ me ho sɛ, “Awurade yɛ me kyɛfa, enti mɛtwɛn no.”
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Awurade yɛ ma wɔn a wɔn anidasoɔ wɔ ne mu, onipa a ɔhwehwɛ noɔ no;
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Ɛyɛ sɛ wɔyɛ komm de twɛn Awurade nkwagyeɛ.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Ɛyɛ ma ɔbarima sɛ ɔsoa kɔnnua no wɔ ne mmeranteɛ ɛberɛ mu.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Ma ɔntena ase komm, ɛfiri sɛ Awurade de ato no so.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Ma ɔmfa nʼanim nsie wɔ mfuturo mu, ebia anidasoɔ wɔ hɔ.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Ma ɔmfa nʼafono mma deɛ ɔpɛɛ sɛ ɔbɔ no na ɔnhyɛ no aniwuo.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Na Awurade nto nnipa ntwene koraa.
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 Ɛwom, ɔde awerɛhoɔ ba deɛ, nanso ɔbɛnya ayamhyehyeɛ. Ne dɔ kɛseɛ no to rentwa da.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Ɔfiri amemenemfe mu de amanehunu anaa awerɛhoɔ brɛ nnipa mma.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Sɛ wɔde wɔn nan dwerɛ nneduafoɔ a wɔwɔ asase no so a,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 sɛ wɔtiatia obi ahofadie so wɔ Ɔsorosoroni no anim a,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 anaa sɛ wɔbu obi ntɛnkyea a, Awurade nhunu saa nneɛma yi anaa?
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Hwan na ɔbɛtumi aka na wama aba mu wɔ ɛberɛ a ɛnyɛ Awurade na ɔhyɛeɛ?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Ɛnyɛ Ɔsorosoroni no anom na musuo ne nnepa firi anaa?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Adɛn enti na ɛsɛ sɛ ɔteasefoɔ nwiinwii ɛberɛ a wɔatwe nʼaso wɔ ne bɔne ho?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Momma yɛnhwehwɛ yɛn akwan mu na yɛnsɔ nhwɛ, na yɛnsane nkɔ Awurade nkyɛn.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Momma yɛmma yɛn akoma ne yɛn nsa so, nkyerɛ Onyankopɔn wɔ ɔsoro, na yɛnka sɛ:
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 “Yɛayɛ bɔne, na yɛate atua na woamfa ankyɛ.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 “Wode abufuo akata wo ho ataa yɛn; na wakunkum a woannya ahummɔborɔ.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Wode wo ho asie omununkum mu enti mpaeɛbɔ biara nnuru wo nkyɛn.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Woayɛ yɛn atantanneɛ ne wira wɔ amanaman no mu.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 “Yɛn atamfoɔ nyinaa abae wɔn anom tɛtrɛɛ de tia yɛn.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Yɛabrɛ ne ahunahuna ne akukuruhweaseɛ, mmubuiɛ ne ɔsɛeɛ.”
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Me nisuo sene sɛ asutene ɛfiri sɛ wɔasɛe me nkurɔfoɔ.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Me nisuo bɛsene ara, na ɛrennyae,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 kɔsi sɛ Awurade bɛhwɛ afiri ɔsoro, na wahu.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Deɛ mehunu no ma me kra werɛ ho me kuropɔn no mu mmaa nyinaa enti.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Mʼatamfoɔ a menyɛɛ wɔn hwee pampam me sɛ anomaa.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Wɔpɛɛ sɛ wɔtwa me nkwa so na wɔsi me aboɔ wɔ amena mu;
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 nsuo bu faa me tiri so, na ɛyɛɛ me sɛdeɛ wɔrewie me.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Mebɔɔ wo din, Ao Awurade firi amena no ase tɔnn.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Wotee me sufrɛ: “Nsi wʼaso wɔ me gyeɛ sufrɛ ho.”
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Wotwe bɛnee me ɛberɛ a mefrɛɛ woɔ no, na wokaa sɛ, “Nsuro.”
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Ao Awurade, wodii mʼasɛm maa me; na wogyee me nkwa.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Woahunu bɔne a wɔayɛ me, Ao Awurade. Di mʼasɛm ma me!
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Woahunu wɔn aweretɔ no mu den, wɔn pɔ a wɔbɔ tia me no nyinaa.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Ao Awurade, woate wɔn sopa, wɔn pɔ a wɔbɔ tia me no nyinaa,
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 deɛ mʼatamfoɔ ka no sɛ asomusɛm na wɔka no brɛoo de tia me da mu nyinaa.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Hwɛ wɔn! Sɛ wɔgyinagyina hɔ anaa sɛ wɔtete hɔ, wɔto akutia nnwom de di me ho fɛw.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Fa deɛ ɛfata tua wɔn so ka, Ao Awurade, deɛ wɔn nsa ayɛ enti.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Pirim wɔn akoma, na ma wo nnome mmra wɔn so.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Fa abufuo taa wɔn, na sɛe wɔn firi Awurade sorosoro ase.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
