Hiob 26
1 Na Hiob kasaa bio sɛ,
Job vastasi ja sanoi:
2 “Woaboa deɛ ɔnni tumi! Woagye basa a ɛnni ahoɔden!
Ketäs autat? sitäkö, jolla ei voimaa ole? autatkos sitä, jolla ei voimaa ole käsivarressa?
3 Woatu deɛ ɔnnim nyansa fo! Na woada nhunumu pa ara adi!
Ketäs neuvot? sitäkö, joka ei mitään tiedä, ja opetat voimallista toimittamaan?
4 Hwan na ɔboaa wo ma wokaa saa nsɛm yi? Hwan honhom na ɛkasa faa wo mu?
Kenen edessä sinä puhut, ja kenen edessä henkes käy ulos?
5 “Awufoɔ wɔ ahoyera kɛseɛ mu, wɔn a wɔwɔ nsuo ase ne deɛ ɛte mu nyinaa.
Uljaat huokaavat, niin myös ne, jotka veden alla asuvat.
Helvetti on avoinna hänen edessänsä, ja kadotuksella ei ole peitettä. (Sheol h7585)
7 Ɔtrɛ atifi fam ewiem wɔ deɛ ɛda mpan so; na ɔde asase sensɛn ohunu so.
Hän venyttää pohjoisen tyhjän päälle, ja maa riippuu tyhjän päällä.
8 Ɔkyekyere nsuo hyɛ ne omununkum mu, nanso nsuo no mu duru ntumi mpae no.
Vedet hän kokoo pilviinsä, ja pilvet ei repee niiden alla.
9 Ɔtrɛ ne omununkum mu de kata ɔsrane ani.
Hän pitää istuimensa, ja levittää pilvensä sen päälle.
10 Ɔhyɛ agyiraeɛ wɔ nsuo so de to hyeɛ wɔ hann ne esum ntam.
Hän on asettanut määrän vetten ympärille, siihenasti kuin valkeus ja pimeys loppuvat.
11 Ɔsoro nnyinasoɔ woso, na nʼanimka ma wɔn ho dwiri wɔn.
Taivaan patsaat vapisevat ja hämmästyvät hänen kurituksestansa.
12 Ɔde ne tumi wɔsoo ɛpo ne nyansa mu, ɔtwitwaa ɛpobɔpɔn mu asinasini.
Voimallansa on hän halaissut meren, ja hänen ymmärryksestänsä tyventyy meren ylpeys.
13 Ɔde nʼahomeɛ maa ewiem teeɛ; na ne nsa wɔɔ ɔtweaseɛ a ɔrewea.
Taivas tulee kirkkaaksi hänen ilmansa kautta, ja hän valmistaa kädellänsä pitkän kärmeen.
14 Yeinom yɛ ne nnwuma mfeafeaho; ɔka asomusɛm brɛoo kyerɛ yɛn! Na hwan na ɔbɛtumi ate ne tumi mmobɔmu no ase.”
Katso, näin tapahtuu hänen tekoinsa kanssa, mutta näistä olemme me vähän kuulleet; vaan kuka voi ymmärtää hänen väkevyytensä jylinän?
