< Nnwom 92 >

1 Dwom a wɔto no Homeda. Eye sɛ wɔkamfo wo Awurade na wɔto dwom de hyɛ wo anuonyam, Ɔsorosoroni,
Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.
2 na wɔpae mu ka wʼadɔe anɔpa ne wo nokware anadwo,
Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,
3 wɔ hama du sanku so ne sankuten nnwom mu.
Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.
4 Awurade, wo nneyɛe ma mʼani gye; mede anigye to nnwom, wo nsa ano nnwuma nti.
Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.
5 Awurade, wo nnwuma yɛ akɛse, na wo nyansa mu dɔ!
Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.
6 Agyimifo nnim na nkwaseafo nte ase,
Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.
7 amumɔyɛfo benyin sɛ sare na abɔnefo bɛyɛ frɔmfrɔm de, nanso wɔbɛsɛe wɔn pasaa.
Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.
8 Na wo Awurade, wɔayɛ wo ɔkɛse afebɔɔ.
Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.
9 Awurade, ampa ara, wʼatamfo bɛyera; na wɔbɛhwete abɔnefo nyinaa.
Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.
10 Woama me ahoɔden te sɛ ɛko; woahwie ngohuam papa agu me so.
Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,
11 Mahu mʼatamfo nkogu a wɔadi, mate sɛnea mʼatamfo atirimɔdenfo aguan afi akono.
Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.
12 Atreneefo bɛyɛ frɔmfrɔm te sɛ abedua, wobenyin sɛ Lebanon sida;
Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.
13 nea wɔadua wɔ Awurade fi, wobenyin frɔmfrɔm wɔ yɛn Nyankopɔn adiwo hɔ.
Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.
14 Wɔbɛkɔ so asow aba, onyinkyɛ mu mpo, wɔbɛyɛ frɔmfrɔm sɛ ahabammono,
Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,
15 de akyerɛ sɛ, “Awurade yɛ ɔtreneeni; ɔyɛ me botan, na atirimɔdensɛm biara nni ne mu.”
Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.

< Nnwom 92 >